Millainen oli kohtalo
Hauhon Sotjalan Hovinkartanon omistaneen tuomari Wilhelm Leopoldin nuorimmalla
tyttärellä vuonna 1766 syntyneellä Fredrika Wilhelmina Leopoldilla?
Frederika Vilhelmina oli vasta 15-vuotias, kun hänen äitinsä Magdalena Christina Ignatius kuoli. Toisin kuin sisarensa, nuorimman Hovinkartanon tyttären osaksi tuli elinikäinen naimattomuus. Kenties hän ei löytänyt mieleistään sulhasta. Yhtä syytä naimattomuudelle tuskin oli. Lähes kaikissa säätyläisperheissä yksi tai kaksi tytärtä elivät elämänsä sukulaispiirissä täteinä. Usein syynä oli neitosten varattomuus, joka oli este säädynmukaiselle avioitumiselle. Köyhät upseerit etsivät varakkaita morsiamia.
Aluksi Fredrika asui Hovinkartanossa yhdessä isänsä ja sisarensa Margareta Magdalena sekä tämän aviomiehen Odert Gripenbergin perheessä. Fredrika luultavasti huolehti isästään, joka oli jo ikämies. Tuomari Leopold kuoli 71-vuotiaana vuonna 1797. Fredrika Leopold oli nyt 31-vuotias, ja joutui väistämättä tuumimaan mitä tekisi. Hänen holhoojakseen määrättiin sisaren Ulrika Charlottan aviomies lasitehtailija kapteeni Johan Furuhjelm. Niinpä Fredrika Leopold muutti vuonna 1800 Hauholta Urjalaan, Nuutajärven kartanoon. Sisaren apua varmasti kaivattiin, sillä avioparilla oli jo viisi lasta ja kuudeskin tulossa. Nuutajärven kartano lasitehtaineen tuli siis Fredrika Leopoldin kodiksi.
Nuutajärven kartanon 1822 valmistunut päärakennus
Vuonna 1814 tuli elämänmuutos. Sisar kuoli ja Fredrika mahdollisesti peri kohtuullisen summan rahaa samoihin aikoihin. Niin tai näin, hän muutti 49-vuotiaana Poriin ja perusti sinne oman taloutensa. Furuhjelmien lapset olivat varttuneet, joten Fredrika ehkä toteutti keski-iässä unelmansa omasta itsenäisemmästä elämästä. Ratkaisu on varsin yllättävä eikä mitään selvää selitystä muutolle löydy. Fredrika Wilhelminan pääkummeina tosin olivat kenraalimajuri Carl Constantin de Carnall ja hänen vaimonsa Catharina Elisabet von Knorring, joiden pojasta tuli ruukinpatruuna Noormarkkuun. Porissa Fredrika Leopold asettui asumaan Linnakorttelin taloon numero 201, jonka omisti piirilääkäri Björnlundin leski. Siis sovelias vuokranantaja yksinäiselle neidille ja tämän piialle. Vuonna 1823 Fredrika Leopold muutti saman korttelin taloon numero 188, jonka omisti leski Anna Tocklin.
Tocklinin talosta Fredrika muutti vuonna 1825 takaisin Nuutajärven kartanoon lankonsa ja holhoojansa Johan Furuhjelmin ja tämän pojan Carl Emilin ja miniän Maria Sofian talouteen. Siellä hän vietti seuraavat 10 vuotta. Köyhä hän ei ollut, koska rahaa riitti 1820-luvulla jopa lainaksi sisarenpojalle, joka sittemmin menetti koko kartanon velkojensa vuoksi. Fredrika Leopold toisin kuin edesmennyt sisarensa ehti nähdä ja nauttia Nuutajärven uudesta loisteliaasta kartanorakennuksesta. Viimeiset neljä vuotta hänellä oli oma piika, joka autteli vanhaa neitiä askareissa. Fredrika Leopold kuoli kartanossa 69-vuotiaana 24.6.1835. Kuolinsyyksi merkittiin vesipöhö eli turvotustauti (vattusot).
 |
| Fredrikan muuttokirja Porista Urjalaan |
Perukirjan perusteella voi luoda mielikuvan Fredrikasta. Hän oli ahkera koruompelija, joka vanhimmiten joutui turvautumaan silmälaseihin. Onkin helppo kuvitella violettiraitavaan leninkiin ja harmaaseen shaaliin pukeutunut Fredrika syventyneenä ompelupöydän ääreen omassa huoneessa Nuutajärven kartanossa. Helmenharmaalle pöydälle on katettu sinivalkoiset teekupit sekä tarjottimelle pikkuleipiä.
Fredrika
omisti Raamatun ja psalmikirjan. Porin kappalaisen muuttokirjaan tekemän merkinnän
mukaan neidin kristinopintiedot olivat tyydyttävät eli mitenkään syvästi
uskonnollinen hän ei ollut. Papistoa saattoi ärsyttää sekin, että Frederika
Leopold ei ollut Poriin muuttaessaan toimittanut muuttokirjaa kirkkoherralle.
Tästä on erillinen huomautus kirkonkirjassa. Joko neiti Leopold oli hukannut
sen, tai sitten hän on ajatellut, että säännöt koskevat rahvasta – eivät
herrasväkeä. Liekö tahallista pistelyä sekin, että pappi merkitsi neidin rippikirjaan "itselliseksi", ei sentään kuitenkaaan irtolaiseksi. Toki pappi hyvin tiesi, että kyse oli varakkaasta neidistä.
Fredrikan perukirjan käännös on syytä liittää mukaan, sillä osa
huonekaluista ja astioista saattaa hyvinkin olla peräisin jo Hauhon
Hovinkartanosta. Ja kertoohan se paljonkin Hovinkartanon neidin tyylistä ja ympäristöstä. Vaatteetkin olivat muodikkaita ja arvokkaita.
Fredrika Leopoldin perukirja:
 |
| Klikkaa kuvaa suuremmaksi |
 |
| Muodikas violettiraitainen leninki 1836 |
Lähteitä:
Från våra gamla slott och herrgårdar XI. Notsjö gård (utdrag ur Harald Neovius bok Notsjö och dess ägare. Hemma och Ute 30.4.1913
Journal des Jeunes Personnes, novembre 1836 Robe de Mousselin.
KA Sääksmäen Alisen tuomiokunnan perukirjat 1803-1835
KA Urjalan seurakunnan arkisto. Muuttokirjat.
Kyläkoski, Kaisa 17.10.2019: Porilainen nurkkakirjuri Daniel Tocklin. Sukututkijan loppuvuosi.
