Alkava syyskausi tietää akateemisella alalla erilaisia hakuja
ja ansioluetteloiden päivitystä. Sen johdosta on syytä muistaa entisajan elämänkiertoa
ja varsinkin palkollisten, jotka myös syyspuolella alkoivat etsiä uutta
palveluspaikkaa seuraavaksi vuodeksi. Lopullinen päätös piti olla tiedossa Mikkelinpäivän aikaan.
Samana vuonna 1839, jolloin mamselli Polviander vietti
kesäänsä Lautsian kartanossa, sinne pestattiin 62-vuotias renki Juho Erkinpoika
kirkonkylän kappalaisen puustellista. Vaikea sanoa, mihin toimeen niin iäkästä
miestä kartanossa tarvittiin. Riittikö, että renkien joukossa oli joku kokenut
vanhempi mies? Vai oliko kyseessä lähinnä säätyläisten järjestämä köyhäinapu
vanhalle miehelle, joka ei enää ollut voimissaan? Jos palkollinen sairasti, se
vähennettiin palkasta. Kartanoilla oli varaa sääliin: heikkokuntoiseen renkiin.
Todennäköisesti Juhon äiti oli ollut Maria Martintytär, Hauhon Vitsiälän Puupon talon
tytär, joka oli avioitunut vuonna 1766 Hyömäestä kotoisin olleen rengin Erkki
Erkinpojan kanssa. Lapsia syntyi seitsemän ja esikoistytär Anna avioitui armeijan rummunlyöjän Johan Brandvilin kanssa vain 19-vuotiaana vuonna 1788 ja päätyi siten kotitalonsa emännäksi. Juho
oli tuolloin vasta 11-vuotias. Vanha pari lapsineen asui sen jälkeen itsellisiksi
merkittyinä kirkonkylässä ja Vitsiälässä. Muiden lasten piti hankkia elantonsa
palkollisina.
Harva jäi kokonaan naimattomaksi, mutta Juho Erkinpoika
näyttää jääneen. Miksi hänestä ei tullut isäntää? Syytä voi vain pohtia. Kalvoiko
katkeruus omasta asemasta? Eikö tullut sopivaa naista kohdalle vai eikö elämä
perheellisenä houkutellut? Vai olivatko syyt paljon syvemmällä, erilaisuudessa?
Päätös pysyä kokonaan naimattomana oli aikakaudella harvinainen ja näkyvä ratkaisu, josta mies sai varmasti kuulla. Naimaton mies ei nauttinut samaa arvostusta kuin nainut. Siinä missä
perheellinen mies sai voimien vähetessä apua vaimoltaan ja varttuvilta
lapsiltaan, vanhapoika saattoi luottaa vain itseensä. Hänen piti jaksaa vielä
vanhanakin ja toivoa, ettei terveys romahda. Kehen silloin saattoi turvata?
Juho kiersi vailla pysyvää kotia talosta toiseen vuosikymmeniä. Koko ikänsä.
Omaisuutena korkeintaan vaatearkku. Sana "eläke" oli lähes tuntematon, sitä tutumpi oli "elätti", eikä se asema ollut houkutteleva.
Miehoilan Arvelaan hän pestautui useamman kerran elämänsä
aikana ja palveli siellä joka kerta 2-3 vuotta mikä oli pitkä aika
palkolliselle. Tuntuu, että hän koki kylän, talon ja väen kodikseen, koska
viihtyi lähialueella peräti 15 vuotta elämästään. Selitys lienee ehkä siinä,
että Juhon täti emännöi Arvelaa. Tämä kuoltua vuonna 1824, Juho siirtyi parin
vuoden kuluttua Miehoilasta Lautsian kartanon alaiseen Ilmoilan Furuholmaan.
Hän oli tuolloin 49-vuotias. Kymmenen seuraavaa vuotta kuluivatkin Ilmoilassa.
Mutta millainen olisi ollut 66-vuotiaan renki Juhon
kirjallinen CV eli ansioluettelo, jos sellaisia olisi 1830-luvulla kyselty? Alku
jää epäselväksi, mutta vuodesta 1802 ura on suunnilleen selvillä.
1802-1806 Vitsiälän Penttilässä
1810-1812 Miehoilan
Arvelassa
1813-1817 Torvoilan Lepistössä
1818-1819 Miehoilan Arvelassa
1820 Rukkoilan Ylhäisissä
1821-1822 Torvoilan Lepistössä
1823-1824 Miehoilan Arvelassa
1825 Miehoilan Paavolassa
1826 Ilmoilan Furuholmassa (Lautsia)
1827 Ilmoilan Furuholman Jussilassa
1832 Ilmoilan Vähä-Sipilässä
1833 Ilmoilan Kyömilässä
1837-1838 Kirkonkylän kappalaisen puustellissa Eerolassa
1839-1842 Lautsian kartanossa
1842 Okerlan Heikkilään
Työkokemus oli aina tärkeää mutta alkava keuhkotauti saattoi sanella sen, että Juho
oli hakeutunut kuusikymppisenä pappilaan ja sitten Lautsian kartanoon. Isoilla
tiloilla oli aina töitä, joita saattoi suorittaa heikompikuntoisena: veistoa, nikkarointia,
kalaverkkojen paikkailua, työkalujen ja puuastioiden korjausta. Apuna oli myös
laaja kokemus erilaisista töistä, jolla vanhempi mies saattoi neuvoa
nuorempia ja lunastaa siten paikkansa kartanoyhteisössä. Vuonna 1842 Juho ehti vielä
sopia siirtymisestä Okerlan Heikkilään. Sinne hän ei koskaan ehtinyt, koska
kuoli Lautsiassa ”rintakuumeeseen” 66-vuotiaana. Rengin tai piian töissä
nykyajan eläkeikään ylsi hengissä vain harva.
 |
| Miehoilan maisema tuli Juholle tutuksi |
Kuva: Eero Järnefelt: Isäntä ja rengit (Wikimedia commons)
