Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Unohdettu sotasankari


Jo lapsena mieltäni kiehtoi Hauhon hautausmaalla erikoinen hautamuistomerkki. Korkea rautaristi, jossa oli outo sukunimi ”Neclair” ja erikoisen hieno korkokuva. Yritin kysellä, että kuka mahtaisi olla kyseessä, mutta kukaan ei osannut vastata. Joten eipä muuta kuin selvittämään asiaa…


Rukkoilan Sipilän talo tunnettiin 1780-luvulla herrasväen keskuudessa nimellä Stenkulla. Sinne oli asettunut tuolloin Hauhon nimismies Gustaf Neclair perheineen. Hänen samanniminen poikansa oli Hauholla päiväkirjaa kirjoittaneen Eric Ehrströmin akatemiatoveri. Ystävykset viettivät iloisia päiviä tehden kesällä 1811 retkiä Hämeenlinnaan ja Tampereelle. Gustaf Neclair päätyi opiskelujensa jälkeen Loviisan koulun rehtoriksi. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1820. Naimaton hän oli vielä 37-vuotiaanakin, kun Stenkullaan pestattiin vuonna 1817 talousmamselliksi 18-vuotias Karolina Wilhelmina Essbjörn.

Miten lienevät asiat edenneet vanhan emännän, rouva Sophia Engrenin kuoltua vuonna 1822… Karolina Wilhelmina pysyi senkin jälkeen kartanossa. Ja niinpä vuoden 1826 tammikuussa vietettiin mamselli Karolinan ja pastori Gustaf Neclairin häitä. Eikä yhtään liian myöhään, sillä esikoispoika syntyi jo huhtikuun 4. päivänä. Ennenaikainen lapsi ei näytä herättäneen suurempaa moraalista pahennusta, sillä Gustafiksi kastetun lapsen kummeina olivat Hauhon pastori Grahn rouvineen, kirjanpitäjä Nylund vaimoineen, insinööri Herkeapaeus, nimismies Schmidt poikineen sekä mamsellit Schreck ja Schmidt. Tosin aikanaan hautamuistomerkkiin esikoispojan syntymäaika muutettiin vuotta myöhäisemmäksi...

Pieni Gustaf oli vasta nelivuotias, kun isä Gustaf sai vuonna 1831 nimityksen Lammin kirkkoherraksi. Perhe muutti Lammin pappilaan, jossa kului seuraavat yhdeksän vuotta. Lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän. Kirkkoherra Neclairin aika Lammilla jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1840. Nuorin lapsi Carl Walfrid syntyi vasta isänsä kuoltua keväällä 1841. Leskirouva muutti lapsiparvensa kanssa takaisin Hauholle Stenkullaan, jossa esikoinen Gustaf pääsi ripille vuonna 1844.


 Gustaf Neclair, Stenkullan perillinen lähti nuorena sotilasuralle. Innostus saattoi tulla Claes Edward Memsseniltä, joka eteni sotilasurallaan majuriksi ja avioitui vuonna 1847 Gustafin sisaren Sofian kanssa. Memssen jäi myös Stenkullan isännäksi aina 1860-luvulle asti. Moni nuorukainen ehti autonomian ajalla tehdä komean urakaaren Venäjän armeijassa. Gustaf oli edennyt vuoteen 1851 mennessä jo vänrikiksi. Sitten alkoi Krimin sota vuonna 1854. Venäjä taisteli Ranskaa ja Englantia vastaan. Länsivaltojen laivastot tekivät olon tukalaksi Suomen rannikolla. Kuten tunnetaan: ”Se Oolannin sota oli kauhia”.

Heti toukokuussa 1854 Gustaf Neclair saavutti kunniaa osana pataljoonaansa tekemällä merkittävää vastarintaa Hankoniemen linnakkeella. Vihollinen ei saanut haltuunsa satamaa. Lisää oli tulossa. Länsivaltojen toimesta Suomenlinnan edustalle lähetettiin 77 alusta 6.8.1855. Viaporin tykistö oli heikko ja sotilaita siellä oli vain 15 000. Tykit eivät edes kantaneet brittiläis-ranskalaiseen laivasto-osastoon. Viaporia pommitettiin yhtäjakoisesti kaksi vuorokautta, minkä seurauksena syttyi useita tulipaloja. Pommit surmasivat 55 henkilöä ja 204 haavoittui. Englantilaiset ja ranskalaiset keskittyivät tulittamaan vain linnoitusta. Pommitusten jälkeen Krimin sota oli Suomen osalta ohi.


 Hauholainen Gustaf Neclair oli pommitusten ajan Viaporissa. Hänet palkittiin 31.8 ”esimerkillisestä päättäväisyydestä ja urheudesta” Pyhän Annan Ritarikunnan IV:n luokan kunniamerkillä. Mitä Gustaf oli linnakkeella tehnyt, ei selviä tarkemmin. Hänet ylennettiin samana vuonna aliluutnantiksi.

Kunniamerkkiä kannettiin miekassa. Voikin vain kuvitella, kuinka juhlittu sankari Gustaf oli palattuaan Hauholle Stenkullan kartanoon äitinsä ja sisarusensa iloksi. Sotilaselämä kuitenkin vaati veronsa, sillä Gustaf ei ollut terve. Hän poti ”rintatautia”, siis keuhkokuumetta. Maaliskuussa 1857 Gustaf Neclair oli niin huonossa kunnossa, että hänet vietiin Tammisaaren sairaalaan. Siellä hän ”rauhallisesti ja tyynesti” kuoli 30-vuotiaana maaliskuun 11. päivänä pitkällisen rintataudin uuvuttamana, kuten lyhyt kuolinilmoitus surullisesti kertoo.

Vainaja kuljetettiin kuitenkin Tammisaaresta Hauholle ja haudattiin kotipitäjänsä multaan uudelle kirkkomaalle. Hän sai komean rautaisen ristin, johon tulivat uskoa, toivoa ja rakkautta kuvaavat symbolit sekä tyylikäs korkokuva. Ristiin myös merkittiin Gustaf Neclairin kuuluminen Pyhän Annan Ritarikunnan neljänteen luokkaan.

Hautaristi on sittemmin katkennut, mutta onneksi se on pelastettu hautausmaan nurkkaukseen, jonne on koottu haudoilta poistettuja muistomerkkejä. Siellä katkenneenakin uljas ruosteinen rautaristi muistuttaa meitä nuorena kuolleesta hauholaisesta sotasankarista, joka teki Krimin sodassa velvollisuutensa.


Entäpä Rukkoilan Stenkullan kartano? Mitä sille tapahtui? Ruotsinkielinen nimi unohtui, kun kartano myytiin vuonna 1860. Siitä tuli sen jälkeen Rukkoilan Räväsmäen rustholli. Vanhaa päärakennusta ei enää ole. Onneksemme Stenkullan kartanoa voi kuitenkin ihailla kaikessa loistossaan elokuvassa ”Niskavuoren naiset”, joka Räväsmäen rusthollissa filmattiin vuonna 1937. 

Kun seuraavan kerran katson ”Niskavuoren naisia”, niin aion samalla muistella vanhaa Stenkullan kartanoa ja sen nuorena kuollutta perillistä, Pyhän Annan ritaria Gustaf Neclairia.

Lähteet:
Åbo Underrättelsser 25.2.1851 (no 16), 3.6.1853 (no 43), 23.11.1855 (no 93)
Helsingfors Tidningar 14.6.1853 (no 46)
Morgonbladet 3.7.1854 (no 50)
Finlands Allmänna Tidning 21.3.1857 (no 67)
Kuvat: Pyhän Annan Ritarkunnan IV:n luokan kunniamerkki. Turun museokeskus. Finna.
Viaporin pommitus. Englantilainen piirros 1873. Wikimedia commons.