Suotakoon pieni harhapolku Hämeen ja Hauhon kartanoista Askaisten Louhisaaren kartanolinnaan, joka tunnetaan varsinkin marsalkka Mannerheimin syntymäkotina. Vierailin Louhisaaren kartanolinnassa kauniina kevätpäivänä 21.5.2022 Tampereen seudun sukututkimusseuran retkellä.
Louhisaari on Suomen oloissa harvinainen 1600-luvulla
rakennettu kivinen barokkilinna, joka aikoinaan kuului Flemingien suvulle. Louhisaaren
sisustus antaa erinomaisen näköalan myös 1800-luvun alun kartanokulttuuriin. Kiinnostukseni
kohdistui Louhisaaren vuonna 1795 ostaneeseen Carl Erik Mannerheimiin (1759-1837) ja hänen
vaimoonsa Wendla Sofia von Willebrandiin (1779-1863). Mannerheim toimi Turun
ja Porin läänin maaherrana 1816-1826, senaatin talousosaston jäsenenä ja
ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Vuonna 1824 hänet korotettiin vapaaherrallisesta kreivilliseen
säätyyn. He olivat marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän vanhemmat.
Carl Erik ja Wendla Sofia Mannerheim |
Wendla-rouvan innoittamana ostin museokaupasta Jouni Kuurnen toimittaman ja kääntämän kirjan ”Louhisaaren linnan talousreseptit (n.1770-1850).” Kirja perustuu Mannerheim-suvun hallussa olleeseen reseptikirjaan, josta löytyy laaja kirjo käsin kirjoitettuja ohjeita kartanotalouden tarpeisiin. Ohjeita löytyy niin tahranpoistosta, musteen valmistuksesta, omenien hilloamisesta, ruokien säilömisestä, kynttilöiden valamisesta kuin kankaan värjäyksestäkin. Lisäksi löytyy vielä lääkereseptejä erilaisiin vaivoihin. Kartano oli omillaan myös silloin, kun joku väestä sairastui. Herrasväkeen turvautuivat sairastapauksissa lisäksi alustalaiset ja talonpojat. Kartanon rouvan neuvoista hyötyi moni, vaikka lääkeohjeet eivät nykytiedon valossa olleet aina avuksi.
Toki Wendla-rouvan ohje vilustumisen varalle saattaisi auttaa nykyäänkin: ”sormustimellinen vahvaa pippuria ja saman verran koivuntuhkaa sekoitetaan naukkaukseen paloviinaa ja otetaan ensimmäisten vilunväristysten ilmetessä.” Vilustumisen varalle onkin monia ohjeita, sillä flunssavirukset olivat tuttuja myös tuolloin. Myös peräpukamien ja vatsavaivojen hoitoon löytyy useita ohjeita. Korkeita virkoja hoitavien aatelisherrojen ongelma oli selvästi istumatyö ja vähäinen liikunta.
Louhisaaren puutarha oli Wendla Sofia Mannerheimin erityinen
silmäterä. Vuonna 1798 puutarhamestariksi palkattiin Erik Johan Lindberg, joka
oli toimessaan aina vuoteen 1819 asti. Työtä jatkoi hänen poikansa Henrik
Reinhold. Linnan ympärille rakentui tuolloin laaja englantilaistyyppinen puisto
lampineen ja kävelyteineen. Puutarhassa kasvoi omena- ja päärynäpuita sekä
hyötykasveja. Kasvihuoneista löytyi eksoottisia kasveja. Ilmeisesti Vendla-rouvan
aikana istutettiin puukuja, joka johti kartanolta Askaisten kirkkoon. Kartanon
puistossa voi edelleen tutustua 1700-luvun tyyliin rakennettuun hyötypuutarhaan
ja ostaa siellä kasvatettuja siemeniä. Niitä tietysti ostin, jotta voin siirtää vanhaa puutarhaperinnettä omaan puutarhaani Hauholle.
Wendla Sofian makuukamari 1830-luvulla |
Wendla Sofia Mannerheim ei halunnut tulla haudatuksi Mannerheim-suvun komeaan
hautakappeliin, mikä löytyy Askaisten kirkkotarhasta. Hän halusi omien
sanojensa mukaan levätä vapaan taivaan alla, joten hänen
rautaristinsä löytyy hautakappelin vierestä. Hautapaikalta avautuu näköala kohti Louhisaaren linnaa ja puutarhaa.
Wendla Sofian hautaristi, taustalla hautakappeli |
Muotokuvat: Oleszkiewicz,
Josef (1822): Wendla Sofia Mannerheim (von Willebrand) ja Carl Erik Mannerheim. Historialliset
kokoelmat. Suomen kansallismuseo. Muut kuvat ovat kirjoittajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti