Fredrika Wilhelmina Charpentier

Frederika Wilhelmina Charpentier syntyi 29.3.1782 Hahkialan kartanossa. Hänen vanhempansa olivat majuri Robert Gustaf Charpentier ja Margareta Blomcreutz, joille syntyi 20 lasta, joista peräti 16 eli aikuisikään. Frederika oli perheen 15 lapsi. Lasten määrä pisti majurin talouden lujille. Majuri olisi mieluusti parantanut talouttaan myymällä vaikkapa muutaman vuokraviljelijällä olevan tilan, mutta laki ei sitä sallinut. Hahkiala oli määrätty fideikomissiksi, jota ei saanut pienentää vaan sen oli siirryttävä kokonaisena vanhimmalle pojalle.

Niinpä Hahkialan kartanon nurkista paistoi aatelisköyhyys. Kuusi poikaa oli koulutettava sotilasuralle, mikä maksoi paljon. Aviopari joutui laskelmoimaan: Vain kaksi vanhinta poikaa Robert Carl ja Claes August lähetettiin Haapaniemen sotakouluun. Vastaavasti tyttäristä vain vanhin Margareta Elisabet lähetettiin pensionaattiin Tukholmaan, josta palattuaan hänen tulisi opettaa nuorempia sisariaan.

Tyttärien oli turha haaveilla komeista myötäjäisistä. Se taas heikensi oleellisesti heidän avioitumismahdollisuuksiaan. Taloudellinen tilanne heikentyi vielä entisestään, kun isä majuri Robert Charpentier kuoli vuonna 1802. Leski Margareta tyttärineen vetäytyi Kokkalan rälssitilalle Hauhonselän rantaan ja vanhin poika Robert Carl asettui perheineen Hahkialan sukukartanoon. 

Hiljaista elämää viettäneen Fredrikan elämään mahtui kohokohtia kuten Porvoon valtiopäivien tanssiaiset vuonna 1809. Siellä tanssiaisissa huomiota herätti eniten maaherran tytär 17-vuotias neiti Ulla Möllersvärd, mutta mahdollisesti Möllersvärdien naapuri Mäntsälän Linnaisten kartanon pari vuotta aiemmin leskeksi jäänyt isäntä luutnantti Henrik Stjernvall kiinnitti huomionsa 27-vuotiaaseen neiti Fredrika Charpentieriin. Neidin äiti oli vieläpä hänen serkkunsa. Vaikea tietää, millaisissa tunnelmissa Fredrika eli seuraavat vuodet Hauhon Kokkalassa. Oliko olemassa romanttisia lupauksia tai aavistuksia?

Hauholla kesällä 1811 vieraillut nuorukainen Eric Ehrström ei päiväkirjassaan Charpentierin kolmekymppisiin ikäneitoihin rivejä tuhlannut: ”Iltapäivällä me, koko pappilan väki, vierailimme erään Majurinrouva Charpentierin luona. Tämä asuu muutamien tyttäriensä kanssa Kokkala-nimisellä tilalla, itse talo sekä pikkuinen pelto sijaitsevat pienellä saarella lähes neljännespenikulman päässä kirkonkylästä. Matka, samoin kuin talon sijainti, olivat varsin kauniit, ja minulla oli aika miellyttävä iltapäivä.” 

”Yksinkertaisuus ja ahkeruus olivat Charpentierien kodissa sisäänkirjoitettu oppi lapsille,” kertoo perimätieto. Muuta perintöä tyttärille ei juuri ollutkaan. Kun suuria myötäjäisiä ei ollut, neito saattoi yrittää päteä tiedoilla, taidoilla ja säästäväisyydellä. Niillä avuilla saattoi olla merkitystä, kun 29-vuotias Fredrika viimein sai virallisen naimatarjouksen Henrik Stjernvallilta. Frederika-neidistä tulisi Mäntsälän Linnaisten kartanon rouva. Henrik Stjernvall oli 42-vuotias leskimies ja viiden lapsen isä. Tämän ensimmäinen vaimo Anna Lovisa Ekblad oli kuollut vuonna 1808. Sulhanen oli lisäksi Hauhon Kesossa asuneen kapteeni Gustaf Stjernvallin veli, joten Stjernvallien perhepiiri oli tuttu Charpentiereille.

Häät vietettiin Hahkialan kartanossa huhtikuussa 1811. Käytännöllisen Fredrika Charpentierin asenne avioliittoon käy ilmi kirjeestä, jonka hän kirjoitti tyttärentyttärelleen vuonna 1852:

”Avioliitto muodostaa elämämme tärkeimmän ajanjakson ja avaa meille suuren kentän, jolla toimia. Siihen ei kenenkään pidä astua liian kovin odotuksin. Siinä on ruusunsa, mutta myös piikkinsä. Meidän velvollisuutemme on, niin paljon kuin vajavaisuudessamme pystymme, luoda viihtyisyyttä ja miellyttävää tunnelmaa koteihimme. Kun vilpittömästi ja uskollisesti täytämme oman kutsumuksemme, tulevat miehemme, jotka Sallimus on varustanut suuremmalla ymmärryksellä ollakseen heikomman tukena ja olemaan välittämättä puutteistamme, osoittamaan meille rakkaudella ja lempeydellä sen mikä on oikein. Älä salaa häneltä mitään, sillä puolisoiden tulee olla yksi sydän ja yksi sielu! Säilytä itsekunnioituksesi kalleimpana aarteenasi niin säilyy myös miehesi kunnioitus. Älä koskaan ryhdy määräilemään kodissasi. Ole puhdas ja vilpitön ja kaino ja hän - tuo kunnian mies - arvostaa sinua.”

Aivan niin korostetun nöyrä ja kuuliainen Frederika Charpentier itse tuskin koskaan oli. Hän perehtyi innokkaasti Linnaisten kartanon maanviljelyyn, taloudenpitoon sekä myös Sälinkään lasitehtaan ja verkatehtaan toimintaan. Toimeliaisuus pistettiin merkille, mutta ei välttämättä hyvässä mielessä. Aviomiehen veli Gustaf Stjernvall ei suuremmin uutta kälyään arvostanut, vaan kirjoitti pisteliäästi langolleen vuonna 1813, että ”Henrikin ensimmäinen vaimo oli enkeli, mutta tämä toinen on taloudenhoitajatar.”

Avioliitto oli kaikin puolin onnellinen. Fredrika ja Henrik Stjernvallille syntyi viisi lasta. Linnaisissa kasvoi yhdeksän henkinen uusperhe. Yhteinen taival katkesi vuonna 1820 aviomiehen odottamattomaan kuolemaan. Fredrika jäi leskeksi ilman aviomiehen tukea ja turvaa. Jo kotona oppimansa tarkan ja taitavan taloudenpidon seurauksena, hän jatkoi kartanon ja tehtaiden ohjaksissa. Leskenä Fredrikasta siis kuoriutui hyvinkin tehokas liikenainen, joka kävi itse Pietarissa perimässä tukkukauppiaiden tekemiä velkoja. 

Mäntsälän Linnaisten kartanon päärakennus vuodelta 1781

 

Fredrika-rouva arvosti tyttöjen hyvää koulutusta. Hän lähetti tyttärensä Antoinetten ja Henriettan Turkuun Anna Salmbergin pensionaattiin. Myöhemmin Fredrika perusti tyttärentyttärilleen ”kotikoulun” Linnaisten kartanoon. Hän palkkasi sinne ranskalaisen ja ruotsalaisen opettajattaren sekä tanssin opettajan. Tytöt opiskelivat päivittäin aamuseitsemästä lähtien opettajattariensa johdolla Raamatun historiaa, yleistä historiaa, maantietoa, aritmetiikkaa, piirtämistä, musiikkia, tanssia, maalausta ja ennen kaikkea vieraita kieliä. Myös koruompelu kuului opintoihin, jossa puuhassa varsinkin Fredrika-rouva itse oli kehittynyt jo nuorena mestariksi. Kaunis kävely ja hyvä ryhti olivat Fredrika-rouvan mielestä naiselle tärkeitä avuja.

Huolimattomuutta Fredrika ei koskaan sietänyt, mikä käy ilmi tyttärentyttärelle kirjoitetusta kirjeestä. Hän vaati kaikilta yhtä tarkkaa järjestyksenpitoa. Järjestystä arvostavan isoäidin moittivasta kirjeestä kuultaa kuitenkin läpi huumorintaju, lempeys ja arvostus kahden ihmisen välistä rakkautta kohtaan: 

"Rakastettu Alfonsineni. Ensin minun tulisi moittia sinua hiukan siitä, että unohdit tänne alushameesi. Olethan nyt vuoden vanhempi kuin edellisen kerran isoäidin luona käydessäsi, jolloin myös sait moitteita, mutta vaikka isoäiti ei hyväksy, saat anteeksi tällä kertaa. Sillä ajattelit varmaan kunnianarvoista sulhastasi Lennart Forsténia. Mitä pikku Alfonsineni oikein ajatteli? Jos ajattelit tehdä sulhasesi onnelliseksi, olisit puolestani saanut unohtaa vaikka koko leninkisi.”

Laajan sukupiirinsä arvostama Hauholla syntynyt ”Lindnäsmormor” Fredrika Stjernvall, o.s Charpentier, kuoli vuonna 1859 Mäntsälän Linnaisissa 77-vuotiaana. 

Linnaisten salonki

Zachris Topelius kirjoitti vuonna 1859 romaaninsa "Linnaisten vihreä kamari" (Gröna kammaren i Linnais gård). Se ei liity Mäntsälän Linnaisten (Lindnäs) kartanoon muuten kuin nimensä kautta. Tavallaan se kuittenkin kuvaa suomalaista kartanoelämää 1830-luvulla ja siinä tapahtuvia muutoksia. Teos edustaa varhaista suomalaista fantasia- ja kauhukirjallisuutta.

Lähteet ja kuvat:

Forstén, Dagmar: ”Lindnäs mormor”. Fredrique Stjernvall och hennes hemskola. Studie från 1800-talets förra hälft. Husmodern. Organ för Finlands svenska Marthaförbund, no 1. Januari 1932.

Hirn, Hans 1931: Gustaf Fredric Stjernvall 1767-1815. En tidskildring. Helsingfors.

Tulenheimo-Takki, Anja: Esivanhempamme Hans Henrik ja Fredrika Wihelmina Stjernvall. Agathon Meurmanin sukuseuran retkellä Mäntsälässä 27.9.2014 pidetty esitys. Agathon Meurmannin sukuseura ry.

Uusi huomen 30.04.1939, no 7 

Kotiliesi 01.08.1926, no 16

Georg Friedrich Kersting (1785–1847): Strickende Frau am Fenster. Hannelore Gärtner: Georg Friedrich Kersting. Seemann, Leipzig 1988.

Stjernvallien aika Keson kartanossa

Upseeriperheet viettivät 1700-luvulla usein liikkuvaa elämää, jossa tuon tuostakin piti sopeutua uuteen ympäristöön ja seurapiiriin. Se erotti ihmiset välillä kauaskin omaisistaan. Mikäli aatelisperhe ei omistanut maata, se eli miehen upseerinviran varassa. Vaimo ja lapset olivat taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Hyvä esimerkki tästä on Hauhon Kesossa asuneet aateliset Stjernvallit.

Gustaf Fredrik Stjernvall syntyi 1767 Padasjoella, Maakesken kapteeninpuustellissa, josta perhe seuraavana vuonna muutti Pälkäneen Myttäälän puustelliin. Upseeriperheen matka jatkui 1776 Tammelan Mustialaan ja kun isä sai ylennyksen, odotti majurin virkatalo perhettä Raaseporissa. Kun Erik Johan Stjernvall äkillisesti kuoli, niin leski Catharina Elisabet jäi armopalojen varaan ja kodittomaksi.

Apuun tuli Fagervikin omistaja Johan Hisinger, joka tarjosi onnettomalle leskelle ja tämän viidelle pojalle mahdollisuuden asua omistamallaan Karjaan Grabbackan tilalla. Ja mikä tärkeintä: hän auttoi nuorukaiset aatelisille sopiville elämänurille. Gustaf Fredrik seurasi isänsä jälkiä upseerinuralle, mikä oli aatelisperheessä ajan tapa. Nuori mies puhui sujuvasti ranskaa ja osasi myös englantia sekä viimeisteli sotilasopintonsa Ranskassa, mutta maata hänellä ei ollut. Avioliittoa saattoi ajatella vasta sitten, kun oli tarpeeksi tuottoisa sotilasvirka. Pelkkä aateluus ei merkinnyt turvattua taloudellista asemaa. Säädynmukainen elämä maksoi ja siinä oli pysyttävä lähes hinnalla millä hyvänsä.

Gustaf Fredrik avioitui 28-vuotiaana Norrköpingissä 25-vuotiaan serkkunsa Fredrika Charlotta von Yhlenin kanssa. Isä eversti Gustaf Adolf von Yhlen kommentoi kihlausta pojalleen seuraavasti: ”Hän sai äidin ja Lotan puolelleen, joten minä annoin periksi.” Isän huoli oli, pystyisikö vävy elättämään vaimonsa soveliaalla tavalla. ”Hänellä on kuitenkin kapteeninvirkansa ja jokseenkin hyväkuntoinen kapteeninpuustellinsa Suomessa.” Nuori pari asui kolme vuotta appivanhempien luona Norrköpingissä, mikä oli edullinen ratkaisu heikossa taloudellisessa asemassa olevalle Stjernvallille. Avioparin kaksi vanhinta poikaa syntyivätkin Ruotsissa. Mutta Hämeen jääkäripataljoonan kapteenin virkapaikka oli Suomessa ja virkatalo Hauholla, joten sinne hänen oli perheineen palattava.

Kieltämättä päätyminen Norrköpingin seurapiiristä ja leppeästä eteläruotsalaisesta ilmastosta Hauholle oli varmasti kulttuurishokki varsinkin nuorelle rouvalle Charlottelle. Hän oli elänyt koko elämänsä Strassburgissa ja Norrköpingissä. Muuttomatkalle lähdettiin 3.5.1798. Tukholmasta ensin laivalla Turkuun ja sieltä Hauholle. Perheen mukaan lähti Norrköpingiä lähellä olevasta Östra Rydin pitäjästä kokenut 37-vuotias piika Inga Jonsdotter, joka varmasti lievitti osaltaan nuoren rouvan potemaa kovaa koti-ikävää.

Vuolujoen varrella olevan Keson puustellin pihamaalla seistiin matkatavaroiden kanssa 21.toukokuuta. Totuus oli, että virkatalo olikin kehnossa kunnossa, joten Gustaf Fredric passitti siltä seisomalta viimeisillään raskaana olleen rouvansa ja pienet poikansa sukulaistensa hoiviin Mäntsälän Linnaisten kartanoon. Siellä syntyi perheen kolmas poika. Heinäkuussa palattiin Keson puustelliin, jota kunnostettiin herrasväelle sopivaksi. Syksyn tullen kaikki olikin valmista. Turusta palkattiin talousmamselliksi Fredrika Malmström ja Helsingistä piika Maijastiina Berg. Muut piiat ja rengit pestattiin lähiseudulta.

Keson virkatalo tiluskartassa 1727

Keson puustellin päärakennus oli maalattu punaiseksi. Sen oli vuonna 1794 rakennuttanut majuri Kalm noudattamatta virkataloille määrättyjä ohjeita. Päärakennuksessa oli eteinen ja eteiskamari, jonka toisella sivulla oli sali ja toisella kaksi kamaria. Talon alla oli kellari. Stjernvall oli tyytymätön keittiösiipeen, jonka hän vuonna 1801 kertoi olevan ”niin huonosti perustettu, että talvisin lattia jäätyy eikä mikään muuraus tai piippujen siirto voi auttaa asiassa, ja tulipalovaara on ilmeinen.” Virkataloa ei saanut omin luvin remontoida, joten lupa peruskorjaukseen oli saatava ylempää. Stjernvall sai luvan uuteen keittiösiipeen sekä mansardikattoon, joka mahdollisti yläkertaan pari kamaria lisää. Korjattu päärakennus tarkistettiin vuonna 1803.

Kesossa oli vielä toinenkin rakennus, jossa oli eteinen, keittiö ja kaksi kamaria. Kolmantena oli erillinen palvelusväen rakennus. Niiden lisäksi löytyi sauna, navetta, lampola, sikala, aitta, riihi ja muita tarpeellisia rakennuksia. Puutarhaa ei ollut, mutta Keson puustellin ympärillä kohosi peräti parisataa humalaseivästä antamassa vehreyttä. Stjernvall tosin perusti pienen yrttitarhan. Viljeltyä peltoa oli kuusi tynnyrinalaa ja 16 ½ kapanalaa. Kahdeksan niittyä antoi heiniä, ja torpparit tekivät työpäiviä. Keson pelloilla kasvoi ruis, ohra, englantilainen kaura ja herneet. 

Aviopari vieraili ahkerasti Hauhon herraskartanoissa. Charlotte kirjoitti äidilleen heti syksyllä 1798 kuinka oli vieraillut Hovinkartanossa ja Lammin Vanhassakartanossa. Molemmissa hänelle oli tarjottu peräti kahdeksan ruokalajia päivällisellä ja kuusi illallisella, mukaan lukien monenlaisia leivonnaisia. Toki hänen itsensäkin piti kyetä samaan Kesossa. Charpentierien luona Hahkialassa vaatimattomampaa, sillä majuri oli köyhä ja perheen 16 kasvavaa lasta piti kouluttaa ja vaatettaa säädynmukaisesti. Stjernvallien valikoitu seurapiiri kattoi vain lähiseudun aatelisperheet.

Kirjeet eivät helpottaneet ikävää. Onneton Charlotte kaipasi niin kipeästi vanhempiaan, että aviomies alkoi huolestua tämän terveydestä. Tytärtään ja lapsenlapsiaan ikävöivät vanhemmat päättivätkin vuonna 1799 muuttaa Suomeen. Gustaf Adolf von Yhlen laski myös, että elinkustannukset olisivat Suomessa paljon halvemmat kuin Norrköpingissä. Aluksi von Yhlenit ajattelivat asettua Hämeenlinnaan. Charlotte oli kuitenkin jo vuonna 1798 kirjoittanut äidilleen, että ”kaupunki oli perin ikävystyttävä eikä siellä edes asunut muita kuin maaherra Munckin perhe. Helsingissä voisi sentään seurustella”. Niinpä Stjernvall järjesti appivanhemmilleen ensin vuokrakodin Helsingistä, mutta jo maaliskuussa 1800 von Yhlenit muuttivat Keson puustelliin.

Appivanhemmat viihtyivät aluksi mainiosti uudessa ”kotimaassaan” ja lastenlastensa seurassa. Sittemmin sairasteleva appi alkoi pitkästyä, käydä ärtyisäksi sekä kaivata Pommerissa asuvaa poikaansa. Se taas johti toistuviin riitoihin vävyn kanssa, joka muutenkin kantoi murhetta taloudellisesta tilanteestaan. Keson puustellissa varttui jo kahdeksan lasta. Rahasta tuli riitaa vävyn ja appiukon välillä. Kaikesta huolimatta everstiluutnantti Gustaf Adolf von Yhlen asui Kesossa lopun ikänsä ja kuoli siellä vuonna 1805.

Fredrika Charlotta o.s. von Yhlen

Vuoden 1803 tienoilla Gustaf Fredrik Stjernvallin päässä oli kypsynyt ajatus omasta kartanosta. Sitä paitsi aatelismies ilman sukukartanoa oli hieman toisen luokan aatelinen. Niinpä Stjernvall osti vuoden 1805 tienoilla 14 000 taalarilla luutnantti Lars Adam Langensköldiltä Sommarnäsin kartanon Orimattilasta. Rahoista osan Stjernvall peri apeltaan ja naimaton lanko Pommerista lainasi loput. Stjernvallien muuttokuorma lähti Kesosta vuonna 1806. Suomen sodan jälkeen Kesoon asettui Gustaf Wilhelm von Kraemer.

Suomen sota ei saanut Stjernvalleja muuttamaan takaisin Ruotsiin. Siirtyminen Venäjän alaisuuteen ei katkaissut Gustaf Fredrik Stjernvallin uraa. Päinvastoin, hänet nimettiin vuonna 1810 Hämeen läänin maaherraksi. Siinä toimessa Stjernvall sai aikaan merkittäviä uudistuksia. Murheellista kyllä Gustaf Fredrik Stjernvallin ura jäi kesken: hän kuoli vain 47-vuotiaana vuonna 1815. Charlotte-rouva jäi 45-vuotiaana leskeksi kahdeksan lapsensa kanssa ja eli vielä vuoteen 1841 asti.

Todettakoon vielä, että Gustaf Fredrikin veljentyttäriä olivat kauneudestaan kuuluisat sisarukset hovineidot Aurora ja Emilie Stjernvall, joista ensimmäinen 1836 avioitui upporikkaan hovijahtimestarin Paul Demidovin kanssa ja sittemmin Andrei Karamzinin kanssa. Sisar Emilie puolestaan avioitui kreivi Vladimir Musin-Puskinin kanssa. Gustaf Fredrikin lapset eivät koskaan yltäneet niin korkeisiin piireihin kuin veljenlapset.

Kuvat ja lähteet:

Hirn, Hans 1931: Gustaf Fredric Stjernvall 1767-1815. En tidskildring. Helsingfors.

Fredrika Charlotta Stjernvall (o.s. von Yhlen), Helsingin kaupunginmuseo.

Keso ja Eteläinen. Tiluskartta. Heikki Rantatupa. Historialliset kartat (www.vanhakartta.fi)