Neiti Schildtin tarina

Lisäksi perheeseen kuuluu myös neiti Schildt. – Kaikki mainitsemani henkilöt ovat oikein mukavia ja iloisia ihmisiä, joskaan luonto ei ulkonäön puolesta ole ollut Neiti Schildtille kovin suosiollinen.

Näin tylysti Eric Ehrström luonnehti toista hauholaista neitosta, jonka tapasi kesällä 1811. Asessori Schreck sijoitti viimeisillä illallisilla 25.7 nuorukaisen oman tyttärensä Gustavan ja neiti Schildtin väliin. Eric-parka vuodatti päiväkirjassa sydänverta mamselli Schreckin vuoksi, mutta ei juurikaan huomioinut 22-vuotiasta neiti Schildtiä. Neiti Schildt oli myös nimeltään Gustava, tarkemmin Gustava Albertina. Nimi näyttää olleen muodissa.

Gustava Albertina syntyi Hauhon Sappeen Alastalossa vuonna 1789. Hän oli kapteeni Christoffer Schildtin ja hänen vaimonsa Hedvig Catharina Björkellin nuorin lapsi. Gustava Albertinalla oli kolme vanhempaa veljeä: Volmar Johan, Ernst Christoffer ja Georg Wilhelm. Kaikki kolme upseereita, kuten aatelismiehille oli soveliasta. Ehrström kirjoitti perheen isän olevan ”hilpeä ja iloinen ukko, joskin suorasukainen”. Kapteeni Volmar Schildtin Eric Ehrström tunsi ennestään Suomen Sodan ajoilta. tämä oli vuonna 1804 avioitunut neiti Eva Fredrika Wadenstiernan kanssa. Sen seurauksena Ernst-velikin avioitui neidin sisaren Charlotta Sofian kanssa vuonna 1809.

Katrillin tahdissa 1810

Schildtien, Schmidtien ja Schreckien perheet seurustelivat tiiviisti. Ehrström kirjoitti päiväkirjassaan, kuinka Leppäniemessä hänen oli ollut suorastaan pakko tanssia katrilli kohteliaisuudesta, vaikka olikin kovin kuumissaan kävelystä. Tanssi kun ei olisi ollut muuten täysilukuinen. Illan kuluessa ”nuori Schmidt” säesti viululla Regina Wilhelmina Schreckin ja tämän veljen laulamia suomenkielisiä lauluja, joita Georg Wilhelm Schildt oli säveltänyt. Hauhon seurapiirissä siis harrastettiin innokkaasti suomenkieltä minkä Ehrström pani merkille. Eipä ihme, että Volmar Johan Schildtin pojasta, vuonna 1810 syntyneestä Jyväskylän piirilääkäri Volmar Styrbjörnistä eli Wolmari Kilpisestä, tuli fennomaani ja suomenkielen kehittäjä, jonka luomia sanoja ovat mm. tiede, taide, jalkine, kirje, sairaala, vankila, uskonto, puoliso, henkilö, yhtiö, itsenäistyä, olettaa, sisustaa, toteuttaa, vähentää…

Ei ole aivan varmaa, millaisia lupauksia solmittiin Portaan Jokioisten kartanon ylioppilaan Johan Fredrik Schmidtin ja neiti Schildtin kanssa. No, ehkä sinä kesänä ei vielä mitään. Säätyläismiehillä kesti pitkään saavuttaa sovelias asema ja varallisuus ennen kuin hän saattoi ajatella avioliittoa ainakaan aatelisneidon kanssa. Kihlauskin saattoi kestää vuosia. Ylioppilas Johan Fredrik Schmidt valmistui siviilivirkamieheksi Turun yliopistosta 1816. Vuonna 1825 hänestä tuli Hauhon nimismies. Viran hän peri samana vuonna kuolleelta isältään. Schmidt oli edelleen naimaton, vaikka ikää oli jo 41-vuotta. Vakiintuneen aseman seuraus oli se, että kruununnimismies Schmidt ja 39-vuotias neiti Gustava Albertina Schildtin häitä juhlittiin Sappeen Alastalossa 1.6.1828.

Finlands Allmänna Tidning 19.6.1828 Vihittyjä

Aviopari muutti asumaan Tuittulan Heikkilään, joka sai kartanomaisemman nimen Fredsvik, Rauhalahti. Gustava Albertina oli jo 42-vuotias synnyttäessään esikoisensa toukokuussa 1831. Pienokainen sai nimen Selma Gustava Fredrika. Perhe-elämää kesti vain joulukuuhun 1832. Nimismies Schmidt menehtyi 22.12.1032 ”rintapöhöön” vain 45-vuotiaana. Ja – murheellista kyllä – pieni Selma-parka kuoli rokkoon heti tammikuun alussa 1832. Onneton leski Gustava Albertina joutui vielä selvittelemään miehensä taloudellista konkurssia, jonka seurauksena Rauhalahti meni myyntiin. Kohtalo iskut tuntuvat perin julmilta. Varsinkin, jos he olivat joutuneet vuosikausia odottamaan avioliittoa.

Pikku Selman kuolinilmoitus Finland Allmänna Tidning-lehdessä

Finlands Allmänna Tidning 7.5.1833

Leski Gustava Albertina sai kodin Sappeen Alastalosta. Siellä hän eli koko loppuelämänsä yhdessä naimattoman veljensä Georg Wilhelmin kanssa. Kaikista kokemistaan murheistaan huolimatta Gustava Albertina eli pitkän elämän ja kuoli vasta lähes 80-vuotiaana 19.1.1869. Hänet haudattiin syntymä- ja kotipitäjänsä Hauhon kirkkomaahan.

Kuva: Wikimedia commons.

Mamselli Gustava Ulrika Schreck, Hauhon kaunotar

Leppäniemen kartano

”Keskimmäinen Schreckin Mamselleista, Gustava, on varreltaan oikein soma tyttö, ja hänen kasvoissaan on jotain ylpeää ja jalostunutta, ja hän käyttäytyy varsin hyvin. Jotkut väittivät minulle, että tyttö olisi vähän koppava, mutta minä en havainnut mitään sellaista lukuun ottamatta hänen luontaista ylpeyttään, joka vain aiheutti sen, että häntä lähestyi kunnioittavammin, mutta ei saanut ainakaan pelästymään. Tietämättä siitä, että tyttöä pidettiin Hauhon kaunottarena, ja kykenemättä valitsemaan niin monien tuntemattomien joukosta jouduin sattumalta päivän ajaksi tämän kavaljeeriksi ja viihdyin oikein hyvin.”

Näin kirjoitti 27.6.1811 Hauholla vieraillut 19-vuotias Eric Gustaf Ehrström Leppäniemen mamselli Gustava Schreckistä, joka oli tuolloin 20-vuotias. Erhström hakeutui mamsellin seuraan ja häntä myös työnnettiin samaan suuntaan. Illanvietossa asessori Schreck, neidon isä, järjesti nuorukaisen istumaan Gustavan ja neiti Schildtin väliin. Haavellisesti Erik Gustav kirjoitti kuinka oli niin vaikea erota kauniista Mamselli Schreckistä. "Leppäniemen mäki korkeine mäntyineen sai viime tervehdykseni”, kirjoitti Ehrström lähtiessään kohti Turkua 27.7 palaamatta enää koskaan Hauholle.

Toki on selvitettävä tarkemmin, kuka oli tämä Hauhon kaunottarena vuonna 1811 pidetty neitonen ja miten hänelle lopulta kävi. Saiko hän prinssinsä ja puoli valtakuntaa? Ratsastiko Leppäniemeen kreivi kultasormus taskussaan kihlaamaan kuulua kaunotarta?

Portaan Alhaisten eli Leppäniemen kartano kuului vuonna 1811 asessori Georg Wilhelm Schreckille, joka oli saanut tilan vaimonsa Regina Strengin kautta. Mies oli Saksassa syntynyt välskäri, joka jäi Hauholle. Kaunosieluisesti hän suunnitteli vuonna 1811 läheiselle Kenkivuorelle eli Utterinvuorelle englantilaista maisemapuutarhaa ja huvimajaa. Vuorella oli ikivanha uhrimänty, jonka kylkeen oli uhrattu metallia satoja vuosia. Ehrströmkin huomioi päiväkirjassaan rautakautiset röykkiöt huipulle vievän polun varrella. Iso-Roineelle avautuva maisema sai herrasväen huokailemaan ihastuksesta.

Mamselli Gustavan maailma Hauholla

Gustava Ulrika syntyi Hauholla 28.4.1791 yhtenä Georg Wilhelm Schreckin ja Regina Strengin kolmesta tyttärestä. Kummien joukossa oli myös 23-vuotias nuorukainen Otto Wilhelm Schulman Lautsian kartanosta. Muita kummeja olivat Wilhelm Leopold ja tyttärensä Ulrika Leopold Hovinkartanosta, Johan ja Anna Magdalena Wallenius Luopioisten Lemmettylästä, Agata Wallenia, eno Anders Johan Streng, rouva Ammondt ja neiti Ebba Maria von Schildt Sappeen Alastalosta.

Niin siinä kävi, ettei kosijaa koskaan kuulunut ainoallekaan Leppäniemen neidille. Ei edes Gustava Ulrikalle, Hauhon kaunottarelle. Liekö syynä se, että isä oli suvuton maahanmuuttaja ja mamsellit sikäli avioliittomarkkinoilla heikossa asemassa. Ehkä oli puutetta myötäjäisistäkin. Vai olivatko mamsellit vain ylpeitä ja valikoivia? Maaseudulla ei monia sopivia herroja vieraillut. Kenties asessori Schreck todella elätteli toiveita Erik Gustav Ehrnströmin suhteen kesällä 1811. Mitä mahtoi nuorukaisesta ajatella mamselli Gustava itse? Jäikö kesä tanssiaisineen ja haavellisine retkineen hänelle mieleen haikeana vai melko samantekevänä?

G.W. Schreck ja poikansa J.W. Schreck saivat hautansa kirkon viereen

Neidit Regina Wilhelmina, Gustava Ulrika ja Sofia Fredrika asuivat Leppäniemessä aina vuoteen 1837 asti. Ulrika oli tällöin 46-vuotias. Hauholta ei ole säilynyt poismuuttaneiden luetteloita mutta luultavasti neidit Gustava Ulrika ja Sofia Fredrika asettuivat Hämeenlinnaan. Sen jälkeen seurasi surullinen vuosikymmen. Äiti Regina oli haudattu jo vuonna 1827. Isä asessori Georg Wilhelm Schreck kuoli vuonna 1842 peräti 88-vuotiaana. Myös veli, hovioikeudenneuvos Johan Fredrik ja veljenvaimo Carolina Tessler menehtyivät molemmat jo 1840-luvulla ja samoin heidän 38-vuotias tyttärensä Carolina. Leppäniemikin myytiin vuonna 1843 kauppias Alexander Kuratoffille.

Gustava Ulrikan muuttokirja 1855. Kristinopintaidot ovat kiitettävät

Schreckien aika Hauholla oli ohi. Mamselleille toivat varmaan elämänsisältöä ja lohtua varttuvat veljen lapset. Gustava Ulrika ja Sofia Fredrika muuttivat Hämeenlinnasta takaisin Hauholle vuonna 1855 ja asettuivat Sotjalan Huunaan mutta ilmeisesti Hovinkartanon alaisuuteen. Myös nuoret veljentyttäret asuivat samassa paikassa. 

Kauan ei Gustava ehtinyt Hauholla enää asua. Kuulu kanotar Mamselli Gustava Ulrika Schreck kuoli Sotjalassa 29.6.1857 sydänkohtaukseen (slagen). Hän oli tuolloin 66-vuotias. Onkin syytä olla kiitollinen Eric Gustaf Ehrströmille jonka kynä piirsi yhdestä naimattomasta naisesta kauniin pienen muiston, joka ei unohdu.

Lähde: 

Ehrström, Eric Gustaf: Hämeen sydänmailla. Matkapäiväkirja 1811. Suom. Maija Hirvonen. SKS 2007.