Tietoja minusta

Oma kuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Blogini on omistettu kirjailija Jane Austenille ja hänen aikakaudelleen Hämeessä. Oma kartanoni on vanha karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 16. helmikuuta 2021

Ulrika Charlotta, Nuutajärven patrunessa

Hovinkartanon isännän kihlakunnantuomari Wilhelm Leopoldin kolmanneksi vanhin tytär oli Ulrika Charlotta Leopold. Hän oli vanhempien siskojensa vuoden 1784 hääjuhlien aikaan ehtinyt jo 20-vuoden ikään. Tyttöjen äiti Magdalena Christina Ignatius ei nähnyt tyttäriensä päätymistä avioon, sillä hän kuoli jo vuonna 1781. Tuomari Wilhelm Leopold ei avioitunut uudelleen, joten kartanon emännyys lankesi vuonna 1784 vanhimmalle tyttärelle Margareta Magdalenalle, jonka aviomies Odert Albrekt Gripenberg otti Hovinkartanon isännyyden. 

Miltei alkoi näyttää siltä, että Ulrika-neiti ei avioidu ollenkaan. Miten lie asiat kulkivat, mutta kihlaus ja avioliitto tulivat kuvioon. Kapteeni Johan Furuhjelm esitti kosinnan, johon 29-vuotias neiti Ulrika vastasi myöntävästi. Häitä juhlittiin Hovinkartanossa heinäkuun 14. päivänä vuonna 1793. Johan Furuhjelm (1762-1840) oli vasta toisen polven aatelismies, jonka asessorina toiminut isä omisti Urjalan Honkolan kartanon. Johan oli lankonsa tavoin sekaantunut vuonna 1788 Anjalan liiton upseerikapinaan, mutta armahdettu. Aviopari asettui Kalvolaan Orjanhirren Kyyhkysen virkataloon, jossa heille syntyi kolme poikaa: Otto Wilhelm, Carl Emil ja Johan Fredrik. Ulrika ei avioliittonsa myötä päätynyt yhtä kauas kuin sisarensa, jonka koti oli Mikkelissä. Perheenjäsenet ja sukulaiset saattoi vierailla hänen luonaan. Esimerkiksi Johan Fredrik Furuhjelmin kummina oli vuonna 1797 Ulrikan nuorin sisar Fredrika Leopold. 

Nuutajärven lasitehdas

Virkatalo oli virkatalo, jonka omistaja oli valtio. Kapteeni Johan Furuhjelm halusi oman tilan. Hän kiinnostui kapteeni Jacob Wilhelm de Pontin omistamasta Urjalan Nuutajärven kartanosta ja sen yhteyteen 1794 perustetusta lasitehtaasta. Lasitehtaassa oli lisäksi yhtiökumppanina Johan Furuhjelmin veli Harald, joka oli turvannut tehtaan puunsaannin. Harald Furuhjelm isännöi suvun kartanoa, Urjalan Honkolaa. De Pont oli kiinnostunut myymään kartanon ja osan tehtaastaan. Johan tarttui tilaisuuteen ja osti molemmat vuonna 1797. Kauppahinnaksi tuli 16,636 riikintaalaria. Johan erosi armeijasta ja ryhtyi tehtailijaksi ja kartanonisännäksi. Entisestä Hovinkartanon neidistä Ulrikasta tuli nyt ”ruukinpatrunessa” . Perhe muutti Kalvolasta Urjalan Nuutajärven kartanoon. Lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista viisi eli aikuisiksi. 

Pääosin Nuutajärven lasitehdas tuotti ikkunalasia, jolle oli kysyntää, koska yhä useampi asuinrakennus varustettiin lasi-ikkunoilla. Sen lisäksi tehdas tuotti käyttöesineitä, kuten juomalaseja, karahveja ja pulloja. Lasinpuhaltajiakin palkattiin lisää. Koko tehdas päätyi Johan Furuhjelmin omistukseen vuonna 1809. Jotkut tutkijat ovat olleet sitä mieltä, ettei Johania kiinnostanut tehdas, vaan lähinnä sen tuotto ja kartano. Toiset taas korostavat hänen asemaansa tehtaan kehittäjänä: Johan Furuhjelm aikana lasitehtaan toimintaan tuli uutta puhtia, jota tulipalotkaan eivät nujertaneet. Ulrika-rouvan asema kartanonemäntänä oli varsin kadehdittava. Elämä oli ylellistä, ja isännällä oli jopa 60 niteen kirjastokin.

Hauholla syntynyt Ulrika Charlotta kuoli Urjalassa 50-vuotiaana vuonna 1814. Hän ei ehtinyt nähdä Nuutajärven kartanon uutta loisteliasta päärakennusta, joka valmistui entisen tilalle vuonna 1822. Valkeaksi kalkitussa linnamaisessa hirsirakennuksessa oli eteistilojen ja keittiön lisäksi peräti 23 huonetta. Kartanon alaisuudessa oli peräti 54 torppaa, ja lasitehtaan lisäksi kokonaisuuteen kuului myös sahalaitos. 

Ulrika-rouva ei nähnyt sitäkään, kuinka hänen toinen poikansa Carl Emil Furuhjelm avioitui vuonna 1828 serkkunsa Hovinkartanon neidin ja perijättären Margareta Charlotta Gripenbergin kanssa. Ulrikan pojasta Carl Emilistä tuli siten Hauhon Hovinkartanon isäntä appensa jälkeen. Carl Emilin toinen vaimokin oli ensimmäiselle sukua, sillä Gustava Margareta Teodora Langenskiöld oli edesmenneen Charlotta Gripenbergin sisaren Gustava Magdalena Gripenbergin tytär. 

Karahvi 1700-luvulta

Nuutajärven lasitehdas ja kartano periytyivät vuonna 1840 Johanin ja Ulrikan vanhimmalle pojalle Otto Wilhelm Furuhjelmille, jonka finanssiasiat eivät olleet hyvällä tolalla. Kartano tehtaineen myytiin velkojien vaatimuksesta jo muutaman vuoden kuluttua. Kerrankos rikkaan isän poika on liian tuhlaavainen eivätkä ne bisnestaidotkaan aina periydy. Kokonaisuuden osti Vesilahden Laukon kartanon omistaja Johan Agapetus Törngren, jonka poika Adolf nosti Nuutajärven lasitehtaan sen kukoistukseen.

Mainittakoon vielä, että konkurssista huolimatta Otto Furuhjelmin jälkeläisetkin menestyivät. Esimerkiksi Ulrikan ja Johanin pojanpoika oli Johan Hampus Furuhjelm (1821-1909), josta tuli Venäjän keisarikunnan laivaston vara-amiraali, tutkimusmatkailija sekä Alaskan, Venäjän Kaukoidän ja Taganrogin kaupungin kuvernööri sekä myös sukukartanon Honkolan isäntä. Veljiä olivat kenraaliluutnantti Johan Otto Vladimir Furuhjelm, vuori-intendentti Hjalmar Furuhjelm ja Karl Harald Felix Furuhjelm, joka matkusti veljensä tavoin Kaukoitään ja toimi käskynhaltijana kaukana Amurinmaalla. 

 


Lähteitä:

Från våra gamla slott och herrgårdar XI. Notsjö gård (utdrag ur Harald Neovius bok Notsjö och dess ägare. Hemma och ute, 30.4.1915 (myös henkilökuvat).

Tidskrift för Finlandssvenska lantmän: organ för Svenska lantbrukssällskapens i Finland förbund 1921 1.4.1921. 

Kuvat: Nuutajärven lasitehtaan tuotantoa oleva kannu/karahvi 1700-luvun lopulta. Turun museokeskus. Nuutajärven lasipikari 1800-luvun alusta. Helsingin kaupunginmuseo.

Nuutajärven lasitehdas: Aalto-yliopiston arkisto. Kokoelma. Arkkitehtuurin laitoksen opetusdiakokoelma, kaappi A. Teknillinen korkeakoulu.

lauantai 23. tammikuuta 2021

Sofia Gustava Leopold

Hauhon Hovinkartanon isännälle tuomari Vilhelm Leopoldille ei tuottanut vaikeuksia löytää aviomiehiä tyttärilleen. He olivat rikkaita ja kauniita. Kauneudesta on olemassa jopa todiste, sillä Sofia Gustava Leopoldista on Nils Schilmarkin maalaama muotokuva. Sofia on siinä n. 30-vuotias arvonsa tunteva tyylikäs rouva.

Pojan puuttuessa vanhin tytär vuonna 1761 syntynyt Margareta Magdalena perisi Hovinkartanon. Neuvottelut etenivät hyvin ja niiden tuloksena Hovinkartanossa vietettiin 22.8.1784 komeat kaksoishäät. Sulhasina olivat kapteeni Odert Albrekt Gripenberg ja kapteeni Otto Carl von Fieandt. Edellinen sai Margareta Magdalenan, ja Sofia Gustava vihittiin 20-vuotiaana Otto Carl von Fieandtin kanssa. Avioliitto savolaiseen aatelissukuun vei Sofia Gustavan kauas kotoa. Voikin vain arvailla, miten sulhasmies oli valikoitunut. Todennäköisesti siten, että sulhasmiehet von Fieandt ja Gripenberg tunsivat toisensa jo pidemmältä ajalta. 

Päätyminen keskelle Savoa oli silti erikoinen kohtalo hauholaiselle kartanonneidille. Aatelisperheet olivat Savossa sukua toisilleen ja seurustelivat ahkerasti keskenään. Sanottiin, että vieraanvaraisempaa maankolkkaa tuskin löytyi. Sophia Leopold oli Savossa ulkopuolinen, ja – aateliton. Kaksi asiaa, jotka saattoivat aiheuttaa kulmien kohottelua, varsinkin jos naapurustossa oli soviteltu omia tyttäriä Kyyhkylän emännäksi. Kaunis ja rikas hauholaisneiti olikin napannut kapteeni von Fieandtin. Tosin Otto Carlin vanhemmat veljet Carl Johan ja Albrekt Fredrik olivat hekin avioituneet aatelittomien neitosten kanssa. Raha voitti yhä useammin sääty-ylpeyden. Rovastien ja tuomarien tyttärillä myötäjäiset ja perinnöt toisin kuin aatelisupseerien tyttärillä, joita usein kohtasi elinikäinen naimattomuus. 

Sophian uusi koti oli Mikkelin lähellä sijainnut Kyyhkylän kartano. Se oli kuulunut von Fieandt-suvulle jo 1600-luvun lopulta asti. Tila sijaitsi kauniilla paikalla Saimaan rannalla. Päärakennuksen keskellä oli suuri sali, toisella puolella olivat ruokasali ja keittiö, toisessa päässä taas kaksi kamaria. Puutarhaa ei ollut. Torppia oli yhdeksän. Mahtoiko hauholainen rouva edes ymmärtää savolaisten torpparien murretta? Avioparin esikoinen Carl Vilhelm syntyi kuitenkin Hauhon Hovinkartanossa 15.5.1786. Nuori vaimo halusi tietenkin synnyttää sisarensa hoivissa. Kummit edustivat Sofia Gustavan vanhempien lähisukua ja hauholaista naapurustoa. Toinen lapsi Henrik Johan syntyi jo Kyyhkylässä 1788, ja hänen kummiensa määrä nousi peräti kahteenkymmeneen. 

Anoppi ”armo” Ebba Charlotta Furumarck pysyi tiukasti Kyyhkylän kartanon johdossa. Aina siinä määrin, että kun sota Venäjää vastaan syttyi 1788, niin Ebba-rouva jäi kartanoon, vaikka venäläisten hyökkäystä odotettiin. Porrassalmen taistelu käytiin 12.-13.6.1789 lähellä Kyyhkylää. Perimätiedon mukaan väki pakeni taistelun edeltä rouvan johdolla veneellä järven toiselle puolelle ja piilotteli vanhassa torpassa. Kartano säilyi mutta vilja-aitat paloivat. Missä oli nuori Sophia-rouva pienine lapsineen taistelujen aikana? Kenties lapsuuskodissaan Hauhon Hovinkartanossa, joka oli turvallisen kaukana levottomasta itärajasta. Perillisiä tuskin jätettiin sodan jalkoihin. 

Lisää murhetta saatiin, kun Otto Carl von Fieandt vangittiin 1789 ja vietiin Tukholmaan syytettynä vehkeilystä kuningasta vastaan yhdessä ”Anjalan liiton” upseerien kanssa. Kyseessä oli kapina kuningasta vastaan, jonka tavoitteena oli irrottaa Suomi Ruotsin alaisuudesta. Otto Carl oli tässä uskaliaassa toiminnassa mukana, mutta vetäytyi viime hetkillä ja teeskenteli tietämätöntä. Kuningas Kustaa III armahti miehen ja lähetti tämän vuonna 1791 salaiseen tehtävään Ranskaan. Se liittyi pyrkimykseen pelastaa Ranskan kuningasperhe vallankumouksen keskeltä. Siltä osin tehtävä ei onnistunut. Ranskan seikkailujen jälkeen von Fieandt ylennettiin majuriksi, ja hän asettui kartanoonsa viettämään herrasmiehen elämää Savon seurapiireissä. 

Vuonna 1795 aviopari lapsineen muutti Kuopioon ja sieltä Leppävirroille Karlvikin kartanoon. Muutto liittyi aviomiehen virkatoimeen, joka koski Suomen itärajan kartoittamista. Sen hän suoritti erinomaisesti. Otto Carl oli lahjakas kartantekijä, topografiupseeri, jolla oli myös taiteellista silmää. Sitten seurasi murhetta: Sophia Gustava kuoli Leppävirran kirkonkylässä vain 35-vuotiaana 1.2.1799. Kuolinsyytä ei mainita. Leski Otto Carl von Fieandt avioitui uudelleen 20.10.1800 Sääksmäen Ritvalan Hagan kartanon tyttären Beata Wunschin kanssa, jolla oli myös sukuyhteyksiä Sofia Gustavan isään Hovinkartanon isäntään Vilhelm Leopoldiin. 

Ote Otto Carl von Fieandin 1795 piirtämästä kartasta

Sophia Gustava Leopoldin ja Otto Carl von Fieandtin neljästä lapsesta eli aikuisikään vain kaksi. Parin esikoispoika Carl Vilhelm von Fieandt ei ehtinyt avioitua. Hän seurasi äidinisänsä Vilhelm Leopoldin jälkiä ja opiskeli lakia. Carl Vilhelm toimi Pien-Savon kihlakunnantuomarina ennen varhaista kuolemaansa vuonna 1821. Tytär Sofia Ottiliana Vilhelmina avioitui 1814 majuri Mikael Henrik Swartzin kanssa, ja synnytti tälle useita lapsia.

Suomen liityttyä Venäjään 1809, Otto Carlin ura lähti uuteen nousuun. Hänet nimitettiin vuonna 1812 Haapaniemen topografisen oppilaitokseen, jossa hän toimi tiedustelutaidon opettajana vuoteen 1819. Myöhemmin oppilaitos tunnettiin Suomen kadettikouluna, joka siirrettiin Haminaan. Otto Carl von Fieandt on yksi Suomen historian kuuluisia merkkimiehiä, mutta suurmiehenkin varjossa oli vaimo, jolla oli oma roolinsa miehensä rinnalla tämän uralla ja elämässä. Sofia Gustavan tie kulki Hauhon Sotjalasta Mikkeliin ja kauas Kuopion seudulle asti.

Maisema Kyyhkylän kartanon tienoilta

Kuvat:               

Sofia Gustava von Fieandt, född Leopold, (1764-1799) ja Otto Carl von Fieandt (1758-1825). Nils Schillmark n. 1795. von Fieandt on pukeutunut Hämeen läänin rykmentin vuoden 1792 univormuun, ja on arvoltaan everstiluutnantti. Bukowski, wikimedia commons.

von Fieand, Otto Carl: Sotakartta. Suomenniemen pitäjä. Punkan kylä 1795. Historialliset kuvat. Museovirasto.

Vapaussodan invalidi 1.1.1937, no 3.

Lähteitä:

Breitholtz, Helmi: Kyyhkylän kartano. Iltalehti 04.06.1927 no 127.

Marjomaa, Risto: Fieandt, Otto Carl von. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 22.1.2021)

Mennander, Rolf: Tietoja Kyyhkylän entisistä asukkaista.Vapaussodan invaliidi: Vapaussodan invaliidien liiton äänenkannattaja 1.06.1930 no 3.