Silloin tällöin asiakirjoja selaillessa olen törmännyt Hauholla nimeen Ruokojan tai Ruoko-ojan rustholli. Se on jäänyt ihmetyttämään, koska rustholli vilahtelee kirkonkirjoissa vähän siellä sun täällä sijoittumatta oikein minnekään. Se ilmaantuu yhtäkkiä ja katoaa samaan tapaan. Sitä ei mainita rusthollien luetteloissa eikä se löydy maakirjoista. Kaikelle on tietenkin selitys, mutta se pitää kaivaa lähteistä.
Maantieteellisesti Ruokoja sijaitsee Painonselällä Ruokojanlahdessa Isoniemen tyvessä. Alue kuului Portaan kylälle. Lahdenpohjukkaan virtaa sisämaasta Ruokoja. Alueen itäpuolella kohoaa Ruokovuori. Ruokojan laajempi nimitys oli jo varhain Vittastaipale, jolla kuvattiin Painonselän, Isoniemen ja Käenniemen asumatonta vesistöaluetta salmineen, joiden kautta kuljettiin Vihavuoden myllyille.Vesiliikennettä voikin kuvata vilkkaaksi.
Ruokojan sijainti oli syrjäinen ja kaukana asutuksesta. Lähin kylä oli Sappee. Paikalle on kuitenkin merkitty rakennus jo 1760-luvun kartassa. Ruoko-ojan rannat oli raivattu niityiksi ja viljelymaaksi. Portaan isännät perustivat sinne Ruokojan torpan, joka tosin mainitaan tällä nimellä vasta vuosien 1796–1801 rippikirjassa. Torpparina oli tuolloin Juho Eerikinpoika, jolla oli vaimo Liisa Kustaantytär. Mutta miten ihmeessä syrjäisestä torpasta tuli rustholli?
 |
| Ruokojalle on merkitty torppa 1763 |
Ruoko-ojan rusthollin tarina alkaa virallisesti 17.11.1790. Tuolloin varanimismies Matts Saxbeck osti kolmasosan Portaan kylän Rekolan rusthollista. Kyseinen kolmannes siirrettiin isojaon järjestelyjen yhteydessä Portaan kylästä kauas Vittastaipaleen Ruokojalle, josta sille annettiin vastineeksi lupa raivata lisää peltoa. Torppa hävisi ja sen tilalle kasvoi Ruokojan rustholli, joka oli viralliselta nimeltään Portaan Rekolan rusthollin kolmannes.
Rekolan kolmanneksen ostanut Matts Saxbeck mainitaan 1760-luvulla torpparina Sappeessa, vaikka miehen titteli oli varanimismies. Se kertoo siitä, että torpparius oli vielä 1700-luvulla monimuotoista. Asuintontteja ei voinut ostaa, joten se oli vuokrattava. Henkilö voitiin kirkonkirjoihin merkitä torppariksi tai itselliseksi, vaikka hän olisikin hoitanut varanimismiehen virkaa ja edustanut alempaa säätyläistöä. Matts Saxbeck perheineen mainitaan vuosina 1796–1801 samalla rippikirjan sivulla kuin Ruokojan torppa, mutta mistään ei selviä, asuiko hän jo tuolloin Ruokojalla vai Sappeen kylässä. Vuonna 1802 rippikirjassa lukee ”Sotjala och Portas utflyttningar” eli Sotjalan ja Portaan ulosmuutetut ja ensimmäisenä on Ruokoja, jonka alta löytyy Matts Saxbeckin kotitalous.
Ruokojan rusthollin syrjäinen sijainti kaukana Portaan kylästä on tuottanut papeille päänvaivaa. Toisinaan se on merkitty osaksi Vihavuoden kylää, joskus se on sijoitettu Portaan, Rukkoilan tai Sappeen kylään. Välillä se on saanut oman sivunsa kirkonkirjaan otsikolla Ruokojan rustholli. Rusthollin asukkaiden etsiminen tuottaa siksi päänvaivaa. Rustholli ikään kuin vaihtaa asiakirjoissa usein paikkaa. Ruokojan yksinäistila muodosti 1830-luvulta alkaen pienen yhteisön, sillä rusthollissa oli paljon palveluskuntaa ja sen läheisyyteen asettui muonatorppareita. Millainen oli rusthollin päärakennus, sitä on mahdoton tietää.
Ruokojalla oli rusthollarina 1820-luvulla Matkantaan Kartanosta kotoisin ollut Salomon Matinpoika. Avioiduttuaan varanimismiehen tyttären Anna Maria Mattsintytär Saxbeckin kanssa, hän pääsi Ruokojan rusthollin isännäksi.
Ruokoja siirtyi 1830-luvulla kaupan kautta Lammin kirkkoherran Gustaf Neclairin haltuun, joka omisti myös Rukkoilan Stenkullan eli Räväsmäen. Ruokojan rustholliin asettui vuonna 1838 tilanhoitajaksi Johan Gustaf Fredrikinpoika, jonka vaimo Maria Gustava Essbjörn oli Gustaf Neclairin vaimon Karolina Vilhelminan sisar. Johan Gustaf mainitaan vuodesta 1845 Ruokojan vuokraajana eli arrendaattorina. Heidän luokseen muutti Maria Gustavan ja Karolina Vilhelminan äiti Maria Kristina Memssen. Erikoista on se, että Finlands Allmänna Tidningissä kerrottiin vuonna 1847 Maria Kristinan kuolleen rauhallisesti Hauholla Ruokojan rusthollissa. Hauhon haudatuista merkintää ei kuitenkaan löydy.
Neclairien aikana Ruokojan viljelystä huolehtivat vaihtuvat vuokraviljelijät eli lampuodit. Muutaman vuoden Ruokojan lampuotina ehti olla Kuohijoelta muuttanut Josef Tuomaanpoika perheineen. Hänen kohtalokseen koitui myllymatka ja Vihajärven heikko jää. Josef hukkui joulukuussa 1837 vain 37-vuotiaana.
Vuonna 1860 kirkkoherra Gustaf Neclairin perilliset myivät Rukkoilan Stenkullan ja samalla Ruokojan rusthollin vapaaehtoisella huutokaupalla. Ruokoja päätyi Kustaa Eerikinpojalle, joka mainitaan rusthollarina vuodesta 1869 lähtien. Hän oli Hauhon Vuolijoen rusthollarin Eerik Eerikinpojan veli, joka otti käyttöön nimen Kustaa Ruoko-oja. Hän eleli Ruokojalla poikamiehenä palvelusväen ja alustalaistensa kanssa.
Ruokojan rusthollin syrjäinen sijainti houkutteli myös kutsumattomia vieraita. Vuonna 1895 useampi sanomalehti tiedotti otsikolla ”Kummia kuuluu Hauholta” seuraavaa:
Kerrotaan, että toissa lauantaina oli Portaan kylään Hauholla tullut kolme miestä tekoparrat leuoissa ja käyneet tervehtimässä Ruoko-ojan rustitilan 80:lla jo olevata isäntää, joka yksin muun väen ollessa heinässä, oli kotosalla. Hyvät huomenet sanottuaan miehistä yksi tempoisihe isännän rinnuksiin kiinni, pamautti revolverillaan ja pyysi rahoja, muutoin olisi henki lähdössä. Isäntä vanhus, kun ei muuta tiennyt avukseen, näytti heille rahakirstun. Kun miehet eivät sitä avaimella auki saaneet, niin löivät kirveellä kannen puhki ja korjasivat sieltä talon rahat yli 600 mk, taskukellon ja tuluspyssyn. Miehet lienevät tukkimiehiä, jotka muuallakin näihin aikoihin ovat elämöidä mellastaneet.
Kustaa Ruoko-oja myi tilan 1897 ja muutti Kangasalle, jossa hän kuoli vuonna 1909. Rusthollijärjestelmä oli lakkautettu jo vuonna 1886, mutta senkin jälkeen tiloja kutsuttiin rustholleiksi. Vähitellen Ruokojan rustholli alkaa kuitenkin kadota asiakirjoista. Vielä vuoden 1940 kartasta löytyy tila nimeltä Ruokoja, mutta sittemmin nimi muuttuu muotoon Ruokola. Voi kuitenkin todeta, että syrjäisellä tilalla on takanaan varsin värikäs historia.
 |
| Hämeen Sanomat 1.5.1897 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti