Tietoja minusta

Oma kuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon ja sen lähialueen kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Blogini on omistettu kirjailija Jane Austenille ja hänen aikakaudelleen Hämeessä. Oma kartanoni on vanha karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Niemen neidit

 

Koska Hauhon museossa on tänä kesänä pientä tarinaa vaivaistalon vaiheista, niin on paikallaan tarkastella tuon vuonna 1893 vaivaistaloksi ostetun vanhan tilan historiallista taustaa 1800-luvulla. Siihen liittyy oleellisesti kaksi neitiä, joiden hallussa tila oli lähes kolme vuosikymmentä.

Eurajoella syntynyt Mats Anders Nylund muutti kihlakunnan kirjuriksi Hauholle Eräjärveltä. Hän avioitui hauholaisen Hedvig Sophia Hangelinin kanssa, joka oli Tuittulan Heikkilän rusthollarin Josef Hangelinin ja Maria Henrika Kjelroosin tytär.  Josefin äiti oli Herkepaeuksia, joten tulokas sai tukevan suvullisen jalansijan pitäjään eikä vaimon perintöomaisuuskaan ollut huono. Aviopari asettui Rukkoilan Niemen rusthollin puolikkaaseen. Toisen osan jaetusta rusthollista omisti maanmittari Paul Gabriel Herkepaeus. 

Nylundien esikoinen oli vuonna 1806 syntynyt Josepha Andriette. Vuosina 1808 ja 1811 syntyivät pojat Anders August ja Carl Wilhelm, joista jälkimmäinen menehtyi. Neljäntenä syntyi Gustava Henrika 30.1.1813. Lapsista kuoli kolme, mutta vuonna 1817 syntynyt Hedvig Amalia jäi henkiin. Vielä senkin jälkeen syntyi kaksi lasta, jotka elivät vain vähän aikaa. Rouva Hedvig Sophian kohtaloksi tuli menehtyä lapsivuoteeseen vain 36-vuotiaana 1820. 

Mats Nylund avioitui uudelleen vuonna 1822 Tuittulan Fredsvikin (Heikkilä) mamsellin Johanna Charlotta Schreyn kanssa. Liitto ei kestänyt kauan, koska aviomies kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1827. Mies oli vain 54-vuotias. Jälkimmäisestä avioliitosta ehti syntyä vuonna 1824 hätäkasteen saanut poika Anders Mauritz, joka menehtyi. Miehen kuoleman seurauksena jäi turvattomiksi useampi nainen ja lapsi. Nylundin lasten huoleton lapsuus Rukkoilan maisemissa muuttui vaelteluksi paikasta toiseen. Lapsikatras myös hajosi.

Josepha (21 v.), Gustava (14 v.) ja Amalia (10.v) sekä heidän veljensä August Anders (19 v.) jäivät orvoiksi. Äitipuoli muutti Hämeenlinnaan. August Anders Nylund opiskeli, ja palasi 1838 Hauholle. Hän toimi ylimääräisenä lääninsihteerinä ja asui kirkonkylässä. Josepha, Gustava ja Amalia saivat kodin äidin sisaren luota Luopioisten Rautajärven Mäkelästä. 

 Josepha Nylund solmi vuonna 1830 avioliiton Korpilahden pitäjänapulaisen Josef Vilhelm Schalienin kanssa. Liekö se ollut eräänlainen säätyläisneidin paniikkiratkaisu, sillä avioliitto ei toiminut alkuunkaan. Schalien päätyi virkavapaalle mielenhäiriön takia jo vuonna 1832. Lisäksi häntä syytettiin juoppoudesta ja virkavirheistä. Josepha palasi vuonna 1835 Korpilahdelta Luopioisiin ilman muuttotodistusta poikansa Oskarin kanssa. Se vihjaa ehkäpä jopa karkaamiseen aviomiehen luota. Muutama kuukausi tulonsa jälkeen Josepha synnytti vielä pojan Gustaf Vilhelmin. Schalienia ei enää mainita, mutta mies oli elossa ainakin vielä 1840-luvulla, mahdollisesti hoidossa, sillä hänen asioitaan ajoi tuolloin August Anders Nylund. Josepha Andriettaa ei mainita leskeksi, vaikka hän asui yksin Luopioisessa aina 1850-luvulle asti.   

Nylundin neidit Gustava ja Amalia muuttivat sisarensa avioiduttua heidän holhoojakseen määrätyn kihlakunnantuomari Viktor Emmanuel Waldénin perheeseen Hauhon Kalailan Heikkilään. Sieltä matka jatkui jo vuonna 1835 Orivedelle, josta holhooja sai viran. Sulhasia neideille ei kuulunut sen kymmenen vuoden aikana mikä kului Orivedellä.

En tiedä millaiset seikat johtivat siihen, että Rukkoilan Niemen rustholli jaettiin 1840-luvulla virallisesti perillisten kesken. Kihlakunnantuomari Viktor Emmanuel Waldén ajoi holhottiensa Gustavan ja Amalian oikeuksia kolmasosaan Niemen rusthollin puolikkaasta. Toisella puolella olivat heidän veljensä Anders August Nylund ja sisarensa Josepha Andriette Schalien. Vuonna 1842 oikeudessa määrättiin Nylundin neideille kolmasosa Niemen rusthollista. 

Nylundin neitien muuttokirja Hauholle 1845

Josephan toiveissa oli varmasti vielä 1840-luvun alussa, että hänen poikansa Oskar Schalienin perisi koko tilan. Veli Anderskin saattoi havitella tilaa, olihan hän vasta hieman päälle 30-vuotias naimaton mies. Nuorempien siskojen Gustavan ja Amalian holhooja piti huolta, että tyttärille määrättiin kolmasosa Niemen rusthollin puolikkaasta. Rusthollin puolikas jaettiin siis kolmeen osaan. Kuten niin usein 1800-luvulla, ihmisten suunnitelmat saattoivat musertua hetkessä, sillä kuolema niitti satoa säälimättä. Oskar Schalien kuoli vuonna 1844 vain 12-vuotiaana koululaisena rintatautiin Turussa isänsä sukulaisten hoivissa. Lääninsihteeri Anders August Nylund menehtyi 37-vuotiaana 1845 Hauhon kirkonkylässä hermokuumeeseen. Yhtäkkiä jäljellä olikin enää kolme lapsetonta sisarta.

Gustava ja Amalia Nylund muuttivat takaisin lapsuuden kotiinsa Rukkoilan Niemeen vuonna 1845. He olivat molemmat päälle 30-vuotiaita neitejä, joilla oli nyt käsissään suurehko maatila. Se merkitsi melkoista itsenäisyyttä aikakaudella, jolla naisen rooli oli pysyä taustalla. Niemi, samoin kuin Hyömäen kartanokin, olivat neitien hallussa. Josepha sisar jäi Luopioisiin, jossa hän kuoli 1854. Ehkäpä perintöriita Niemestä rikkoi sisarusten välejä. Gustava ja Amalia tarjosivat kodin Leppäniemen vanhalle neidille Regina Wilhelmina Schreckille. Kolme neitiä siis asuivat Rukkoilan Niemessä. Tulee väistämättä mieleen Kalevalan runo ”Neiet niemien nenissä katselevat, kuuntelevat.

Niemen tilalla hääri piikoja ja renkejä. Nylundin neidit Gustava ja Amalia pitivät Niemen tilaa yli pahojen 1860-luvun nälkävuosienkin. Nähtävästi he onnistuivat maatilan pidossa taitavasti. Heille kertyi myös perintörahoja niin Luopioisista kuin Tuittulan Heikkilästäkin. Siten he pystyivät lainaamaan rahaa sitä tarvitseville kuten naapurille, Stenkullan rouvalle Karolina Vilhelmina Neclairille. Kun neitien voimat alkoivat hiipua 1870-luvulla, he päättivät myydä Niemen. Sen osti 1873 Luopioisista kotoisin ollut isäntä Neri Juhonpoika Rulja. Nylundin neidit muuttivat Porvooseen, jossa heillä oli paljon ystäviä ja sukulaisia. Henrika Gustava kuoli siellä 68-vuotiaana 17.7.1880. 

Hedvig Amalia Nylund teki vuonna 1890 Porvoon kaupungille tarjouksen. Hän lupasi testamentata 10 000 markan omaisuutensa kaupungin köyhäinhoidolle sillä ehdolla, että saisi loppuelämänsä pääomasta 5% koron. Lisäksi neiti määräsi, että hänen kuolemansa jälkeen korkosummasta annettaisiin vuosittain 100 markkaa köyhimpien kansakoululaisten kenkiin. Siitä jäävät varat tuli käyttää niiden köyhien auttamiseen, jotka eivät saaneet apua vaivaishoitokunnalta. 

Rukkoilan Niemen myymisestä saadut rahat siis auttoivat köyhiä porvoolaisia. Kuin kohtalon oikusta vuonna 1893 Hauhon kunta osti Niemen rusthollin ja perusti sinne vaivaistalon, joka toimi vanhainkotina aina 1900-luvulle asti. Niinpä voidaankin todeta, että Rukkoilan Niemen tila on monella tapaa auttanut varatonta väestöä ja ollut omiaan poistamaan kärsimystä niin Porvoossa kuin Hauhollakin. Hedvig Amalia Nylund kuoli Porvoossa vuonna 1904. Toivon ja uskon, että hän sai tietää, että vanha rakas kotikartanokin päätyi yleishyödylliseen käyttöön.


 Lähteitä:

Hollolan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat. Ilmoitusasioiden pöytäkirjat, Hauhon käräjät 2.12.1842. 

Borgåbladet 19.6.1880, 1.11.1890, 5.10.1904, 7.2.1906

Finlands Allmänna Tidning 18.9.1827, 16.10.1873

Hauhon Joulu 1983, 1984

Uusi Suometar 4.11.1890