Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Keisarin konvehdit



Fredrika Wilhelmina Sofia Schulman syntyi 23.3.1811 vanhempiensa majuri Otto Wilhelm Schulmanin ja Lovisa Vilhelmina Gardiemeisterin esikoiseksi. Hän ei tullut maailmaan Lautsian kartanossa, vaan äitinsä kotona Tyrvännössä. Nuori rouva oli siis halunnut olla äitinsä lähellä synnyttäessään. Kummeina olivat eversti Adolf Joackim Borgenström ja tämän vaimo Ebba Fredrika Schulman, joka oli majurin sisar. Heidän lisäkseen kummeiksi nimettiin vielä lapsen äidinisä Johan Wilhelm Gardiemeister sekä isänäiti Ebba Christina Thilman.

Fredrika Schulmanin lapsuuden merkittävin tapahtuma sattui elo-syyskuun vaihteessa vuonna 1819. Keisari Aleksanteri I matkasi tuolloin Suomessa ja häntä odotettiin saapuvaksi Hauholle. Väkeä oli kertynyt runsaasti kirkonkylälle korkeaa vierasta vastanottamaan ja ihmettelemään komeita vaunuja. Toki harmiteltiin hieman sitä, ettei mukana ollut isompaa seuruetta ja kaunista keisarinnaa.

Perimätiedon mukaan keisari olisi nukkunut vaunuissaan kirkonkylässä, kun vaihdettiin hevosia Kapakan kestikievarin pihassa. Kerrottiin, että joku Miehoilan eukko meni sormella tökkäämään nukkuvaa keisaria vakuuttuakseen siitä, että tämä todella oli elävä ihminen. 

Schulmannin perhekin oli tullut Lautsian kartanosta kirkonkylään keisaria katsomaan. Majuri Otto Wilhelm oli juuri edellisenä vuonna kirjautunut vastaperustettuun Suomen Ritarihuoneeseen numerolle 13. Toki hän aatelismiehenä katsoi velvollisuudekseen lähteä tervehtimään Suomen Suuriruhtinasta. Suomen Sodasta oli kulunut jo kymmenen vuotta ja aatelisto oli sopeutunut vallan vaihdokseen nopeasti.

Keisaria pääsi katsomaan myös 9-vuotias pikku Fredrika. Sievä pikkutyttö ilahdutti keisarin kauneudelle herkkää silmää joten hän tempaisi tämän syliinsä ja antoi suukon. Fredrika-parka säikähti ja purskahti katkeraan itkuun silkasta pelosta. Aleksanteri I hämmentyi ja hetkisen kuluttua järjestyi lautasellinen hienoja konvehteja tyttösen eteen lohduksi.

Kapakan kestikievari nykyisin
Välikohtauksen jälkeen Keisarin matka jatkui Hauhon kirkonkylästä kohti Tamperetta. Hauhon Vermasvuorella ylhäinen vieras ihaili hetken aikaa maisemaa. Vuorelta avautui Ilmoilanselkä koko komeudessaan ja itärannalla sijaitseva Lautsian kartanokin pilkotti vehreyden keskellä samoin kuin useat pikkukylät peltoineen. Maisemaa pidettiin tuolloin suuressa arvossa ja moni herrasmiesmatkalainen koki siellä hurmoksellisia hetkiä ihaillessaan kotimaansa kauneutta. Sen jälkeen keisari nautti lyhyen lounaan Ilmoilan kestikievarissa, jota isännöi Kämärin isäntä, kuudennusmies Perttu Juhonpoika ja vaimonsa Riitta Juhontytär. Keisari lienee saanut maistella hauholaisia pitoruokia.

Mutta mitä tapahtui keisarin lahjoittamille konvehdeille? Ne eivät paljonkaan Fredrikaa lohduttaneet, sillä hän ei päässyt harvinaisia herkkuja edes maistelemaan tai hypistelemään niiden hienoja kääreitä. Konvehdit otettiin vanhempien toimesta nopeasti talteen suurina pyhäinjäännöksinä. Niitä sai sen jälkeen katsella mutta ei koskea, sillä olivathan ne itsensä keisarin lahjoittamia. Makeisista tehtiin suvun perintöaarre.

Edustakoon nämä pääsiäismunat keisarin konvehteja



Lähde: Kyläkirjaston kuvalehti Joulurauha 1900, no 12. Toim. Väinö Wallin ja I.K. Inha. Muistoja keisari Aleksanteri I:n matkalta Hämeessä ja käynnistä Tampereella v.1819. Kuva: Venäjän Keisari Aleksanteri I. G.Dave 1817. Royal Collection of United Kingdom. Wikimedia Commons.