Schmidtien luo mennessäni näin edessäni punaisen rakennuksen, kysyin kyytipojalta, kuka siinä asui. ”Siinä asuu Wallisman, tämän pitäjän nimismies.”
Joen tai Jokioisten yksinäistalo sijaitsi Hauhon Lehdesmäessä Rukkoilan puoleisella rannalla. Lehdesmäen joki on Iso-Roineen ja Pyhäjärven yhdistävä kapea uoma, jonka molemmille rannoille muodostui jo 1600-luvun alussa vauraita ratsutiloja. Säätyläisten asumia tiloja siellä oli 1800-luvun alussa peräti kolme: Portaan Leppäniemi eli Alhainen, Lehdesmäki ja Rukkoilaan luettu yksinäistila Joki eli Jokioinen. Silta kulki kapeikon yli niemestä, jossa sijaitsi Lehdesmäen kartano. Myöhemmin silta siirrettiin nykyiselle paikalleen kapeikon toiseen päähän lähemmäs Pyhäjärveä. Yhä edelleen Lehdesmäen joen vehmaat rannat jalopuineen muistuttavat alueen herraskartanoajoista.
 |
| Kolmen kartanon Lehdesmäen joki |
Nimismies Pehr Fredrik Schmidt syntyi 1763 Pälkäneellä Äimälän kylän Nikkilässä. Schmidteillä saattoi olla sukuyhteydet samannimiseen viipurilaiseen porvarissukuun, sillä Pehr Fredrikin isä Johan Christian Schmidt oli syntynyt Säkkijärvellä. Hän oli toiminut Hämeen jalkaväkirykmentin jääkäripataljoonassa välskärinä ja kengitysseppänä. Ensimmäisen avioliittonsa isä Schmidt oli solminut 1741 Mustiossa Ebba Johanintyttären kanssa. Tämä kuoli keuhkotautiin 1750, jonka jälkeen Johan Christian avioitui Pälkäneellä vuonna 1751 Ruokolan kartanon sisäpiian Maria Elisabet Barckin kanssa.
Hauhon nimismiehen eli vallesmannin perhetausta oli siis varsin vaatimaton. Pääomana oli kuitenkin ruotsin kieli ja säätyläistön tapakulttuuri. Pehr Fredrik Schmidt nimitettiin maaherran toimesta Hauhon kruununnimismiehen virkaan vuonna 1789. Nimismiehet olivat 1700-luvulla säätyläisiä, joilla oli tarvittavaa koulutusta. Nimismies toimi pitäjässä järjestyksenvalvoja sekä syyttäjänä käräjillä. Nimismiehelle tultiin myös ilmoittamaan rikoksista. Hän myös pidätti epäillyn, etsi todistajia ja tutki rikoksia. Edeltävillä vuosisadoilla nimismiehen virkaa olivat pitäneet hallussaan vauraat talolliset. Hauholla virka oli kulkenut 1600-luvulla Herkepaeusten suvulla. Mutta 1700-luvulla tilanne oli aivan toinen.
 |
| Lehdesmäen silta |
Schmidtien poika Gustaf Robert syntyi Joen tilalla 1791. Kummeina oli paikallisia, kuten notaari Johan Wallenius, tämän sisar Lisa Wallenius, Alastalon Christoffer Schildt, Leppäniemen G.W. Schreck, Regina Streng, Henrika Kjelroos. Schmidtit sulautuivat siis nopeasti osaksi paikallista seurapiiriä. Joen kartanoon syntyi seuraavina vuosina kahdeksan lasta lisää, joista seitsemän eli aikuiseksi. Vanhin poika Johan Fredrik Schmidt jatkoi isänsä virassa ja tyttäristä Sophia Wilhelmina ja Maria Fredrika avioituivat nimismiesten kanssa.
Eric Ehrström kuvaili päiväkirjassaan 14.7.1811 kuinka hän yhdessä kappalainen Petersenin kanssa päätti kävellä Schmidtien luo Joen kartanoon. Matkalla he päättivät kiivetä Hyypiönvuorelle, jossa näkivät ”vanhan kehämuurin”. Hellepäivän seurauksena he saapuivat lopulta Joen tilalle hikisinä ja voipuneina. Pehr Fredrik Schmidt tarjosi heille lasit olutta, koska jääkylmä juoma oli hänen mukaansa parasta lääkettä. Joen kartanosta herrat jatkoivat jalan Rukkoilan Stenkullaan Neclairien luo, jonne he jäivät yöksi. Ehrströmin mukaan Schmidtien koti oli ”varsin mukava nimismielentalo” ja oli siis maalattu tuolloin punaiseksi.
Eric Ehrström tunsi perheen vanhimman pojan ylioppilas Johan Fredrik Schmidtiin sekä tutustui tämän sisareen 14-vuotiaaseen Sophia Wilhelminaan – josta Ehrsrömin mukaan ei ollut vielä mitään sanottavaa. Mamselli Schmidt ei siis ollut kaunis eikä rikas. Joen kartanon läheisyydessä oli talonpoikaistila, joka kuului tilan entisille lampuodeille. Sappeen Alastalon Schildtien aatelisperhe vuokrasi talon kesällä 1811 ollakseen lähempänä paikallista terveyslähdettä ja muuta seurapiiriä.
Nimismies ja taloustirehtöörin arvonimen saanut Pehr Fredrik Schmidt kuoli 1825. Sen jälkeen Joen tilan säätyläisrakennusta vuokrasivat Schreckin naimattomat neidit aina 1830-luvulta 1850-luvulle asti. Vuonna 1854 Joen tilalle muutti kruununnimismies Georg Fredrik Mustelin yhdessä vaimonsa Lovisan kanssa. Joen säätyläiskartano vakiintui nyt joksikin aikaa vaihtuvien nimismiesten asuinpaikaksi.
Joel Johaninpoika ja vaimonsa Maria Johanna Erikintytär olivat muuttaneet Joen tilalle Rukkoilasta vuonna 1864. Joel mainitaan yhdysviljelijänä Joen toisessa talonpoikaistalossa. Vuonna 1873 Joel Johaninpoika yhdisti vuonna 1791 jaetut verotilat puolen manttaalin suuruiseksi verotilaksi. Samalla nimismiehen virka-asuntona toiminut tila sulautui kokonaisuuteen. Joen tila siis palautui jälleen yhdeksi tilaksi. Kaikki näytti hyvältä. Avioparin ainoa poika Johan Alfred oli syntynyt vuonna 1861. Hän oli lahjakas poika, joka kävi kansakoulun ja pyrki sen jälkeen opiskelemaan lisää omatoimisesti.
Johan Alfred otti sukunimen Jokinen ja toimi Hauholla jopa kiertokoulun opettajana. Ikävä kyllä nuorta lahjakasta miestä alkoi vaivata aikakauden pahin vitsaus: keuhkotauti. Siitä huolimatta hänet valittiin lautamieheksi. Pitkään Johan Alfred ei siinä toimessakaan ehtinyt olla, sillä hän kuoli 10.2.1889 vain 28-vuotiaana. Lahjakas Johan Alfred Jokinen ehti lyhyen elämänsä aikana koota itselleen useamman kirjan käsittävän kirjaston. Niteiden määrä oli yli 60 ja osa teoksista oli arvokkaita. Johan Alfred Jokinen testamenttasi omaisuutensa Hauhon kunnan köyhien lasten koulutukseen ja kirjansa hän määräsi Hauhon lainakirjastoon. Vanhemmat lisäsivät poikansa kuoleman jälkeen samaan lahjoitukseen lisää rahaa, jolloin lahjoitettava summa nousi 3000 markkaan. Harvinainen lahjoitus uutisoitiin useissa suomalaisissa sanomalehdissä. Mihin kaikkeen Joen tilan Johan Alfred Jokinen olisikaan elämässään yltänyt, jos olisi saanut elää.
Joen tila siirtyi vuoden 1890 tienoilla Juho Leppäniemelle. Johan Alfred Jokisen vanhemmat Joel ja Maria Joki jäivät sinne syytingille ja molemmat kuolivat vuonna 1910.
Lähteitä:
KA Hauhon seurakunnan asiakirjat
KA Hämeen läänin maa- ja henkikirjat
Hämeen Sanomat 16.08.1889 no 66
Kuvat:
KA H14:11/18-72 Sotjala; Sotjalan, Portaan, Joen, Lehdesmäen, Mustilan, Rukkoilan ja Sappeen kylät: isojaonkartta, jakokirja ja pyykkiselitys 1763-1848.
Lehdesmäen vanha silta Hauholla 1970-luvulla. Erkki Nurminen. Häme-Wiki. Automaativäritys (hotpot)
Fanny Churberg: Maisema Iso-Roineelta 1880. Keski-Suomen museo. Pekka Salojärven kokoelma. 3973/0002.
