Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

torstai 17. lokakuuta 2019

Salaisuuden jäljillä


Matilda von Kraemerin (1833-1919) Nutid-lehdessä vuonna 1917  julkaistujen ja Hyömäen kartanoa sivuavien muistelmien kiinnostavimpia henkilöitä on salaperäinen kasakkaupseeri, johon tämä oli selvästi ihastunut. Eikä tunne ollut täysin yksipuolinen.

Donin kasakka 1800-luvulla
 Matilda ei mainitse kertaakaan ihailemansa nuorukaisen etunimeä eikä edes sukunimeä, mutta hän jätti kuin tarkoituksella vihjeitä – ensinnäkin tämän: ”Kasakkaupseeri, jonka jo kerran aiemmin mainitsin, oli syntynyt Suomessa. Hänen äitinsä oli suomalainen, joka oli avioitunut Porissa sodan aikana kasakkaeverstin kanssa.” Matilda kertoo myös kasakkaupseerinsa Hämeenlinnassa asuvasta leskiäidistä, ”rouva K”, jolla oli kolme poikaa, joista yksi oli kehitysvammainen. Hämeenlinnaan oli sijoitettu 1800-luvulla Venäjän armeijan Donin kasakkarykmentti, jonka hevosia varten Poltinaholle rakennettiin viisi tallia. Yksi niistä on edelleen jäljellä. 

Matildan mukaan hänen ihastuksensa kohde oli ”äitinsä tuki ja turva” mutta tämän vanhempi veli tuotti pelkkää surua ja eli paheellista elämää Helsingissä. Mutta onnistuuko upseerin henkilöllisyyden selvitys? Katsotaanpa:

Ensimmäinen tehtävä oli selvittää Porissa vihityt avioparit Suomen sodan jälkeen. Varsin helposti löytyykin 5.3.1815 vihitty neiti Johanna Kristina Johnsson, jonka sulhasena oli venäläinen ratsumestari Michell (Mihail) Kantzoff. Siis ”K” niin kuin rouva Kantzoff! Neitosen isä oli Porin pormestari ja hovioikeuden assessori Krtistian Johnsson. Johannan sisaretkin avioituivat venäläisten upseerien kanssa. Gustava Karolina oli vihitty jo 1809 Anton Sadluskin kanssa ja Fredrika Katharina Johnsson avioitui vuonna 1819 Johann (Ivan Alekseyevich) Tschepurnoffin kanssa. 

Jatko onkin jo vaikeampaa, sillä Kantzoffien lapset on tietenkin kirjattu ortodoksiseurakuntaan, ehkä useampaankin, eivätkä taitoni riitä tietojen etsintään. Onneksi Hämeenlinnan rippikirjoista löytyy vuosina 1851-1863 Kantzoffin rouva Johanna Kristina, jonka mainitaan eläneen jo pitkään leskenä. Hänet on merkitty senaattori ja tuomari Bengt Detlof Krookin lesken Lovisa Ulrika Arckenholzin talouteen. Everstinna Kantzoff oli muuttanut Porista vuonna 1851 Hämeenlinnaan. Johanna Kristina Kantzoff on käynyt ehtoollisella, joten hän on säilyttänyt oman uskontonsa. Poikia hänellä ei rippikirjassa mainita. Vuonna 1863 leskirouva jätti Hämeenlinnan ja muutti Helsinkiin. 

Tanssiaiset 1840
Entäpä sitten Kantzoffien pojat? Otetaanpa avuksi sanomalehdet. Niistä löytyy mainintoja Kantzoffin upseeriveljeksistä. Herrasväen liikkeitä voi kätevästi selvittää 1840- ja 1850-lukujen sanomalehtien matkustavaisia-osioista. Tiedot olivat sosiaalisesti tärkeä, jotta tuttavat ja saman säätyiset tiesivät pistäytyä kohteliaisuuskäynnille. Myös höyrylaivoilla kaupunkeihin saapuneet matkustavaiset luetteloitiin sanomalehdissä. Lehtitiedoista ei kuitenkaan käy ilmi etunimiä. Esimerkiksi ”luutnantti Kantzoff” mainitaan 271.1841 tulleeksi Helsingistä ja asettuneen Turun seurahuoneelle. Åbo Tidning taas tiedotti 18.9.1844, että ”Kantzoffin luutnantit” olivat saapuneet Helsingistä Turkuun. Veljesten äiti everstinna Kantzoff liikkui hänkin lehtitietojen mukaan vieraisilla niin Turussa kuin Helsingissäkin. Esimerkiksi 27.7.1858 Johanna Kristina Kantzoff oli saapunut Hämeenlinnasta ja asettunut Turkuun kauppias Gallen omistamaan huoneistoon.

Yllättäen myös tunnettu muistelmakirjailija Anders Ramsay mainitsee kauniit Kantzoffin veljekset kirjassaan ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen.” Hän katsoo heidän kuuluneen Helsingin hienoimpiin seurapiireihin: 

Nuorempain tanssitaitoisten, venäläisiin piireihin kuuluvain herrojen joukosta muistan nyt erityisesti hienon ja pirteän luutnantti Fribergin, kaupunginpäällikön pojan, ja Kantzoffin veljekset, kaksi kaunista kasakkaluutnanttia, naisten suosikkia, jotka ensimmäisinä aina masurkassa ja kotiljongissa liehuivat. He olivat kaikki hyväntahtoisia kunnon miehiä, jotka tuntuivat rakastavan Suomea, sen kansaa ja oloja ja viihtyivät täällä hyvin.” 

Hyömäen kartano
Anders Ramsaykin muistaa mainita veljekset ”kauniiksi”. Matildahan vertasi heistä toista jopa Amor-jumalaan. Ramsayn kuvauksen perusteella molemmatkin Kantzoffin veljekset taisivat olla melkoisia salonkileijonia, vaikka Matildan mukaan vain heistä vanhempi eli hienostoelämää pääkaupungissa. Totta varmasti oli sekin, että nuorempi veljeksistä majaili pitkiä aikoja Hämeenlinnan varuskunnassa – ja flirttaili aatelisneitosten kanssa sekä karautti ratsullaan Hyömäen kartanoon Hauholle, jossa neidit ja upseeri valvoivat koko valoisan kesäyön ullakon portaissa. 

Matildan ihailijan etunimikin selvisi sitten lopulta, mutta vasta surullisesta uutisesta. Finlands Allmänna Tidning-lehdessä julkaistiin 11.6.1856 kuolinilmoitus, joka sekin täsmää muistelmiin: Nuori luutnantti Wladimir Kantzoff oli kuollut Turussa 29-vuotiaaana. Häntä jäivät kaipaamaan iäkäs äiti ja veljet sekä ystävät, joista siis yksi oli vasta 23-vuotias Matilda von Kraemer, joka säilytti muiston komeasta ihailijastaan aina kuolemaansa asti.


Kantzoffin perheen kehitysvammaisesta pojasta voit lukea täältä.

Kuvat: August Mannerheim 1840: Tanssiaiset. Helsingin kaupunginmuseo. 
Venäläisiä univormuja; Donin kasakkajoukot, Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma, Enckellin kokoelma. 
Hauho-seuran arkisto.