Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Piika Helenan ensimmäinen työpaikka


Oheinen tarina syntyi oikeastaan vain katselemalla kahta Hauhon rippikirjan aukeamaa ja täydentämällä tietoja rikosluetteloista ja Hiski-tietokannasta. Miten paljon niistä saakaan irti!

Millaista on mennä ensimmäiseen työpaikkaan? Sydän hakkaa, kädet hikoavat ja vatsassa kiristää. Tuskinpa se oli erilaista 20-vuotiaalla äidinäidinäidin äidinäidilläkään Helena Mikontyttärellä, kun hän keväällä 1846 askelsi kohti Hyvikkälän punaiseksi maalattua päärakennusta. Ei paikka vieras ollut, koska kotitorppa Männistö oli Hyvikkälän alainen torppa. Herrasväki, Charpentierit, olivat siten tuttuja – mutta väistämättä etäisiä taksvärkissä käyvälle väelle.

Hauhon kartanot olivat 1840-luvulla täynnä vanhoja leskiarmoja. Suuri ikäero ja sotilaselämä veivät herroja hautaan ja jättivät kartanot rouville vuosikymmeniksi. Sellainen oli myös Helenan emäntä, Hyvikkälän armo: Sofia Lovisa Charpentier, omaa sukua Silfversvan. Hän oli syntynyt Ruotsissa Kaggeholmin linnassa ja vihitty eversti Robert Carl Charpentierin kanssa 1805 Eckerön kirkossa. Herrasväki asettui Hauholle, Hahkialaan ja ehti olla aviossa 25 vuotta. Leskirouva luovutti Hahkialan fideikomissin pojalleen ja muutti tyttärensä ja nuorempien poikiensa kanssa vajaan kilometrin päähän Hyvikkälän säterille. Kartanoilla oli näköyhteys. 

Sofia Lovisa Charpentier, Helenan emäntä
Hyvikkälä oli vuonna 1846 hirsinen ja punaiseksi maalattu puolitoistakerroksinen rakennus, joka oli alun alkaen rakennettu voudin asunnoksi. Alakerrassa oli kuusi huonetta ja yläkerrassa keskellä eteinen sekä kolme huonetta. Ne kuuluivat nuorelle herralle Knut Filip Achilles Charpentierille silloin kun tämä kartanossa vieraili. Hän opiskeli keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä. Kolmas poika Axel Edvard loi uraa upseerina. Kolme tytärtä olivat avioituneet säädynmukaisesti.

Kyökin puolella häärivät kesällä 1846 Anna Liisa Juhontytär jo vuosia talossa ollut piika. Apuna olivat vastatulleet Maria Wilhelmiina Vik, Eeva Leena Juhontytär ja nuori Helena sekä voudin vaimo Greta Leena. Ulkotöissä olivat renki Josef Juhonpoika sekä vouti Henrik Liljeström. Palvelusväki hoiti kolme hevosta, yhdeksän lehmää ja 12 lammasta sekä piiat keittiötyöt. Tarvittaessa lisäapua saatiin tietenkin Hahkialan kartanosta sekä omista torpista. Hyvikkälän rouvan on kerrottu olleen tiukka ja toimelias, mutta hyväsydäminen alaisiaan kohtaan. 

Taloudenhoitajatarta ei tarvittu, koska toimen hoiti 40-vuotias tytär, neiti Selma Charlotta Charpentier. Säännöt herrasväen taloudessa olivat tarkat, sen sai Helena oppia. Piika Eeva Leenan havaittiin olevan kesällä raskaana. Hän sai synnyttää aviottoman lapsensa syyskuussa 1847 Hyvikkälässä, mutta heti sen jälkeen tuli lähtö. Toinenkin vakava muistutus kurista saatiin. Vouti Liljeström kallisti kesällä liikaa pulloa ja sai sakot ensikertaisesta juopumuksesta syyskäräjillä 1847. Lähtö tuli jälleen välittömästi. Liljeströmit siirtyivät Hauhon Hovinkartanoon mutta eivät viipynyt siellä kauan, vaan suuntasivat Vihtiin. Tilalle tuli uusi vouti Tammelasta Erik Johan Finér. 

Sisähuoneisiin pääsi, jos oppi lämmittämään kakluuneja
Voiko piikatytön ystäväverkostoa tutkia? Eipä siihen ole paljon mahdollisuuksia mutta ehtoollismerkinnät voivat antaa vihjeitä. Olihan tapahtuma sellainen, että se oli ehkä mukavinta toimittaa jonkun kanssa. Helena kävi ehtoollisella 12.7.1846 pari vuotta vanhemman piian Maria Vilhelmiina Vikin kanssa. Pyhäinpäivän aikaan 31.10 Helena oli ehtoollisella kolme vuotta vanhemman piian Anna Liisa Juhontyttären kanssa. Häntä voisi luonnehtia pienen talouden työnjohtajaksi.

Maria Vilhelmina Vik oli maailmaa nähnyt piika ja kotoisinkin Hämeenlinnasta. Hän solmi kihlauksen Hyvikkälän rengin Josef Juhonpojan kanssa. Sitä ehkä kyökin puolella juhlittiinkin. Nuori pari ei malttanut odottaa vihkimistä, mikä sitten alkoi näkyä syksyllä 1846. Rikosnimike oli "ennenaikainen vuodeyhteys". Molemmat saivat sakot ja joutuivat pois Hyvikkälästä. Maria Vilhelmiina synnytti lapsensa kirkonkylässä.

Kartanolla ei ollut varaa sääliin. Nuhteeton maine oli aateliselle suvulle elintärkeä asia. Varsinkaan leskirouvan talouteen ei saanut tulla tahroja. Helena oppi väistämättä Hyvikkälässä herrasväen tiukat lait. Hyväsydämisiä ja ystävällisiä voitiin toki palvelijoille olla, mutta satunnaisestakaan hairahduksesta ei sääliä herunut, ei tippaakaan. Ei sen paremmin ensikertaiselle salavuoteudelle kuin ensikertaiselle juopumuksellekaan – eipä edes kihlaparille. Jos siis piikatyttö mieli edetä kartanoiden palveluksessa järki oli aina pidettävä tunteiden edellä. Hairahdus katkaisi uran väjäämättömän varmasti.

Sakotetun Josef-rengin tilalle otettiin uusi renki 23-vuotias Eteläisten Keson sotilastorpan poika Salomon Bäck. Maria Vilhelmiina Vik puolestaan korvattiin kokeneella 38-vuotiaalla piialla Anna Lovisa Erkintyttärellä, joka tuskin enää lankeaisi.  Helena viihtyi Hyvikkälässä kaksi vuotta, mikä oli pitkä aika. Moni vaihtoi paikkaa vuoden välein. Helena otti vuodeksi 1848 pestin läheisen Tuittulan kylän Nukarin rusthollista. Helenan pitkä tie piikana oli alkanut. Vielä kuluisi monia työntäytteisiä vuosia ennen kuin tie veisi Lautsian kartanoon renkivoudin vaimoksi.

Tie Hahkialan kartanon pihasta Hyvikkälään 2016
  
Kuvat Hahkialan kartanosta 1.10.2016 (Tiina Miettinen)