Hyömäen kartanosta kehittyi Hauhon komeimpia kartanoita
1800-luvulla. Sen päärakennukset sijaitsivat Hyömäen
kylässä, Aroniemen tyvessä lähellä Uittoonlahden rantaa. Kartanosta ei ole
jäljellä enää mitään, mutta aikoinaan se oli
aatelisen von Kraemer -suvun loistelias kotikartano. Vuonna 1776 Hyömäen kartanoon
pestattiin sisäpiiaksi 33-vuotias Lisa Håkanintytär, joka oli sitä ennen
piikonut Vitsiälän Seppälän lampuotitilalla ja Klemolassa luutnantti Ammondtin
ja Anna Maria Schulmanin taloudessa. Elisabet eli Liisa syntyi vuonna 1743
Ilmoilassa vanhaan säätyläissukuun, köyhän siltavouti Håkan Hirnin tyttäreksi
Liisan miespuoliset kummit edustivat
herrasväkeä: Kappalainen Henrik Levanus, Gabriel Ingberg ja Anders Hangelin.
Naispuoliset kummit löytyivät rahvaan parista: Maria Eliaantytär, Beata
Henrikintytär ja Kirstin Henrikintytär. Isän epäsäätyisen avioliiton ongelma näkyi siinä, että herrasmiesten rouvat eivät tulleet kummeiksi. Orvoksi
jäätyään Liisa ei turvautunut perheensä tai pitäjän herrasväen apuun. Hän
ei myöskään pyrkinyt pysyttelemään säätyläisyyden rippeissä kuten
sisarensa Anna Maria ja Ulrika Hirn.
Liisa ei käyttänyt sukunimeä Hirn, vaan
esiintyi rippikirjoissa aina piika Liisa Håkanintyttärenä. Hyömäen kartanon omisti vuoteen
1806 naimaton everstiluutnantti Niklas Diedrik von Kraemer, joka ei siellä
juurikaan oleskellut. Veli, majuri Karl Gustaf von Kraemer, asui vaimonsa
Christina Lovisa Stiernvallin kotitilalla Lammin Vanhassakartanossa. Hyömäen
kartano siirtyi Karl Gustafin pojalle Karl Johan von Kraemerille ja tämän
vaimolle Charlotta von Platenille. Kartanossa asuttiin epäsäännöllisesti ja
vuoden 1806 se jäi tyhjlleen. Vai jäikö sittenkään? Olihan siellä
Liisa Håkanintytär. Toisinaan lähes yksin vain piikatyttö ja jokunen renki seuranaan.
Ulkotyöt hoituivat lampuotien avulla.
 |
| Hyömäen kartanon vanha päärakennus |
Hyömäen kylällä Liisa tapasi korpraali
Anders Hultbergin, ja parin häitä juhlittiin uutena vuotena 1784. Liisa oli
tuolloin jo 41-vuotias. Hultberg luettiin siitä lähtien myös kartanon palvelusväkeen. Liisa synnytti pojan kesäkuussa 1785, joka
kastettiin Carl Gustafiksi. Anders Hultberg
kaatui ilmeisesti Kustaan sodassa vuonna 1790, ja niin Liisasta tuli leski. Murheet jatkuivat,
sillä vuonna 1795 Liisa menetti vasta 10-vuotiaan poikansa, joka menehtyi ankaraan
kuumeeseen.
von Kramerit palkkasivat vuonna 1804 Hyömäen kartanoon
säätyläisnaisen hoitamaan taloutta. Siihen lienee kaksi syytä. Liisa
Håkanintytär oli jo 61-vuotias. Hän ei koskaan ollut ”demoiselle” eikä ”hushållerska”.
Liisa oli ensin sisäpiika, sitten Hultbergin vaimo ja lopulta leski, mutta pysyi kuitenkin Hyömäen palkollisten kärkijoukossa. Se merkitsi vastuuta ja suurta
luottamusta. Talousmamselli Ulrika Wassberg viihtyi kartanossa vain vuoteen
1806, jolloin hän muutti Tuulokseen. Uusi ”demoiselle” tuli kartanoon syyskuussa
1805. Hän oli 21-vuotias mamselli Eva Lovisa Blomstedt, joka oli syntynyt
Pälkäneellä arrendaattori Johan Blomstedtin ja Eva Helena Bockin tyttäreksi.
Perhe muutti paikasta toiseen: Pälkäneeltä Vanajaan ja lopulta Sääksmäelle,
jossa molemmat vanhemmat kuolivat. Eva Lovisa päätyi sisarensa kanssa Rautalammille
ja sieltä Tyrväntöön. Nuori nainen oli ehtinyt kokea paljon muuttaessaan viimein
Hauholle Hyömäen kartanoon.
Liisan ja nuoren mamselli Eva Lovisan välille kehkeytyi hyvä
ystävyys. Se näkyy siitä, että lähes kymmenen vuoden ajan naiset kävivät
vuosittain yhdessä ehtoollisella ja aina yhtä monta kertaa. Muu palvelusväki
valitsi omat käyntinsä kuka mitenkin. Eva Lovisa viihtyi Hyömäen
taloudenhoitajattarena myös poikkeuksellisen kauan, mihin oli ehkä osasyynä löydetty
ystävyys. Ja mikäpä oli ollessa: naiset pitivät yhdessä huolta Hyömäen kartanosta. Omistajat asuivat muualla, joten naisilla oli vapautensa. Piikoja ja renkejä tuli ja meni, mutta Liisa
ja Eva Lovisa pysyivät.
Hiljaisessa kartanossa ei vietetty juhlia eivätkä Liisa
ja Eva Lovisa kuuluneet Hauhon seurapiiriin. Siitä huolimatta ruususen unta nukkuvan kartanon
pihatielle löysi reitin nuori herra nimeltä Anders Illberg. Niin siinä vain kävi,
että itsensä elättävä 30-vuotias vanhapiika mamselli Eva Lovisa Blomstdt onnistui siinä
missä monet Hauhon rikkaammat ja nuoremmat neidit epäonnistuivat: hän solmi
avioliiton Mäntyharjun varanimismiehen Anders Illbergin kanssa 13.10.1814. Mitä
lienee Liisa Håkanintytär ajatellut. Varmaan hän iloitsi nuoren ystävänsä
puolesta siitäkin huolimatta, että tämän tie vei kauas Mäntyharjulle.
Liisalle Hyömäen kartano oli vuosikymmeniä koti
toisin kuin sen varsinaisille omistajille. Elämään toi sisältöä kartanosta
huolehtiminen, sen väen ja töiden valvominen. Muu palvelusväki vaihtui, mutta
Liisa pysyi kartanossa lähes 50 vuotta. Hän ehti nähdä kartanon uuden loiston: komeat
uusklassilliset päärakennukset, jotka Karl Johan von Kraemer rakennutti
asetuttuaan perheineen kartanoon vuonna 1818. Palkatut puutarhurit alkoivat huolehtia
puutarhasta. Piikoja ja renkejä palkattiin lisää. Leski Liisa Håkanintytär Hirn kuoli
Hyömäen kartanossa 81-vuotiaana vuonna 1824. Ja aivan viimeiseen asti hänen nimensä
kirjattiin palvelusväen kärkeen heti herrasväen jälkeen.
Kuvat: Hauho-seuran arkisto, Pehr Hillerström 1794: Kotitalouden askareissa. Wikimedia Commons. Jutikkala & Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat III. Helsinki 1945.
