Mathildan muistelmat osa 3
Mathilda von Kraemerin muistelmien kolmannessa osassa kuvaillaan kartanoon saapunutta yllätysverasta, joka omalla tavallaan enteili Hyömäen kartanon tulevaa myyntiä.
Mathilda von Kraemerin muistelmien kolmannessa osassa kuvaillaan kartanoon saapunutta yllätysverasta, joka omalla tavallaan enteili Hyömäen kartanon tulevaa myyntiä.
Eräänä päivänä sinä samaisena kesänä tapahtui jotain
hyvin erikoista. Minä ja tätini, me istuimme penkillä ulkona puutarhassa.
Yhtäkkiä näimme, että päärapun eteen ajoivat yksinkertaiset matkavaunut ja
niistä laskeutui alas rouvasihminen. Hän oli meille täysin tuntematon, joten
siksi hämmästyksemme oli melkoisen suuri. Ja millainen rouvasihminen hän
olikaan! Pitkä ja solakka, ollen samalla elegantti ja charmantti. Sekä täti
että minä olimme häikäistyneitä siitä näystä. Ja kun täti sitten antoi ymmärtää olevansa
talon emäntä, selvitti vieras, että hän oli kuullut kartanon olevan myynnissä
ja kertoi olevansa halukas ostamaan sen. Rouva oli venäläinen ja kertoi olevansa rikkaan
miehen leski. Hän oli koko ikänsä haaveillut omasta tilasta Suomessa. Rouva
sanoi nimensä, mutta sen minä ole jo unohtanut.
Tuntematon kauppiaan vaimo |
Täti valaisi, että rouva oli erehtynyt siihen, mitä kartanoon tuli, mutta toivotti hänet siitä huolimatta tervetulleeksi
sinne vieraana. Rouva hyväksyi tarjouksen, antoi tädin ohjeistaa kyytimiestä,
että tämä odottaisi jonkun matkan päässä olevassa kestikievarissa ja tulisi
vasta iltapäivällä noutamaan rouvan. Niin tämä vieras rouva tuli siis kestityksi kokonaisen
päivän Hyömäessä. Rouva opetti tädille uuden ja erikoisen virkkausmallinkin, ja
jätti pienen virkatun tähden ikään kuin todisteeksi vierailustaan. Se tähti on minulla
edelleen ja en voi koskaan katsoa sitä muistamatta tuota kaunista ilmestystä. Tuntui aivan siltä kuin
noiduttu prinsessa olisi laskeutunut keskuuteemme! Hänen käytöksensä oli
tyylikästä ja hienostunutta. Täti pystyi keskustelemaan hänen kanssaan
ranskaksi ja totesi rouvan erittäin lahjakkaaksi. Tämä oli ollut kuin kotonaan
puhuessaan ranskalaisesta kirjallisuudesta.
Mistä rouva tuli, sitä emme tienneet – eikä hän
tiennyt itsekään, koska oli unohtanut nimen – ja minne hän oli menossa, sitä me
emme kysyneet. Hän lähti etsimään uutta tilaa, jonka voisi ostaa. Autoimme hänet
matkarattaille, jotka vierivät sitten pois luotamme. Vanha tätini ja minä seisoimme
katsellen hänen peräänsä. Kuin keijukainen olisi vieraillut luonamme ja levittänyt
matkapäivänsä myötä auringonsäteitä.
***
Ikävä kyllä Mathilda von Kraemer ei
muistanut, minkä niminen venäläinen leskirouva oli 1840- ja 1850-lukujen vaihteessa
halukas ostamaan Hyömäen kartanon. Se ei ollut tuolloin vielä myytävänä – vai
olikohan sittenkin… Epäilen, että asiasta oli vähintään keskusteltu ja huhut päässeet sitä
kautta liikkeelle. Gustava von Platenilla saattoi tuolloin jo olla ostajakin tiedossa. Hyömäen
kartano nimittäin myytiin varsin pian tapahtuman jälkeen vuonna 1852. Sen osti hämeenlinnalainen
piirilääkäri Wilhelm Granlund. Tämän veli Johan oli avioitunut vuonna
1849 Mathildan vanhimman sisaren Lovisa Aurora von Kraemerin kanssa. Piirilääkäri oli "sukulainen" ja siten
varmasti mieluisampi ostaja sukukartanolle kuin rikas tuntematon venäläinen kauppiaanleski.
Mistä leskirouva sitten saapui Hyömäkeen? Ei taatusti kovin kaukaa, koska Mathilda mainitsee tämän
käyttäneen yksinkertaisia matkarattaita. Voisi arvella, että rouva oli lähtenyt
kesäpäivänä liikkeelle lähiseudulta, ehkä Hämeenlinnasta, ja myös palasi
sinne. Venäläisen rouvan tuttavapiiriin saattoi hyvinkin lukeutua tuolloin
Hämeenlinnassa vaikuttaneet vauraat Bogdanoffien ja Novoschiloffien
kauppiasperheet. Lisäksi kaupungissa oli 1800-luvulla vilkas venäläinen
varuskunta. Koska kyseessä oli kauppiaanrouva, niin Hyömäen aatelisneidit eivät
häntä tietenkään tunteneet. Kauppiaat ja kauppiaanrouvat eivät kuuluneet samaan
seurapiiriin kuin aateliset, vaikka olisivat olleetkin rikkaita ja osanneet
ranskaa - satunnaiset vieraat vielä sitäkin harvemmin.
Virkkausmalleja |
Kuvat:
Venäläinen kauppiaan vaimo sinisessä leningissä. Tuntematon taiteilija 1840-luvulla. Wikimedia Commons.
Holmberg, Werner: Maantie Hämeessä. 1860. Kansallisgalleria/ Eweis, Yehia.
Kotiliesi 1.6.1929, no 12.
Lähde: Några barndoms- och ungdomsminnen. Upptecknade av M v. K. Nutid 2-3, 1917.