Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kartanokierros Hauholla 25.7.2017


Hauho-seura järjesti päiväretken "Kartanoromantiikan tuntematon kulta-aika Hauholla", jossa bussilastillinen historiasta kiinnostuneita ihmisiä tutustui hauholaiseen kartanoelämään 1800-luvun alusssa. Samalla oikeastaan Hauho-seurakin tuli juhlistaneeksi englantilaisen kirjailijan Jane Austenin 200-vuotis juhlavuotta. En ole ainoa, jota hämmästyttää se kulttuurillinen samanlaisuus Euroopan eri laidoilla. Hauholaisen herrasväen elämäntyyli ei eronnut 1800-luvun alussa paljonkaan englantilaisesta, joskin puitteet olivat täällä toki vaatimattomammat.


Hauholainen herrasväki järjesti kävelyretkiä, päivällisiä ja tanssiaisia. Nuoret herran liehittelivät nuoria neitosia, joiden ainoa päämäärä oli solmia mahdollisimman hyvä avioliitto. Kuitenkin suurin osa hauholaisneideistä- ja mamselleista jäi naimattomiksi. Se ei silti merkinnyt toimettomuutta, sillä moni vanhaneiti päätyi pyörittämään kartanotaloutta.

Jane Austen 1804
Jane Austen-tyylinen elämä Hauholla aukeaa parhaiten Eric Gustav Ehrströmin hienosta päiväkirjasta, josta Suomalaisen Kirjallisuuden seura julkaisi suomennoksen vuonna 2007. "Hämeen sydänmailla. Matkapäiväkirja 1811" antaa hyvän katsauksen hauholaiseen seurapiirielämään. Sitä olen myös tällä blogillani taustoittanut parhaani mukaan.

Bussiretkemme kiersi Hauhon Lautsian, Hovinkartanon ja Hahkialan aateliskartanot. Sen jälkeen poikkesimme Leppäniemessä, jonka päärakennus on ehdottomasti hienoin säilynyt esimerkki 1800-luvun alun kartanotyylistä.

Jatkoimme vehreän Joenkylän kautta Hauhon Rukkoilaan, jossa tutustuimme Neclairien Stenkullaan eli Räväsmäen tilaan, jossa on filmattu elokuva "Niskavuoren naiset" 1930-luvulla. Ilorannan matkailutilalla juotiin kahvit ja samalla muisteltiin aikaa, jolloin tila oli upseerin virkatalo. Siellä eli 1800-luvun alussa Löfmanien perhe. Heistä on luvassa myöhemmin lisää...

Retkellä oli hauskaa huomata se toimeliaisuus, jolla vanhoja hauholaisia kartanoita tänäpäivänä pyöritetään historiaa unohtamatta. Se on osaltaan takaamassa niiden säilymisen tulevaisuudessa ja samalla tiloilla luodaan uutta lukua historiaan. Moderni nykyaika ja menneisyys kohtasivat retkellä erinomaisesti.

Ohessa retkemme kartta (klikkaa suuremmaksi) ja muutama tunnelmakuva:




Kuva: Jane Austen. Cassandra Austenin akvarelli 1804. Wikimedia Commons.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Lövkullan tarina


Minua on aina ihmetyttänyt mikä oli Hauholla ”Eteläisten Lövkulla”. Mikä on sen historia? Kuka on ristinyt sen ruotsinkielisellä nimellä? Hauhon Joulu -lehdessä joskus 60-luvulla julkaistussa Mandi Kimparin näytelmässä Lövkullan vuokraajina esiintyvät ”herra ja rouva Andersson” 1900-luvun alussa. Se ei kuitenkaan ratkaissut Löfkulla eli Lövkulla-nimen arvoitusta.

Eteläisten kylä ja Lövkullan "boställe" 1840-luvun pitäjänkartassa

Bloggailun kuluessa on jo selvinnyt, että 1800-luku oli kartanokulttuurin kukoistusaikaa. Herrasväki muodosti seurapiirin ja perusti ”kartanoita” ristimällä ostamiaan perintötiloja ja upseerinpuustelleja ruotsinkielisillä nimillä. Yksi niistä oli Hauhon Eteläisten kylän Lövkulla.

Eteläisten kartano lahjoitettiin 1600-luvulla balttiaateliselle Jürgen Wrangelille. Varsinaista aateliskartanoa kylään ei silti syntynyt. Eteläisten säteristä tehtiin isoreduktion seurauksena upseerin virkatalo. Vuonna 1804 Eteläisten puustelllissa asuivat Adolf Joachim Borgenström ja vaimonsa Ebba Fredrika Schulman, jotka muuttivat Renkoon. Kartanokulttuurin Lövkullaan toivat Ruotsista vuoden 1804 tienoilla muuttaneet majuri Joachim Christiernin ja vaimonsa Brita Maria Björkengren. Majuri polveutui 1600-luvulla eläneestä Ramnäsin ruukinpatruunasta Erik Christiernistä ja tämän pojasta Joachimista, jonka veli Carl aateloitiin vuonna 1720 nimellä von Christiersson.

Luutnantti Joachim Christiernin ja Brita Maria Björkengren on vihitty Hauholla 17.4.1806. Koska vihkimerkintä tuli aina morsiamen kotiseurakuntaan, täytyi Brita Mariankin asua tuolloin Hauholla.  Suppea avioliittomerkintä selittyy osin sillä, että morsian oli varsin pitkälle raskaana. Huhtikuussa vihityn parin esikoistytär syntyi jo kesäkuun alussa. He siis olivat aloittaneet yhteiselämänsä ennen aikojaan, mikä ei tietysti ollut kovin sopivaa. Siitä huolimatta syntyneen Maria Charlotan kummeina olivat Hauhon kirkkoherra Wallenius rouvineen. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, jäivät majuri Joachim ja Brita Maria Eteläisten puustelliin ja asuivat siellä kuolemaansa asti. Aviopari ehti luoda läheiset suhteet alueen herrasväkeen – ja ristiä puustellin komealla nimellä: Lövkulla.

Kesähauholainen Eric Ehrström kertoo päiväkirjassaan vuonna 1811, että rouva Christiernin on ”aivan täydellinen luonnonlapsi”. Hän ei avaa kuvausta sen enempää, mutta oletettavasti Lövkullan rouva oli hilpeä ja seurallinen. Majurin Ehrström tunsi varsin hyvin Suomen sodan ajoilta

Luopioisten Lemmettylän omistanut notaari Johan Wallenius törmäsi luutnantti Christierniin ensi kertaa syyskuussa 1806, jolloin tämä oli yhdessä nimismies Schmidtin kanssa tekemässä virallista tarkastusta Lemmettylän ratsumiestorpasta. Veljenmaljat herrat joivat Lautsian kartanossa vasta marraskuussa 1809. ”Hän esitti sitä”, halusi Wallenius täsmentää rituaalia päiväkirjaansa. Majuri Christiernin oli päättänyt jäädä Suomeen ja halusi selvästi kiinnittyä paikalliseen herrasväkeen. Avioparin lasten kummeissa toistuvat paikallisen herrasväen nimet.

Lövkullan Christiernien hautaristi Hauhon kirkkopihassa
 
Maria Britta Björkegrenin syntymävuosi on Hauhon rippikirjoissa 1784. Kuitenkin hautaristissä ”Kära maka Marie Christiernin” on syntynyt 29.9.1782. Rouvan kutsumanimi oli siis perheen kesken ”Marie” eikä Brita. Merkinnöissä on jonkinverran ristiriitoja, jotka voivat toki selittyä sillä, että pariskunta oli kotoisin Ruotsista.

Avioparille syntyi Hauholla kaikkiaan neljä lasta: Maria Charlotta 9.6.1806, Anna Fredricka Dorothea 12.3.1810, Victor Joachim 12.3.1814 ja Ulrika Aurora Clementina 20.4.1816. Kaikille neitosille löytyi myös aviopuolisot nuorina. Maria Charlotta avioitui vuonna 1824 venäläisen upseerin Petter Ostrogorskyn kanssa. Anna Fredrika vihittiin tammikuussa 1832 Hämeenlinnalaisen apteekkarin Johan Nymanin kanssa. Mademoiselle Ullan häitä tanssittiin Lövkullassa toukokuussa 1822. Sulhasena oli luutnantti Hans Fredrik Rottkirch.

Brita Maria Björkengren kuoli 59-vuotiaana maaliskuussa 1843 ollessaan tyttärensä perheen vieraana Hämeenlinnassa. Hänet on kirjattu siksi sekä Hauhon että Hämeenlinnan haudattujen luetteloon. Aviomies majuri Joachim Christiernin kuoli vuonna 1847. Samaan hautaan laskettiin vielä avioparin kaksi pientä tyttärenpoikaa. Heidän aikansa Hauholla oli ohi. Lövkullan Christierneistä muistuttaa enää Hauhon kirkkopihassa oleva komea rautaristi.

 Vuosina 1865 ja 1868 Lövkullan puustellia samoin kuin useita muita virkataloja tarjottiin 50 vuodeksi arennille eli vuokralle ”Hämäläinen” lehdessä. Vuosina 1867-1873 Lövkullassa asuivat Hauhon nimismies Zachris Fredrik Alopaeus ja vaimonsa Josefina Emilia Wahlberg. Sen jälkeen vuokraajaksi ryhtyivät Johan Wilhelm Saarinen ja Paulina Josefina Törnroos. Hauholaisen Mandi Kimparin kirjoittamassa näytelmässä Eteläisten Lövkullan herrasväkenä olivat vuonna 1894 kartanoon muuttaneet Lauri Anderson ja rouvansa Hilda Maria Ingberg.

Kuvat: Hämäläinen 17.2.1865, no 7, KA Maanmittaushallitus, Hauhon pitäjänkartta