Mathildan muistelmat osa 4
Kesäisin tapahtui niin, että koko suku kerääntyi tädin
luokse. Täti Jeanette tuli koko joukkoineen ja osa sukua aina Ruotsista asti, mitä seikkaa tietenkin kunnioitettiin ja
juhlittiin. Käyskenneltiin ulkosalla varjoisalla lehmuskujalla sekä
istuskeltiin ja juteltiin. Tai sitten istuttiin sisällä ja juteltiin. Tai
vaellettiin Roineen rantaan, jonka himmeän sinisessä vedessä kylvettiin. Mutta
koska hyödyllisyys liittyy yhteen tyytyväisyyden kanssa, niin esiin voitiin kaivaa myös suuret täkkipuut. Ja sitten monet ahkerat kädet työskentelivät ilolla ja
riemulla suuren tilkkutäkin ympärillä. Omat sormeni eivät luonnollisestikaan olleet siinä kiinni, mutta
vapaana en silti ollut, vaan kuljettelin korilla sinne ja tänne
puuvillatilkkuja. Erään kerran sain päähäni kuljettaa koria pääni päällä, josta
se keikahti kumoon ja koko sisältö levisi joka puolelle ympäri lattiaa, paitsi ei
tietenkään juuri hänen kohdalleen, joka karstasi tilkkujen väliin pumpulivanua.
 |
| "Moster Jeanette" |
Tämä samainen vanua karstaava nainen uskoi minulle kerran koko elämäntarinansa.
Se oli oikeastaan vastaus kysymykseeni siitä, miksi hän näytti aina kovin
ärtyisältä. Se oli se tavallinen tarina: hyväuskoisuutta, valheellisuutta ja petollisuutta
ilkeiden miesten toimesta! Täti lähetti meidät molemmat hakemaan kartanon suuren
salin kaapista sinne varattuja ruokatarpeita. Sieltä paljastuikin hiirten
jälkiä purkkien ja korien seasta, joten olimme pitkään pakotettuja etsimään niiden
piilopaikkoja. Sitä puuhaa kesti yhtä pitkään kuin hänen rakkaushistoriaansakin,
joten pitkä kertomus yksin ei viivästyttänyt meitä.
Toisinaan tuli hiivittyä
samalle kaapille ilman eri käskyäkin, koska siellä säilytettiin piparkakkuja. Ne
kun maistuivat hyviltä muulloinkin kuin kestityksenä vehnänpuhdistuksesta. Täti
ei koskaan torunut meitä, sillä hän oli kiltti ja antelias sekä halusi nähdä meidät
iloisina – vaan miksi ihmeessä nuoriso niin mieluusti pyrkii huiputtamaan
vanhempaa ihmistä?
Hyömäen kartanon lähimmät naapurit olivat luutnantti Bosin
ja hänen perheensä Bobackassa. Luutnantin rouva oli vaaleaverinen, pyylevä ja
ilomielinen; mies taas oli suuri, roteva ja mustanpuhuva tuuheine mustine
pulisonkeineen ja viiksineen. Luutnantti kävi pukeutuneena suuriin väljiin
housuihin, mistä seurasi se, että hän näytti vieläkin kookkaammalta. Hän oli
tädin neuvonantaja ja oikea käsi, joka kävi usein ilman rouvaansa Hyömäessä. Me
kyllä huomasimme, että luutnantti hakkaili tätiä, mutta emme koskaan
havainneet, että se olisi herättänyt tädissä minkäänlaista vastakaikua. He
puhuivat rukiista ja perunoista ja niin edelleen, ja me mieluusti hävisimme jossain
vaiheessa omille teillemme.
Täti vaikutti luutnantin läsnä ollessa paljon
topakammalta kuin muiden seurassa. Hän toisteli puheessaan ”pahus vieköön” tuon
tuostakin. Ei se kuulostanut pahalta, sillä sitä seurasi aina jokin nopea
repliikki. Mutta eihän se toki ollut naiselliselta.
Lähdimme joskus mukana vierailulle Bobackaan, mutta meillä oli hauskempaa
kotona.
 |
| Näköala Hyömäen kartanon puutarhasta |
Skånelaisten sukulaistensa kanssa täti oli kaikkein innokkaimmin
tekemisissä, luullakseni he olivat hänelle kaikkein rakkaimpia. Sieltä hän sai
kiinnostavia kirjeitä varsinkin iloiselta ja ystävälliseltä Aurora von
Platenilta – joka sittemmin avioitui kreivi Adlersparren kanssa – hänelle täti
kirjoitti kaikkein ahkerimmin. Todellakin luulen, ettei täti kaivannut maalla suuremmin
seuraa; hän oli keksinyt niin paljon puuhaa itselleen. Joku toinen olisi voinut
olla hyvinkin peloissaan, jos olisi asunut yhtä yksin kuin hän. Vaikka
palvelusväki asui rakennuksen toisessa päässä, ei hän siltikään pelännyt. Tosin
täti kyllä mielellään haetutti meidät Hämeenlinnasta luoksensa lähettämällä Raffon
ja vaunut meitä noutamaan. Ja me tietysti lähdimme aina yhtä mielellämme
Hyömäkeen.
***
Mathilda mainitsee Roineen, mutta kyseessä täytyy olla Hauhonselkä. Tietysti
on mahdollista, että herrasväki kutsui Roineeksi koko Hauhon vesistöä. Mathilda
ei koskaan erittele Hyömäen kartanoa ja kylää. Hänelle sana Hyömäki – muodossa
Hömäki – tarkoitti aina kartanoa.
Lammin Vanhassakartanossa syntynyt Achates Carl
von Platen (1786-1850) avioitui Janakkalan Hyvikkälässä vapaaherratar Henrietta
Charlotta Munckin kanssa. He asettuivat 1800-luvulla Ruotsiin, jossa aviomies eteni
armeijan palveluksessa everstiluutnantiksi. Perhe asui Ruotsin Skånessa Hälsingborgissa.
Hyömäen neiti Gustava von Platen oli Achates von Platenin veljentytär, joten Charlotte
Aurore von Platen (1821-1853) oli siten Mathildan äidin ja tädin Gustavan
serkku. Aurora-serkku avioitui vuonna 1848 kreivi Carl August Adlersparren
kanssa, joka tunnettiin runoilijana kirjailijanimellä Albano.
Hyömäen kartanoon löysi kesäisin tiensä Hyömäen neidin nuorempi sisar "Moster Jeanette" kenraalinrouva Johanna Christina Ehrnrooth
(1796-1848) Nastolan Seestan kartanosta. Ja kyllä! Hän on jalkaväenkenraali ja Mannerheimristin
ritarin Adolf Erik Ehrnroothin isänisän äiti.
Alvettulan Bobackassa asuivat luutnantti Viktor Erik Amadeus Bosin (1805-1862) ja vaimonsa Fredrika Wilhelmina Sofia Schulman (1811-1883). Bosinin perustaman nuuskatehtaan tuotteet kelpasivat myös Hyömäen neidille.
Lähteet:
Några barndoms- och ungdomsminnen. Upptecknade av M v. K. Nutid 2-3, 1917.
Westermarck, Helena: Adelaide Ehrnrooth. Kvinnospår I Finländsk kulturliv (1928).
