Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Alppiruusu vai Appalakkienruusu?


Olen aina vähän vierastanut alppiruusuja liian moderneina vanhaan puutarhaan. Se ei ole mikään perinnepuutarhan kasvi ja varsin uusi tulokas muutenkin, sillä alppiruusuja alettiin myydä Suomessa vasta 1950-luvulla. Kaurakarpiolle Rhododendron Catawbiense Grandiflorum hankittiin jo vuosien 1962-63 aikana. Se oli kukkiessaan nähtävyys, jota tultiin katsomaan kauempaakin. Alppiruusut olivat tuolloin harvinaisia ja arkoina kasveina ne menestyivät huonosti. Pensas on nyt yli 50 vuotias ja vallannut usean metrin laajuisen alueen. Koska olen innokas sukututkija, aloin selvittää millainen on alppiruusumme tarina ja keitä ovat sen esi-isät?

Alppiruusu Kaurakarpiolla 1970

Sanat rhodo ja dendron ovat kreikkaa ja tarkoittavat ruusupuuta. Kasvi tunnettiin jo antiikin aikoina ja ensimmäiset maininnat siitä ovat jo 400-luvulta eKr. Vasta flaamilainen kasvitieteilijä Charles l´Ecluse (Carolus Clusius 1526-1609) esitteli sen Euroopalle teoksessaan Rariorum stirpium per Pannonias observatorum Historiae (1583), joka käsitteli Itävallan ja Unkarin vuoristojen alppikasveja. Clusius tunnetaan paremmin 1600-luvun tulppaanimanian aiheuttajana, mutta hänen ansiotaan on sekin, että puutarhoissamme kukkivat alppiruusut.


Clusius antoi varpumaiselle pensaalle nimen Rhododendron hirsutum eli karva-alppiruusu. Suomenkielinen nimi alppiruusu viittaa siis karva-alppiruusun löytöpaikkaan eli alpeille. Samaa lajia kasvaa ympäri maailman ja Suomenkin tuntureilta löytyy uhanalainen lapinalppiruusu. Englantiin karva-alppiruusu päätyi vuonna 1656 ja sitä kasvatettiin puutarhoissa. Mitään suurta suosiota se ei saanut. Silti koko 1700-luvun ajan tuotiin vuoristoista löytyneitä alppiruusuja eurooppalaisten puutarhojen koristeiksi.

Euroopan puutarhat valloitti lopulta Yhdysvaltojen Appalakkien vuoristossa kasvava kookas Rhododendron catawbiense, joka tunnetaan virginianalppiruusuna. Nimi Catawbiense viittaa Pohjois-Carolinan vuorilta virtaavaan Catawbajokeen, jonka varsia asuttivat catawbaintiaanit. Skotlantilainen kasvitieteilijä John Fraser (1750-1811) löysi joenvarrelta alppiruusun ja lähetti sen taimia Englantiin: ”Toimitimme eläviä kasveja, jotka laivattiin Englantiin. Ne, jotka säilyivät hengissä, myytiin viidellä guinealla kappale.”

 
Ensimmäisenä Suomenkin puutarhoihin päätynyt Rhododendron Catawbiense Grandiflorum eli puistoalppiruusu saattaa olla virginianalppiruusun sisäisen muuntelun tulos. Tai sitten kyseessä on eurooppalaisen Rhododendron ponticumin kanssa tehty varhainen risteytys 1800-luvulla. Totuutta ei tiedetä. Puistoalppiruusu oli 1990-luvulle asti lähes ainoa Suomessa saatavilla oleva alppiruusulajike. 

Catawbiense-ryhmän alppiruusujen menestymisvyöhyke on vain I-II (III). Suomessa onkin kehitetty 1970-luvulta lähtien omia kestäviä lajikkeita, jotka menestyvät jopa Oulun korkeudella asti. Kotimaiset alppiruusut ovat tehneet viime vuosikymmeninä rynnäkön puutarhoihin. Ulkomailtakin tuodaan edelleen myyntiin paljon näyttäviä lajikkeita, joiden talvenkestävyys on arvoitus. Puhumattakaan, että täyteen kukkaan hyödetty pieni pensas ei moneen vuoteen jaksa kukkia uudelleen.

Alppiruusu Kaurakarpiolla 2015

On hienoa ajatella, että vanha alppiruusumme todennäköisesti polveutuu varsin suoraan John Fraserin Appalakkien vuoristosta keräämistä taimista, jotka laivattiiin Eurooppaan. Fraserin matkaa uudelle mantereelle rahoittivat Venäjän keisarinna Katariina Suuri ja tämän poika Paavali II puolisoineen, joten heilläkin on osuutensa puistoalppiruusun tarinassa.
 

Lähteitä alppiruusuista:
Herbert Howell, Catherine: Flora Mirabilis. How Plants Have Shaped World Knowledge, Health, Wealth and Beauty. Missouri Botanical Garden. Washington 2009.
Schroeder, Roland: In the Beginning. Journal American Rhododendron Society. Volume 38, 2/1984
Väinölä, Anu & Jussila, Osmo: Alppiruusut. Jyväskylä 2002.

Kuvat: Alppiruusut: Tiina Miettinen, Clusius ja Fraser: Wikimedia commons.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Yakushiman alppiruusu Hämeessä

Puutarhaliikkeessä on oltava tarkkana. Pitäisi muistaa tarkistaa itse, että ostettava taimi todella menestyy sillä kasvuvyöhykkeellä, jonne se hankitaan. Totuushan on, että puutarhaliikkeet melko surutta myyvät taimia, joilla ei ole toivoa menestyä pohjoisissa oloissa. Toki myyjä voi aina vedota pienilmastoihin ja siihen, että vyöhykkeet eivät ole tarkkoja. Toisaalta puutarhurikin haluaa joskus haastetta ja pientä riskinottoa elämäänsä.

Jännitystä elämään olen saanut Rhododendron yakushimanum ”Flavan” kautta. Upeasti valkein ja kermanvärisin kukin kukkiva pieni alppiruusu hurmasi puutarhaliikkeessä vuonna 2007. Se tuli ostettua vailla mitään järkeä ja harkintaa, suhteellisen kalliista hinnasta huolimatta. Siis heräteostos pahimmasta päästä. Taimipurkissa olevassa lapussa oli pelkkä nimi eikä mitään muuta. Totta on, että jos siinä olisi lukenut kyseisen alppiruusun menestymisvyöhyke, niin en olisi taatusti ostanut. Yakushimanum ”Flavan” vyöhykkeeksi nimittäin annetaan 1a, siis alue, joka käsittää Ahvenanmaan ja lounaisimman saariston. Ei todellakaan Hämettä...

Ostos osoittautui taustaltaan kiehtovaksi. Yakushima on pieni saari Japanin eteläkärjessä. Se on vain n. 24 km leveä ja pitkä. Saarella kasvaa satoja vuosia vanhoja Sugi-puita (Cryptomeria japonica), jotka näyttävät kuvissa suorastaan epätodellisilta. Vuonna 1996 saarelta löydettiin Jōmon sugi -nimellä tunnettu yksilö, jonka arvellaan lähentelevän jopa 2 000 vuoden ikää. Puiden lisäksi pieni saari on täynnä harvinaisia kasveja ja eläimiä. Se on myös osittain Unescon maailmanperintökohteena.

Jōmon sugi (Kuva: Wikimedia commons)

Saaren vuoristosta löydettiin nukkalehtinen alppiruusulajike, jota ei tunneta mistään muualta maailmasta. Se sai tieteellisen nimen Rhododendron yakushimanum. Vuonna 1934 kasvitieteilijä Koichiro Wada lähetti muutaman taimen Englantiin. Sen jälkeen lajiketta on jalostettu ja yksi tulos on Rhododendron yakushimanum ”Flava”. Tarkempi tutustuminen Osmo Jussilan ja Anu Väinölän ”Alppiruusut” teokseen aiheutti ankaraa katumusta. Olisiko pensaalla mitään toivoa menestyä Hämeessä? Periaatteessa Häme on osittain vyöhykettä II, mutta varman päälle ottavan puutarhurin kannattaa suosia III vyöhykkeen kasveja.

Yakushiman alppiruusu sai suojaisan paikan toisen vaikeaksi osoittautuneen alppiruusun vierestä. Kotimainen Rhododendron Elviira ei ollut niin kestävä kuin aluksi kuviteltiin. Elviira on parinkymmenen vuoden aikana kukkinut keskimäärin joka kolmas vuosi. Joskus se tekee kukan, joskus useamman, joskus ei ainuttakaan. Japanilainen Yakushima selvisi ensimmäisen vuoden niukin naukin hengissä. Siitä lähtien se on sinnitellyt. Tuumimme, että onhan se ihan sievälehtinen vihreä pensas, vaikka ei kukikaan. Tosin hieman harva eikä tuuheakasvuinen, kuten lajikkeen pitäisi kirjojen mukaan olla.

Tänä keväänä yakushima yllätti. Se teki nupun! Tuloksena ei ollut tuuhea kukkaterttu, sillä osa nupuista kuivui kevään jäätävissä tuulissa. Kuitenkin yksi kukka avautui. Pidän sitä melkoisena voittona. Muutenkin yakushiman alppiruusuni on olosuhteisiin nähden virkeä, mikä antaa toivoa tulevasta. Lämpimänä keväänä se siis saattaa avata kokonaisia kukkaterttuja.

Rhododendron yakushimanum "Flava" kukki Hämeessä yhden kukan