Frederika Wilhelmina Charpentier syntyi 29.3.1782 Hahkialan kartanossa. Hänen vanhempansa olivat majuri Robert Gustaf Charpentier ja Margareta Blomcreutz, joille syntyi 20 lasta, joista peräti 16 eli aikuisikään. Frederika oli perheen 15 lapsi. Lasten määrä pisti majurin talouden lujille. Majuri olisi mieluusti parantanut talouttaan myymällä vaikkapa muutaman vuokraviljelijällä olevan tilan, mutta laki ei sitä sallinut. Hahkiala oli määrätty fideikomissiksi, jota ei saanut pienentää vaan sen oli siirryttävä kokonaisena vanhimmalle pojalle.
Niinpä Hahkialan kartanon nurkista paistoi aatelisköyhyys. Kuusi poikaa oli koulutettava sotilasuralle, mikä maksoi paljon. Aviopari joutui laskelmoimaan: Vain kaksi vanhinta poikaa Robert Carl ja Claes August lähetettiin Haapaniemen sotakouluun. Vastaavasti tyttäristä vain vanhin Margareta Elisabet lähetettiin pensionaattiin Tukholmaan, josta palattuaan hänen tulisi opettaa nuorempia sisariaan.
Tyttärien oli turha haaveilla komeista myötäjäisistä. Se taas
heikensi oleellisesti heidän avioitumismahdollisuuksiaan. Taloudellinen tilanne
heikentyi vielä entisestään, kun isä majuri Robert Charpentier kuoli vuonna 1802.
Leski Margareta tyttärineen vetäytyi Kokkalan rälssitilalle Hauhonselän rantaan
ja vanhin poika Robert Carl asettui perheineen Hahkialan sukukartanoon.
Hiljaista elämää viettäneen Fredrikan elämään
mahtui kohokohtia kuten Porvoon valtiopäivien tanssiaiset vuonna 1809. Siellä
tanssiaisissa huomiota herätti eniten maaherran tytär 17-vuotias neiti
Ulla Möllersvärd, mutta mahdollisesti Möllersvärdien naapuri Mäntsälän Linnaisten kartanon pari vuotta aiemmin leskeksi
jäänyt isäntä luutnantti Henrik Stjernvall kiinnitti huomionsa 27-vuotiaaseen
neiti Fredrika Charpentieriin. Neidin äiti oli vieläpä hänen serkkunsa. Vaikea tietää, millaisissa tunnelmissa Fredrika eli seuraavat vuodet Hauhon Kokkalassa. Oliko olemassa romanttisia lupauksia tai aavistuksia?
Hauholla kesällä 1811 vieraillut nuorukainen Eric Ehrström ei päiväkirjassaan Charpentierin kolmekymppisiin ikäneitoihin rivejä tuhlannut: ”Iltapäivällä me, koko pappilan väki, vierailimme erään Majurinrouva Charpentierin luona. Tämä asuu muutamien tyttäriensä kanssa Kokkala-nimisellä tilalla, itse talo sekä pikkuinen pelto sijaitsevat pienellä saarella lähes neljännespenikulman päässä kirkonkylästä. Matka, samoin kuin talon sijainti, olivat varsin kauniit, ja minulla oli aika miellyttävä iltapäivä.”
”Yksinkertaisuus ja ahkeruus olivat Charpentierien kodissa sisäänkirjoitettu
oppi lapsille,” kertoo perimätieto. Muuta perintöä tyttärille ei juuri ollutkaan. Kun suuria myötäjäisiä ei ollut, neito
saattoi yrittää päteä tiedoilla, taidoilla ja säästäväisyydellä. Niillä avuilla saattoi olla
merkitystä, kun 29-vuotias Fredrika viimein sai virallisen naimatarjouksen Henrik Stjernvallilta. Frederika-neidistä tulisi Mäntsälän Linnaisten
kartanon rouva. Henrik Stjernvall oli 42-vuotias leskimies ja viiden lapsen
isä. Tämän ensimmäinen vaimo Anna Lovisa Ekblad oli kuollut vuonna 1808.
Sulhanen oli lisäksi Hauhon Kesossa asuneen kapteeni Gustaf Stjernvallin veli, joten Stjernvallien perhepiiri oli tuttu Charpentiereille.
Häät vietettiin Hahkialan kartanossa huhtikuussa 1811. Käytännöllisen Fredrika Charpentierin asenne avioliittoon käy ilmi kirjeestä, jonka hän kirjoitti tyttärentyttärelleen vuonna 1852:
”Avioliitto muodostaa elämämme tärkeimmän ajanjakson ja avaa meille suuren kentän, jolla toimia. Siihen ei kenenkään pidä astua liian kovin odotuksin. Siinä on ruusunsa, mutta myös piikkinsä. Meidän velvollisuutemme on, niin paljon kuin vajavaisuudessamme pystymme, luoda viihtyisyyttä ja miellyttävää tunnelmaa koteihimme. Kun vilpittömästi ja uskollisesti täytämme oman kutsumuksemme, tulevat miehemme, jotka Sallimus on varustanut suuremmalla ymmärryksellä ollakseen heikomman tukena ja olemaan välittämättä puutteistamme, osoittamaan meille rakkaudella ja lempeydellä sen mikä on oikein. Älä salaa häneltä mitään, sillä puolisoiden tulee olla yksi sydän ja yksi sielu! Säilytä itsekunnioituksesi kalleimpana aarteenasi niin säilyy myös miehesi kunnioitus. Älä koskaan ryhdy määräilemään kodissasi. Ole puhdas ja vilpitön ja kaino ja hän - tuo kunnian mies - arvostaa sinua.”
Aivan niin korostetun nöyrä ja kuuliainen Frederika Charpentier itse tuskin koskaan oli. Hän perehtyi innokkaasti Linnaisten kartanon maanviljelyyn, taloudenpitoon sekä myös Sälinkään lasitehtaan ja verkatehtaan toimintaan. Toimeliaisuus pistettiin merkille, mutta ei välttämättä hyvässä mielessä. Aviomiehen veli Gustaf Stjernvall ei suuremmin uutta kälyään arvostanut, vaan kirjoitti pisteliäästi langolleen vuonna 1813, että ”Henrikin ensimmäinen vaimo oli enkeli, mutta tämä toinen on taloudenhoitajatar.”
Avioliitto oli kaikin puolin onnellinen. Fredrika ja Henrik Stjernvallille syntyi viisi lasta. Linnaisissa kasvoi yhdeksän henkinen uusperhe. Yhteinen taival katkesi vuonna 1820 aviomiehen odottamattomaan kuolemaan. Fredrika jäi leskeksi ilman aviomiehen tukea ja turvaa. Jo kotona oppimansa tarkan ja taitavan taloudenpidon seurauksena, hän jatkoi kartanon ja tehtaiden ohjaksissa. Leskenä Fredrikasta siis kuoriutui hyvinkin tehokas liikenainen, joka kävi itse Pietarissa perimässä tukkukauppiaiden tekemiä velkoja.
 |
| Mäntsälän Linnaisten kartanon päärakennus vuodelta 1781 |
Fredrika-rouva arvosti tyttöjen hyvää koulutusta. Hän lähetti tyttärensä Antoinetten ja Henriettan Turkuun Anna Salmbergin pensionaattiin. Myöhemmin Fredrika perusti tyttärentyttärilleen ”kotikoulun” Linnaisten
kartanoon. Hän palkkasi sinne ranskalaisen ja ruotsalaisen opettajattaren sekä tanssin opettajan. Tytöt
opiskelivat päivittäin aamuseitsemästä lähtien opettajattariensa johdolla Raamatun historiaa, yleistä historiaa, maantietoa, aritmetiikkaa,
piirtämistä, musiikkia, tanssia, maalausta ja ennen kaikkea vieraita kieliä.
Myös koruompelu kuului opintoihin, jossa puuhassa varsinkin Fredrika-rouva itse oli
kehittynyt jo nuorena mestariksi. Kaunis kävely ja hyvä ryhti olivat Fredrika-rouvan mielestä naiselle tärkeitä avuja.
Huolimattomuutta Fredrika ei koskaan sietänyt, mikä käy ilmi tyttärentyttärelle kirjoitetusta kirjeestä. Hän vaati kaikilta yhtä tarkkaa järjestyksenpitoa. Järjestystä arvostavan isoäidin moittivasta kirjeestä kuultaa kuitenkin läpi huumorintaju, lempeys ja arvostus kahden ihmisen välistä rakkautta kohtaan:
"Rakastettu Alfonsineni. Ensin minun tulisi moittia sinua hiukan siitä, että unohdit tänne alushameesi. Olethan nyt vuoden vanhempi kuin edellisen kerran isoäidin luona käydessäsi, jolloin myös sait moitteita, mutta vaikka isoäiti ei hyväksy, saat anteeksi tällä kertaa. Sillä ajattelit varmaan kunnianarvoista sulhastasi Lennart Forsténia. Mitä pikku Alfonsineni oikein ajatteli? Jos ajattelit tehdä sulhasesi onnelliseksi, olisit puolestani saanut unohtaa vaikka koko leninkisi.”
Laajan sukupiirinsä arvostama Hauholla syntynyt ”Lindnäsmormor” Fredrika Stjernvall, o.s Charpentier, kuoli vuonna 1859 Mäntsälän Linnaisissa 77-vuotiaana.
 |
| Linnaisten salonki |
Zachris Topelius kirjoitti vuonna 1859 romaaninsa "Linnaisten vihreä kamari" (Gröna kammaren i Linnais gård). Se ei liity Mäntsälän Linnaisten (Lindnäs) kartanoon muuten kuin nimensä kautta. Tavallaan se kuittenkin kuvaa suomalaista kartanoelämää 1830-luvulla ja siinä tapahtuvia muutoksia. Teos edustaa varhaista suomalaista fantasia- ja kauhukirjallisuutta.
Lähteet ja kuvat:
Forstén, Dagmar: ”Lindnäs mormor”. Fredrique Stjernvall och hennes hemskola. Studie från 1800-talets förra hälft. Husmodern. Organ för Finlands svenska Marthaförbund, no 1. Januari 1932.
Hirn, Hans 1931: Gustaf Fredric Stjernvall 1767-1815. En tidskildring. Helsingfors.
Tulenheimo-Takki, Anja: Esivanhempamme Hans Henrik ja Fredrika Wihelmina Stjernvall. Agathon Meurmanin sukuseuran retkellä Mäntsälässä 27.9.2014 pidetty esitys. Agathon Meurmannin sukuseura ry.
Uusi huomen 30.04.1939, no 7
Kotiliesi 01.08.1926, no 16
Georg Friedrich Kersting (1785–1847): Strickende Frau am Fenster. Hannelore Gärtner: Georg Friedrich Kersting. Seemann, Leipzig 1988.
