Kollega toi työpöydälleni yliopiston varastosta löytämänsä poistokirjan, jonka
arveli kiinnostavan minua. Kyseessä oli Aksel Heikelin Kertomus muinaisjäännöksistä Hauhon kihlakunnassa vuodelta 1878. Muinaistutkimus
eli arkeologia on toki kehittynyt 140 vuodessa ja kirjan tiedot päivittyneet
moneen kertaan. Parasta näin vanhoissa tutkimuksissa on kuitenkin se, mitä ne
kertovat omasta ajastaan, ja se, mitä ne kertovat tuon ajan perimätiedoista.
Aikajänne on pitkä ja ulottuu tässä tapauksessa aina 1700- ja 1800-luvuille
asti.
Erityisen kiehtovaa on lukea, miten Heikel on hankkinut muinaiskaluja
eli arkeologisia löytöjä. Ukonkivestä (kvartsi) tehty kovasin esimerkiksi
ostettiin Hauhon Portaan kylän Ojilan torpasta. Löytöpaikka- ja aika olivat
tuntemattomia, sillä ukonkiveä oli käytetty ”paatarmuorin” kiulussa.
Lehdesmäestä saadusta kovasimesta oli toisesta päästä koverrettu osa pois,
koska siitä oli jauhettu hevosille lääkettä ähkyä vastaan. Kansa arvosti suuresti
maasta löytyneitä muinaisesineitä, mutta eri tavoin kuin museon kokoelmia kartuttavat oppineet herrat.
Ilmoilasta
Heikel ei saanut mukaansa mitään. ”Eräs suuri kirves oli jo käsissäni, mutta
kun ei sattunut kellään olemaan pientä kävin kylään vaihtamaan, mutta sillä
välin oli omistaja (tietysti vaimoihminen) pistänyt kalun piiloon, josta ei enää
lähtenyt, eikä rukouksilla, eikä rahoilla, kun omistaja tuli ikään kuin mykäksi
ja kehräten vaan ällistää jörötti.”
Hahkialan kartanon isäntä Charpentier lahjoitti
Aksel Heikelille Hyvikkälästä löytyneen miekan kahvan nupin. Se oli Heikelin
mukaan samanlainen, mutta suurempi kuin herra Munsterhjelmin lahjoittama.
Sotjalan pelloilta kerrottiin löytyneen paljonkin ”sotakaluja”, jotka olivat
sittemmin hävinneet. Pyhäjärven rannasta oli löytynyt myös ihmisen luita
”sotakalujen ja piikkien” kanssa. Kertomukset kadonneista sotaisista löydöistä
pistävät mielikuvituksen liikkeelle: ketkä Pyhäjärven rannoilla olivat keskenään taistelleet? Ja koska? Ja miksi?
Kaunis ja runollinen on Aksel Heikelin
kertomus Hauhon Iso Roineen Lumiaisista, jonne hän teki retken. Se ansaitsee tulla
jäljennetyksi tähän sanatarkasti:
Tämä saari, joka on toista ”pitkää virstaa”
Vitsiälän ja Kirkonkylien rannoilta, kohoaa Karju- ja Lammassaarten välillä
isossa Roineessa ja sen yleisen vesitien varrella, jota tänäänkin vielä sekä
vesikansa Luopioisista tullessaan että Pyhäjärven rannoilla Tuuloksessa ja Hauholla
asuvat kulkevat veneillään Hauhon ja Ilmoilan isoselkiin. Roine levittää tämän, sekä Miehoilan ja
Rukkoilan rantojen välillä ulappansa. Ja Lumiaisesta alkaa sen pohjassa tuo
syvä juopa, jonka syvyys on tuntematon. Niinikään Lumiaissaari viepi
ajatuksiamme muinaisuuden epätietoiseen syvyyteen, jonka piirteet kuitenkin yhä
selvemmin astuvat silmiemme eteen – niin kuin tuo saari itse järven juovasta.
Tässä Roineen pienillä, mutta korkeilla saarilla ja sen somissa,
loikertelevissa lahdelmissa tepasteli elatuksensa eduksi ihmissukuja jo ennen
kuin nykyinen Suomen kansa asutti nämä paikat.
 |
| Lumiainen ja oikealla Suutarinkari |
Vähäinen Lumiaissaari pienine
vuoren huippuineen lienee ollut juuri sitä laatua, että se miellytti
pakanallisiakin ihmisiä, koska valitsivat sen hautauspaikakseen. Mutta se oli
toivo elää omaa ikäänsä vanhemmaksi eli usko kuolemattomuudesta, joka käski
pakanat panemaan hautoihinsa eläneen kapineita ja tavaroita; sillä he luulivat
kuolemattomuuden kestävän samoilla ehdoilla ja samassa muodossa manalan
majoissa kuin maankin päällä. Tätä todistaa ne 78-100 ” 23 pyöreänsoikeata
rengasta pienempää eri kokoa ja paksuutta”, jotka Lumiaissaaresta v. 1749
löydettiin ja lähetettiin Tukholmaan, jossa ehkä löytynevät. Tarkemmin niitä ei
kuvailla, eikä näin vaillinaisesta kertomuksesta taideta likemmin määrätä,
miltä ajalta ne ovat, vaan sitä voidaan sanoa ett´ei Suomesta vielä tunneta
kivisiä roukkioita eli hautakumpuja muualta kuin pronssi- tahi varhemmalta
rauta-ajalta.
Aksel Heikelin teokseen on helppo tutustua: sen on digitoinut Hämeenlinnan kaupunginkirjasto Lydia-kokoelmaansa joskaan laatu ei ole painetun kirjan veroinen. Kirjassa kerrotaan Hauhon lisäksi myös Tuuloksen, Tyrvännön, Hattulan, Hämeenlinnan maaseurakunnan, Vanajan, Rengon, Janakkalan, Hausjärven ja Lopen muinaislöydöistä.
 |
| Iso Roineen ulappaa Lammassaaren rannasta |
