Toisinaan menneisyyden ihmiseen saa aivan erityisen yhteyden. Sellainen henkilö on hauholainen rusthollari Aadolf Matinpoika Iso-Hannula, joka on jättänyt jälkeensä itse tekemänsä tuolin. Se taas johdatti tutkimusretkelle sekä Hauhon että oman suvunkin historiaan.
Aadolf Matinpoika syntyi 30.1.1822 Hauhon Vitsiälän Iso-Hannulassa. Hänen vanhempansa olivat Iso-Hannulan tytär Hedda Matintytär ja tämän aviomies, kotivävyksi tullut Matti Erkinpoika Pälkäneen Mälkilän Rissan talosta. Aadolf oli avioparin nuorimmainen lapsi. Ennen häntä oli syntynyt kahdeksan lasta, jotka kuitenkin kaikki kuolivat lapsina. Pisimpään eli sisko Maija Stiina, joka oli kuolleessaan 14-vuotias, muut eivät ehtineet edes vuoden vanhoiksi. Isä Matti kuoli hänkin jo vuonna 1837, jolloin Aadolf oli vasta 15-vuotias. Leskiäitiä ja ainoaa poikaa auttelivat rusthollissa äidin naimattomat veljet Johan ja Petter. Iso-Hannulaa kutsuttiin aiemmin Hoviksi, mikä kertoo omaa kieltään sen asemasta. Hedda-emäntä polveutui säätyläisestä Pihlmanien suvusta, joka taas yhdistyi Sääksmäen vanhoihin pappissukuihin.
Rustholli oli varakas, joten piikoja ja renkejä voitiin palkata avuksi, koska perillinen oli alaikäinen. Talossa palveli 1840-luvulla piikana myös Eeva Stiina Henrikintytär, joka oli Aadolfin serkku. Hänen äitinsä Maria Liisa Matintytär oli Hannulan emännän Heddan sisar, joka asettui miehineen Hannulan alaiseen torppaan. Säätykierto oli Hämeessä nopea ja armoton: vauraan rusthollarin tyttärentytär oli torpantytär ja piika, joka avioitui mäkitupalaisen kanssa.
Nuori Aadolf oli kätevä käsistään. Siitä on siis olemassa todiste: kaunis kaarevajalkainen tuoli. Tuolin pohjaan taidostaan ylpeä nuorukainen kirjoitti seuraavan omistuskirjoituksen: ”Atolf Matinpoika Iso-Hannula Witsielästä on tämän tolin oikia omistaja. Joka tämän tolin warasta sitä Piru rakasta. Läheijttää helvettin että mätkähtää.” Sivuun on merkitty poikittain: ”Tätä on tehty itte oppineelta nikkarilta.” Tuoli on siis suunnilleen 1830-luvulta ja tehty jonkun Vitsiälässä asuneen puusepän opastuksella.
Asiakirjoista voi selvittää Aadolfin elämän käänteet. Hän esiintyi 1840-luvulla usein Hauhon käräjillä. Aadolf Matinpoika oli nuori, vasta parikymppinen mutta isännöi jo suurta rusthollia. Sellainen asema voi nousta päähän – hyvässä ja pahassa. Aadolf sai vuonna 1843 sakot epäkunnioittavasta käytöksestään oikeuden edessä. Käräjille oli viety Vitsiälässä sijainneen keskikievarin kyytijärjestelyt ja niissä esiintyneet epäselvyydet. Kestikievaria piti Erik Johan Vähä-Hannula. Aadolf Matinpoika Iso-Hannula ja naapuri Rafael Haukka saivat sakkoja kyytivelvollisuuksiensa laiminlyönnistä. Nimismies Tammelanderin ja Aadolf Iso-Hannulan välillä lienee ollut vähän muutakin kaunaa.
Vaimon 21-vuotias Aadolf haki Hämeenlinnasta Parolan Mäkilän rusthollista. Vertaiset naivat vertaisiaan eli rusthollarit rusthollien tyttäriä. Greta Liisa Heikintytär ja Aadolf vihittiin Parolassa joulukuussa 1842. Morsian oli sulhastaan vuotta nuorempi. Lapsionnea Iso-Hannulassa ei ollut, jos sen mittana pidetään elävien lasten määrää. Vain vuonna 1844 syntynyt tytär Amanda kasvoi aikuiseksi. Vuonna 1847 syntynyt poika Kustaa Aadolf eli viisivuotiaaksi. Kuolinsyyksi kirjattiin näivetystauti (tvinsot).
Keski-iässä rusthollari Aadolf Matinpoika Iso-Hannulakin tasaantui ja kiinnostui yhteisten asioiden hoidosta. Hänen puumerkkinsä alkaa 1860-luvulla löytyä yhä useammin Hauhon kirkonkokouksen pöytäkirjoista. Ensimmäisen kerran hän oli allekirjoittajana 22.4.1860, kun käytiin keskustelua Hauhon kirkon uuden kellotapulin rakentamisesta. Siis puumerkki, vaikka Aadolf todistettavasti osasi kirjoittaa. Kirjoitustaito olikin talonpoikien keskuudessa luultua yleisempää, mutta perinteiseen tapaan virallisissa papereissa käytettiin puumerkkiä. Puumerkillä Aadolf kuittasi käräjillä myös äitinsä Heddan syytinkisopimuksen.
Aadolfin tytär Amanda Hannula avioitui aikanaan kirkonkylän Toppolan isännän Oskari Emmanuelinpojan kanssa. Talo oli kirkonkylän vaurain ja sijaitsi nykyisen Hauho-talon paikalla. Heillekin syntyi vain yksi perillinen Maria Amanda lokakuussa 1869. Hänellä ei ollut perillisiä, joten Toppolan suuri tila myytiin 1940-luvulla ja sen irtaimisto huutokaupattiin.
Miten kävi Aadolfin nuoruudessaan veistämälle tuolille? Se päätyi Toppolan ja Hannulan sukuhaarojen sammuttua tuntemattomille teille. Kunnes tavallaan tupsahti sattuman kautta takaisin sukuun. Isoisäni osti 1950-luvulla huutokaupasta huonekaluja vastavalmistuneeseen taloonsa. Yksi niistä oli Aadolfin tuoli. Se ehti olla ahkerassa käytössä 40 vuotta ennen kuin tulin katsoneeksi tuolin pohjaa - ja löysin sieltä Aadolf Matinpojan jättämät terveiset. Lisäksi sain selville, että mummuni oli Aadolf Iso-Hannulan serkun Eeva Stiina Henrikintyttären jälkeläinen, siis saman, joka piikoi Hannulassa serkkunsa luona 1840-luvun alussa.
Esiäitini serkun Aadolf Hannulan tekemä tuoli on tukeva, hyvä istua ja soveltuu hyvin vaikkapa työtuoliksi. Mitä siis tästä opimme? Aina siis kannattaa tutkia huolellisesti vanhoja huonekaluja ja muita esineitä. Ne voivat tuottaa yllätyksiä ja jopa yhteyksiä oman suvun historiaan.
Lähteet:
Hollolan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 24.11.1843: 963
Hauhon pitäjänkokousten pöytäkirjat 1860-luvulta
KA Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. H12a:2/4-134 Vitsiälä; N:ot 1-14 tässä kylässä, N:ot 1-4 Kalailan kylässä, N:ot 1-8 Kirkonkylän kylässä ja N:o 1 Pappilan kylässä: kartta ja asiakirjat uusjaosta 1933, jakso 8.
Hämeen Sanomat 29.9.1894
