Tuomari ja herraskartano

Hauhon tunnetuimpiin kartanoihin kuuluu tietenkin Sotjalan Hovinkartano. Se ei ole aatelismiehen perustama, vaan varsin poikkeuksellisesti sen loi ja rakensi 1760-luvulla kihlakunnantuomari Vilhelm Leopold (1726-1797). Miehen sukutausta koostui arvokkaasta ja aikaansaavasta väestä, vaikka kukaan ei ollut yltänyt aateliin. Vilhelm syntyi 1726 Hattulassa kaupunginvälskäri Johan Vilhelm Leopoldin ja Elisabet Woivaleniuksen poikana. Isänisä muutti vuonna 1718 Ruotsista Suomeen. Lähisukua eli kahden puolen Pohjanlahtea.

Vilhelm laitettiin Helsingin triviaalikouluun 8-vuotiaana, josta matka jatkui Porvoon lukioon. Pikkuvihan aikana 1743 lahjakas Vilhelm viimeisteli ylioppilastutkintonsa Ruotsissa. Sen jälkeen alkoivat tuomarintutkintoon johtavat opinnot Turun yliopistossa. Kannuksia uralle tuli amiraliteettikomissariaatin palveluksessa ja sotafregatin kirjurina. Vuonna 1763 Vilhelm Leopold oli 37-vuotias ja hänet nimitettiin Hollolan ylisen ja alisen kihlakuntien tuomiokunnan tuomariksi. 

Perhekin kasvoi, sillä Vilhelm Leopold solmi avioliiton vuonna 1758 Magdalena Ignatiuksen kanssa. Morsian oli Hämeenlinnan edesmenneen pormestarin Anders Ingnatiuksen tytär, ja äiti aatelissukuinen Margareta Sofia Godenhjelm. Appi oli aikoinaan hoitanut samaa virkaa kuin Vilhem. Ja anoppikin oli tuomarin tytär. Ei pidä unohtaa sitäkään, että Vilhelm Leopoldin oma äiti Elisabet Woivalenius oli Sääksmäen kirkkoherran tytär.

Uran lakipiste oli nyt saavutettu ja tuomari alkoi katsella arvolleen sopivaa asuinpaikkaa kihlakuntansa alueelta. Tuomarilla alkoi olla varallisuutta ja vaikutusvaltaa enemmän kuin maalaisaatelilla. Aatelisarvoakin sopi salaa odotella, ja sitä odotellessa hankkia maaomaisuutta. Perhe oli muuttanut paikasta toiseen miehen pätkätöiden perässä, mutta nyt oli aika vakiintua. 

Vilhelm Leopold sai haltuunsa Hauhon Sotjalan kylän vanhan Lampodin tai Lampuodin ratsutilan. Hän kaihtoi rusthollinsa nimeä ”lambodi”, joka viittasi lampuoteihin eli talonpoikaisiin vuokraviljelijöihin. Rahvaalta vivahtava nimi ei ollut tuomarin arvolle eikä ollut käräjäpaikalle sopiva. Tuomiokirjoihin piirtyi käräjien pitopaikaksi ”Sodjala rustholl” – mutta yhä useammin sen tilalle pujahti kuin varkain ”Hofgård”. Kirkkoherra Martinus Martinius muutti nimen kirkonkirjoihin Hofgårdiksi heti, kun perhe vuonna 1766 muutti Lambodin ratsutilalle. Kihlakunnankirjurit eivät nimeä muuttaneet, vaan keskittyivät maanluontoihin: veroluetteloissa tila oli Lambodin verorustholli, ja sen yhteydessä oli Vilhelm Leopoldin vuonna 1766 ostama Oravaisen augmenttitila. 

Tuomari Lepoldin komea nimikirjaus Hauhon käräjäpöytäkirjaan 1766

Nimi ”Hovinkartano” virallistui siinä vaiheessa, kun Vilhelm Leopold sai kuninkaan päätöksellä 31.7.1786 rälssioikeuden perustamaansa uudistilaan, joka nimettiin Hofgårdiksi. Rälssimaan vahvisti 1787 heti vihkiäisten jälkeen Leopoldin aatelinen vävy Odert Gripenberg. Ilman aatelista vävyä rälssimaa olisikin jäänyt haaveeksi, sillä sitä saivat omistaa vain aateliset. Hovinkartanon rälssitila, Oravaisen augmentti ja Lambodin ratsutila muodostivat 1800-luvulle tultaessa Sotjalaan kolme manttaalin arvoisen suurtilan ja herraskartanon.

Mistä sitten nimi Hovinkartano, Hofgård tai Hovgård? Ilmeisesti nimi ykisnkertaisesti vain miellytti Vilhelm Leopoldia. Ruotsin puolella löytyy yhteensä 19 Hofgård-nimistä paikkaa. Se on synonyymi sanalle rälssikartano tai suurtila. Suomestakin löytyy hovgårdeja: Siuntion Pikkalasta, Sipoon Hindsbystä ja Espoon Ryölästä. Lisäksi Inkoossa on Hofgårdin kylä. Nimi oli siten tuomarille tuttu. Lambodin rusthollin uudelleennimeäminen Hofgårdiksi ei ole historiallisesti huono idea, sillä 1600-luvulla Sotjalan lahjoitusmaakokonaisuuden omistaja sai rälssioikeudet, vaikka sinne ei koskaan rakennettu säterikartanoa. Kokonaisuuden pohjalta syntyi vain Lambodin ratsutila.

Hovinkartanon Valkoisen talon isoon tupaan on helppo kuvitella käräjät

Mitä tuli ulkonaisiin puitteisiin, niin Hovinkartano nousi nopeasti Hauhon vanhojen vaatimattomien aatelisten säterikartanoiden ohitse. Päärakennusta kohennettiin, ja 1770-luvulla palkattiin jopa puutarhuri. Tuomari Leopoldin omaisuus kasvoi, sillä hän oli myös hyödyn aikakauden liikemies, joka perusti vuonna 1780 asessori Axel Favorinin kanssa Lammin Porraskoskelle sahalaitoksen. Ainoa murhe oli se, että Vilhelm Leopoldille ja hänen vaimolleen ei syntynyt perijäksi poikaa. Oli kuitenkin neljä tervettä tytärtä. Senkin voi kääntää voitoksi: varakkaalle aatelittomalle miehelle ei ollut ongelma hankkia poikien korvikkeeksi aatelisia vävyjä.

Saattoi olla, että seudun aateli aluksi nyrpisteli nenäänsä muualta muuttaneelle nousukkaalle, jonka kartano ja varallisuus menivät kirkkaasti heidän ohitseen. Hovinkartanon muodostanut kihlakunnantuomari Vilhelm Leopold edusti uutta aikaa ja maailmaa, jossa modernit liikemiehet alkoivat ohittaa mahdissa aatelismiehet.

Seuraavissa blogikirjoituksissa tutustumme tarkemmin Hovinkartanon neiteihin, tuomarintyttäriin.

 

Lähteitä:

Godenhjelm, Berndt: Johan Godenhielm och hans ättegren. Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 43. 1993.

KA Hollolan tuomiokunta: Hauhon talvi- ja syyskäräjät 14.4., 20.11.1766, talvikäräjät 13.4.1767.

KA Hämeen läänin maa- ja henkikirjat 1767, 1773, 1875

Rosenborg, Carl Martin: Geografisk-statistik handlexikon öfver Sverige A-K (1882-83).

Suomen asutuksen yleisluettelo, Tuulos, Sotjala 1760-1799

Karttakuva: Rekognosointikartat 1776-1805, Vanajavesi ja Roine. Heikki Rantatupa, historialliset kartat.