Mathildan muistelmat osa 7
Mathilda von Kraemer paljastaa viimeisessä muistossaan sydämensä salaisuuksia toki häveliäästi ja verhotusti, mutta samalla liikuttavasti. Vanhan neidin unelmissa säilyi viimeiseen asti Donin kasakkarykmentin nuori upseeri.
Vielä yksi muisto nousee mieleen nuoruudestani. Asuimme
Hämeenlinnassa Ingberskan omistamassa talossa. Se oli yksi kaupungin parempia
kortteleita, huoneistomme oli Stora Gatanilla. Kaikenlaista parannettavaa
huoneistostamme olisi löytynyt, mutta kun äiti pyyteli korjauksia, niin
emännältä tuli joka kerta sama vastaus: ”En millään kykene näillä maksuilla.”
Hän oli iäkäs satulasepän leski ja muutaman tyttären äiti. Hän jatkoi miehensä liikettä
kisällin avulla, joka hoiti verstasta ja vakuutteli leskelle, että kun eläisi
hillitysti ja vaatimattomasti, hän ottaisi viereisen talon ja ”Karuliinan.”
Mutta ”Karuliinalla” oli maine kuin pienellä Ksantipalla, joten saattoipa häntä
viekoitella juopotteleminen sittenkin enemmän. Lopuksi hän ottikin erään
rikkaan eukon – joko armosta tai armottomuudesta – siis sekä talo että
”Karuliina” ja kuinka hän sitten selviytyi – c´est son affaire.
Palataanpa meidän kotiimme. Olimme asettuneet hauskaan
huoneeseen, jota nimitettiin ”tyttöjen huoneeksi.” Keskellä sohvaa istui tukeva
serkkumme Lotten ja hänen hartioidensa molemmin puolin riipuimme minä ja
nuorempi sisareni. Me vitsailimme ja nauroimme ja meillä oli kauhean hauskaa
yhden pöydällä palavan kynttilän valossa. Kuulimme askelia läheisestä
salongista ja äkkiä näimme kauniin kasakkaupseerin seisovan ovella. Hän piti siitä
iloisesta ja hauskasta näystä, jonka me hänelle tarjosimme eikä tullut heti sisään.
Kun huomasimme hänet, niin pyysimme häntä astumaan sisään. Pidätimme hänet pitkään seurassamme, mutta
sitten johdimme hänet läpi pimeän salongin äidin luo, joka istui tätimme kanssa
parsimassa sukkia. Keskustelu ei kulkenut enää yhtä vapaasti, mutta meillä oli
edelleen hauskaa.
Tämä kasakkaupseeri, jonka jo kerran aiemminkin
mainitsin, oli syntynyt Suomessa. Hänen äitinsä oli suomalainen, joka oli
avioitunut Porissa sodan jälkeen kasakkaeverstin kanssa. Nyttemmin nainen oli
leski ja asui Hämeenlinnassa poikiensa kanssa, jotka olivat saaneet luvan pysytellä
Suomessa niin kauan kuin heidän äitinsä eli. Yksi pojista ei ollut normaali,
vaan hassahtanut mutta hyväluontoinen. Nuorempi, josta tässä kerroin, oli
päällikkönä Hämeenlinnan kasakkarykmentissä. Hän kuoli nuorena vilustumisen
jälkiseuraamuksiin Turussa, jonne oli käskyn saaneena marssinut kasakoidensa
kanssa.
Jälkeen jäi onneton äiti, jolle hän oli ollut tuki ja
turva. Naisella oli kyllä kolmaskin poika: salonkileijona Helsingin
hienostomaailmassa, joka harjoitti paheita ja tuotti äidilleen pelkkää surua.
Vanha
leskirouva oli hieno ja rakastettava ihminen, ja juuri hänen luotaan löysi tätini
lohtua yksinäisiin hetkiinsä myytyään Hyömäen kartanon. Toisinaan täti pyysi,
etteikö äitikin seuraisi häntä ”eukkoparan luo, joka istuu siellä ihan yksin.”
He olivat sinne aina tervetulleita, vaikka eukko K todellisuudessa istui yksin
varsin harvoin. Me nuoret lähdimme
joskus mukaan ja tapasimme aina isännänkin yhtä kohteliaana. Hän pyysi meidät
sisään mukavaan huoneeseensa, jossa hän pelasi ja lauloi kanssamme. Me olimme
niin hyviä tuttuja, etteivät mitkään kursailut tulleet kysymykseenkään, vain
keveä rupattelu ja pilailu.
Minä muistan vieläkin sen viimeisen sotilaskatselmuksen,
jonka hän järjesti Hämeenlinnan torilla ennen lähtöään Turkuun. Ja sen, kuinka
hän ratsasti pois kasakkajoukkonsa kärjessä. Me kaupungin nuoret tytöt olimme
kerääntyneet yhteen rappusille sanoaksemme hänelle viimeiset hyvästimme. Kukapa
olisi osannut kuvata hämmästystämme, kun hän aivan yllättäen kaarsikin takaisin
täydessä laukassa ”kauniina kuin Amor-jumala uljauteensa pukeutuneena” tehden
lyhyesti kunniaa sapelillaan ennen kuin siirtyi jälleen johtopaikalleen. Hän
jätti meidät tytöt ikävöimään ja myöhemmin, ennenaikaisesti kuoltuaan, suremaan
palvontamme kohdetta ja ystäväämme.
Fashion plate from Le Bon Ton, Journal des Modes 1856, Cooper
Hewitt, Smithsonian Design Museum
Wright, Magnus von, Hämeenlinna. Finland framställdt i teckningar 1846 Kuva: Kansallisgalleria
/ Tero Suvilammi.
Osborne, Emily Mary: For The Last Time. 1864. Sotheby´s
image. Wikimedia Commons.