Matilda von Kraemerin (1833-1919) Nutid-lehdessä vuonna 1917 julkaistujen ja Hyömäen kartanoa sivuavien muistelmien kiinnostavimpia henkilöitä on salaperäinen kasakkaupseeri, johon tämä oli selvästi ihastunut.
Eikä tunne ollut täysin yksipuolinen.
 |
| Donin kasakka 1800-luvulla |
Matilda ei mainitse kertaakaan
ihailemansa nuorukaisen etunimeä eikä edes sukunimeä, mutta hän jätti kuin
tarkoituksella vihjeitä – ensinnäkin tämän: ”Kasakkaupseeri, jonka jo kerran
aiemmin mainitsin, oli syntynyt Suomessa. Hänen äitinsä oli suomalainen, joka
oli avioitunut Porissa sodan aikana kasakkaeverstin kanssa.” Matilda kertoo
myös kasakkaupseerinsa Hämeenlinnassa asuvasta leskiäidistä, ”rouva K”, jolla
oli kolme poikaa, joista yksi oli kehitysvammainen. Hämeenlinnaan oli
sijoitettu 1800-luvulla Venäjän armeijan Donin kasakkarykmentti, jonka hevosia
varten Poltinaholle rakennettiin viisi tallia. Yksi niistä on edelleen jäljellä.
Matildan mukaan hänen ihastuksensa kohde oli ”äitinsä tuki ja turva” mutta tämän
vanhempi veli tuotti pelkkää surua ja eli paheellista elämää Helsingissä. Mutta
onnistuuko upseerin henkilöllisyyden selvitys? Katsotaanpa:
Ensimmäinen tehtävä oli selvittää Porissa vihityt avioparit
Suomen sodan jälkeen. Varsin helposti löytyykin 5.3.1815 vihitty neiti Johanna
Kristina Johnsson, jonka sulhasena oli venäläinen ratsumestari Michell (Mihail)
Kantzoff. Siis ”K” niin kuin rouva Kantzoff! Neitosen isä oli Porin pormestari
ja hovioikeuden assessori Krtistian Johnsson. Johannan sisaretkin avioituivat
venäläisten upseerien kanssa. Gustava Karolina oli vihitty jo 1809 Anton
Sadluskin kanssa ja Fredrika Katharina Johnsson avioitui vuonna 1819 Johann
(Ivan Alekseyevich) Tschepurnoffin kanssa.
Jatko onkin jo vaikeampaa, sillä Kantzoffien
lapset on tietenkin kirjattu ortodoksiseurakuntaan, ehkä useampaankin, eivätkä
taitoni riitä tietojen etsintään. Onneksi Hämeenlinnan rippikirjoista löytyy vuosina
1851-1863 Kantzoffin rouva Johanna Kristina, jonka mainitaan eläneen jo pitkään
leskenä. Hänet on merkitty senaattori ja tuomari Bengt Detlof Krookin lesken
Lovisa Ulrika Arckenholzin talouteen. Everstinna Kantzoff oli muuttanut Porista
vuonna 1851 Hämeenlinnaan. Johanna Kristina Kantzoff on käynyt ehtoollisella,
joten hän on säilyttänyt oman uskontonsa. Poikia hänellä ei rippikirjassa
mainita. Vuonna 1863 leskirouva jätti Hämeenlinnan ja muutti Helsinkiin.
 |
| Tanssiaiset 1840 |
Entäpä
sitten Kantzoffien pojat? Otetaanpa avuksi sanomalehdet. Niistä löytyy mainintoja Kantzoffin
upseeriveljeksistä. Herrasväen liikkeitä voi kätevästi selvittää 1840- ja
1850-lukujen sanomalehtien matkustavaisia-osioista. Tiedot olivat sosiaalisesti
tärkeä, jotta tuttavat ja saman säätyiset tiesivät pistäytyä
kohteliaisuuskäynnille. Myös höyrylaivoilla kaupunkeihin saapuneet
matkustavaiset luetteloitiin sanomalehdissä. Lehtitiedoista ei kuitenkaan käy
ilmi etunimiä. Esimerkiksi ”luutnantti Kantzoff” mainitaan 271.1841 tulleeksi
Helsingistä ja asettuneen Turun seurahuoneelle. Åbo Tidning taas tiedotti
18.9.1844, että ”Kantzoffin luutnantit” olivat saapuneet Helsingistä Turkuun. Veljesten
äiti everstinna Kantzoff liikkui hänkin lehtitietojen mukaan vieraisilla niin
Turussa kuin Helsingissäkin. Esimerkiksi 27.7.1858 Johanna Kristina Kantzoff oli
saapunut Hämeenlinnasta ja asettunut Turkuun kauppias Gallen omistamaan
huoneistoon.
Yllättäen myös tunnettu muistelmakirjailija Anders Ramsay
mainitsee kauniit Kantzoffin veljekset kirjassaan ”Muistoja lapsen ja
hopeahapsen.” Hän katsoo heidän kuuluneen Helsingin hienoimpiin seurapiireihin:
”Nuorempain tanssitaitoisten, venäläisiin piireihin kuuluvain herrojen joukosta
muistan nyt erityisesti hienon ja pirteän luutnantti Fribergin, kaupunginpäällikön
pojan, ja Kantzoffin veljekset, kaksi kaunista kasakkaluutnanttia, naisten
suosikkia, jotka ensimmäisinä aina masurkassa ja kotiljongissa liehuivat. He
olivat kaikki hyväntahtoisia kunnon miehiä, jotka tuntuivat rakastavan Suomea,
sen kansaa ja oloja ja viihtyivät täällä hyvin.”
 |
| Hyömäen kartano |
Anders Ramsaykin muistaa
mainita veljekset ”kauniiksi”. Matildahan vertasi heistä toista jopa Amor-jumalaan.
Ramsayn kuvauksen perusteella molemmatkin Kantzoffin veljekset taisivat olla
melkoisia salonkileijonia, vaikka Matildan mukaan vain heistä vanhempi eli
hienostoelämää pääkaupungissa. Totta varmasti oli sekin, että nuorempi veljeksistä
majaili pitkiä aikoja Hämeenlinnan varuskunnassa – ja flirttaili aatelisneitosten kanssa sekä
karautti ratsullaan Hyömäen kartanoon Hauholle, jossa neidit
ja upseeri valvoivat koko valoisan kesäyön ullakon portaissa.
Matildan
ihailijan etunimikin selvisi sitten lopulta, mutta vasta surullisesta uutisesta. Finlands
Allmänna Tidning-lehdessä julkaistiin 11.6.1856 kuolinilmoitus, joka sekin
täsmää muistelmiin: Nuori luutnantti Wladimir Kantzoff oli kuollut Turussa 29-vuotiaaana.
Häntä jäivät kaipaamaan iäkäs äiti ja veljet sekä ystävät, joista siis yksi oli
vasta 23-vuotias Matilda von Kraemer, joka säilytti muiston komeasta ihailijastaan
aina kuolemaansa asti.
Kuvat: August Mannerheim 1840: Tanssiaiset. Helsingin
kaupunginmuseo.
Venäläisiä univormuja; Donin kasakkajoukot, Museovirasto –
Musketti, Historian kuvakokoelma, Enckellin kokoelma.
Hauho-seuran arkisto.
