Hämeen läänin komissiomaanmittari Johan Miltopaeus (1730-1804) määrättiin kesäkuussa vuonna 1760 tekemään selkoa Hauhon pohjoisosassa sijaitsevan Taipaleenmaa-nimisen maa-alueen omistuksesta. Kyseinen metsäalue sijaitsi Käkistenjärven ja Katumajärven välimailla. Taipaleenmaata halkoi taival eli tie Kaukkalaan ja Luopioisten kyliin. Riitaa samoista nautinta-alueista oli käyty Miehoilan ja Torvoilan välillä jo keskiajalta lähtien. Taipaleenmaa oli vain yksi kylien monia kiistanaiheita, joka piti selvittää ennen kuin kylissä voitaisiin siirtyä tekemään varsinaista isojakoa.
Roineentakana ei ollut kartanoita eikä suurtiloja. Asukkaat olivat talonpoikia. Matka Torvoilan ja Miehoilan kyliin oli kirkonkylästä pitkä ja hankala. Oletettavasti Miltopaeus vietiin sinne vesitse, sillä Roineentaustaan ei mennyt virallista tietä. Toki paikallisilla oli kulkureittinsä, mutta kesäaikaan oli helpompi kulkea vesitse kirkonkylästä Iso-Roineen yli Miehoilaan. Sieltä matkaa jatkui joko jalan tai jatkui vesitse Lampaansalmen kautta Painonselälle ja vihdoin Rääkkiälle, josta voitiin jalkautua itse kiistanalaiselle metsäalueelle. Miltopaeus rämpi metsissä ja teki mittauksia sekä tutki rajamerkkejä.
 |
| Johan Miltopaeuksen 14.7.1760 päiväämä kartta Taipaleenmaasta |
Metsäalueen koko nimeksi hän merkitsi lopulliseen karttaansa ”Taipaleenmaa ja Mäyränvahan maa”. Idässä tämä metsäalue rajoittui siis Rääkkiään ja Koivulahteen, josta metsät jatkuivat Ahvenusmaana. Lännessä vastaan tulivat Pälkäneen Vuolijoen kylän metsät. Miltopaeuksen selvityksen mukaan torvoilalaiset kutsuivat nykyistä Koivulahtea nimellä Pohjaslahti, mutta miehoilalaiset nimittivät sitä Koivulahdeksi. Tottakai nimistäkin piti olla erimielisiä.
Miltopaeus merkitsi karttaansa myös alueella kasvavia puulajeja. Käkistenjärven ja Koivulahden välinen metsäalue kasvoi hänen mukaansa pääosin koivuja, mäntyjä ja haapoja. Siellä täällä oli raivattuja kaskipeltoja ja niittyjä sekä pikkuisia latoja. Erityinen yllätys maanmittari Miltopaeusta odotti, kun hän rantautui Pohjaslahden saareksi nimettyyn saareen. Miltopaeus kirjoitti saaren puustosta kuvauksen karttaansa, vaikka se ei millään tavalla liittynyt itse aiheeseen, mutta siihen oli syy. ”Påhjaslahdensari är en hög stenig holme, hwaro wäxer willapplen, biörck och tall skog”, siis suomeksi: Pohjaslahdensaari on korkea kivinen saari, jossa kasvaa villiomenaa, koivuja ja mäntymetsää. Siis saaressa kasvoi metsäomenapuita eli ruotsiksi vildaple (Malus sylvestris). Miltopaeus oli paikalla todennäköisesti kesäkuussa juuri omenankukkien aikaan. Voin kuvitella hänen hämmästystään, kun yhtäkkiä kaukaisessa metsäisessä erämaasaaressa törmää valkeana kukkiviin omenapuihin! Hän halusi merkitä havainnon omenapuista erämaassa muistiin. Nykyisessä peruskartassa kyseinen ”Pohjaslahden saari” kulkee nimellä Koitaipaleensaari.
On selvää, että vielä vuonna 1760 Hauhon Iso-Roineen vesistön perukoilla, Painonselän takaisen Koivulahden Koitaipaleensaaressa kasvoi aitoja metsäomenapuita. Ne eivät voineet olla mitään muita, koska mitään asutusta ei vielä tuolloin ollut lähimaillakaan. Eikä tarhaomenapuitakaan kasvanut vielä 1700-luvun puolenvälin tietämillä muualla kuin harvoissa kartanoissa.
Eipä taida Koivulahden tienoilla enää kasvaa metsäomenapuita.
Tai ehkäpä ne ovat ajan myötä risteytyneet tarhaomenapuihin, jotka levisivät
sinne ajan ja asutuksen myötä 1800- ja 1900-luvuilla. Kannattaa ehkä kuitenkin katsella, olisiko
Koitaipeleensaaressa tai Koivulahden rannoilla metsäomenapuiden tuntomerkkeihin
sopivia omenapuita. Joka tapauksessa vanhat kartat voivat olla monella tapaa mielenkiintoisia, siis myös vaikkapa dendrologian eli puulajitieteen kannalta.
 |
| Koivulahti on Hauhon ja Luopioisten rajalla |
