Tietoja minusta

Oma kuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon ja sen lähialueen kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Blogini on omistettu kirjailija Jane Austenille ja hänen aikakaudelleen Hämeessä. Oma kartanoni on vanha karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulu Lautsian kartanossa 1781

Tuohon aikaan Hauhon Lautsian kartanossa asuivat kapteeni Carl Fredrik Schulman ja tämän vaimo Ebba Christina Thilman. Kapteeni oli saanut eron armeijasta vuonna 1778. Lapsia avioparilla oli kolme: Otto Wilhelm 13-vuotta, Ebba Fredrika 10-vuotta ja Carl Fredrik 8-vuotta. Perhe oli muuttanut Orimattilasta perintökartanoonsa vasta vuonna 1778, siis samana vuonna, kun kapteeni erosi armeijasta. Nyt hän saattoi keski-ikäisenä viettää viimeinkin herrasmiehen perhe-elämää. Carl Fredrikistä ei pitänyt koskaan tulla Lautsian isäntää, koska hänellä oli vanhempi veli vänrikki Otto Reinhold Schulman. Tämä teki sotilasuran, mutta ei koskaan avioitunut, vaan tyytyi setämiehen osaan.

Suvun perimätiedon mukaan kapteeni Carl Fredrik Schulman oli ”tarmokas, työteliäs ja rehellinen mies, joka uurasti maaomaisuutensa eteen ja laajensi sitä lunastamalla Sotjalan Niuran augmenttitilan ja Luopioisten Kouvalan Melkkaan. Rouva Ebba Tihlman taas oli ”taitava perheeäiti, joka auttoi miestään kartanon hoidossa.”

Paras ja rehellisinkin aatelismies oli silti joskus veloissa- jopa pahasti. Tosin rahvaan eteen käräjille asti päätyminen oli kyllä hieman noloa. Pormestari Johan Wasenius ilmaantui Hauholle vuoden 1782 talvikäräjille vaatimaan kapteeni Carl Fredrik Schulmania tilille veloista. Hän oli porvarille velkaa 29 taalaria ja 49 killinkiä. Wasenius oli tehnyt paperille valmiiksi selvät rätingit saatavista aina vuodesta 1777 lähtien. Velkaa kauppiaille oli alkanut kertyä siitä lähtien, kun perhe asettui Lautsian kartanoon. Mutta lykätään näin joulun alla velkajutut vielä taka-alalle ja tarkastellaan lähemmin Lautsian kartanon jouluostoksia.

Joulukuun 19. päivänä 1781 Lautsian kartanoon oli ostettu tarpeita joululeivontaan: sahramia, inkivääriä, muskottia, rusinoita ja kardemummaa sekä kuivattuja väskynöitä eli luumuja. Lisäksi listalla oli mustapippuria, maustepippuria ja fenkolia, joilla voitiin maustaa esimerkiksi kalaa. Ja sitähän saatiin Ilmoilanselältä, jonka rannalla kartanon silloinen punaiseksi maalattu yksikerroksinen päärakennus sijaitsi.

Maustelista viittaa siihen, että sahramipullat ja luumusoppa löytyivät Lautsian vuoden 1781 joulupöydästä. Myös ranskalaista viiniä ja arrakkia löytyi kartanon jouluvieraille. Viiniä lämmitettiin ja maustettiin glögiksi. Vähintään Lautsiassa vierailivat Carl Fredrikin sisar Anna Maria ja tämän aviomies Johan Henrik Ammondin Kalailan Heikkilän virkatalosta. Hartolasta paikalle voitiin odotella joulunpyhinä myös isännän nuorempaa veljeä kersantti Gustaf Robert Schulmania perheineen. 

Joulun juhlapöytä Lautsiassa oli katettu aatelisen komeasti. Siitä kertoo nimittäin se, että myös hämeenlinnalainen kultaseppä Petter Törnqvist karhusi maksuja hopeisesta suolakosta, sokerikosta ja kermakosta. Pienet joululahjatkin kuuluivat jo 1700-luvulla perinteisiin säätyläisperheissä ja kartanoissa. Lautsiassa nämä pienet yllätykset voitiin kätkeä paperiin ja sinetöidä paketit punaisella lakalla, jota oli myös hankittu Waseniukselta jouluksi 1781.

Lautsian kartanoon joulukuussa tilatut ruokatavarat kertovat siitä, että kartanokeittiössä tunnettiin 1700-luvun herrasväen jouluherkut. Säätyläisrouville oli olemassa kokeneen ruotsalaisen talousmamsellin Cajsa Wargin keittokirja Hjelpredai Hushållningen För Unga Fruentimber vuodelta 1755. Siitä löytyvät monet piparkakkuohjeetkin. Niitäkin tarjottiin kahvin kanssa, jota Lautsiassa kului melkoisesti. 

Hyvän jouluaterian jälkeen keitettiin kahvit ja Lautsian isäntä Carl Fredrik Schulman saattoi ottaa kynttilän valossa mukavan asennon ja polttaa piipullisen kaikkein parasta tupakkalaatua, jota häneltä kuluikin vuosittain useita kartuuseja.

Cajsa Wargin keittokirjan piparkakkuohje

 
 
Hauhon Kaurakarpiolta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!

 

Lähde: Hollolan tuomiokunta, Hauhon käräjät 18.4.1782.

Kuva: Petter Törnqvistin hopeinen sokerikko vuodelta 1784 (Bukowski), Pehr Hillerström: Stilleben. Wikimedia Commons.

 

tiistai 10. marraskuuta 2020

Aurora Danet ja haave pitäjänkoulusta 1838

 

Hauhon koululaitos täyttää ensi syksynä 150 vuotta. Siksi on syytä muistaa naista, jonka testamentin ansiosta paikkakunnan koulunkäynnillä on monia muita pitäjiä vahvempi pohja. Sen mahdollisti Aurora Danet ja mystinen Pariisin perintö.

Helmikuun 18.päivänä 1767 syntyi Hauhon Kyttälän kartanossa tyttö, jonka vanhemmat olivat kamaripalvelija Erik Halling ja hänen 23-vuotias vaimonsa Maria Christina. Kaste toimitettiin heti seuraavana päivänä. Lapsi sai nimen Christina Aurora. Kummeiksi valikoitui Kyttälän lampuotitilojen väkeä, siis hauholaisia rahvaan miehiä ja naisia, kuten Iso-Jussilan isäntä Erkki Eskonpoika ja Laurilan emäntä Maria Heikintytär. Nimi Aurora lienee annettu Kyttälän neidin Aurora Elisabet Bosinin kunniaksi. Olihan lapsen isä Erik Halling tämän veljen Daniel Erik Bosinin palvelija.

Äiti ja tytär asuivat kartanossa seuraavat vuodet. Ehkä Maria Christina Halling oli Aurora-neidin seuraneiti ja Erik taas seurasi aatelista isäntäänsä luutnantti Daniel Bosinia tämän matkoilla. Bosineilla oli vahvat yhteydet Ruotsiin. Pikku Auroralle tulivat seitsemän vuoden kuluessa tutuksi Kyttälän tienoot ja varmasti lähitilojen ja torppien lapsetkin. Kuukautta ennen tyttösen kahdeksatta syntymäpäivää kaikki äkisti muuttui: äiti ja tytär muuttivat tammikuussa 1774 Tukholmaan. Muutto Hauholta suurkaupunkiin saattoi olla lapselle raastava kokemus. Siitä ei tiedetä. Aurora laitettiin ilmeisesti kouluun. Hänen elämänsä Tukholmassa on hämärän peitossa. 

Hieman yli 20-vuotiaana 1790-luvulla Aurora Halling putkahtaa esiin Turussa. Hän on saanut erinomaisen koulutuksen ja omaa loistavan ranskan kielen taidon. Mamselli Aurora palkattiin maaherra Ernst Gustaf von Willebrandtin tyttärien kotiopettajattareksi. Siten Aurora pääsi maan hienoimpiin seurapiireihin. Maaherralla oli kolme tytärtä, joista vanhin Vendla Sofia avioitui vapaaherra Carl Erik Mannerheimin kanssa. Hänestä tuli marsalkka C. G. Mannerheimin isoisän äiti. Ranskaa sujuvasti puhuva Aurora teki vaikutuksen Turun Akatemian ranskalaissyntyiseen lehtoriin Georg Danetiin, joka oli jäänyt leskeksi 1789 lyhyen avioliiton jälkeen. Romanssihan siitä syntyi. 

Turun Akatemian professori Henrik Gabriel Porthan kirjoitti vuonna 1794 ystävälleen Mathias Caloniukselle: ”Meidän ranskan kielen opettajamme avioitui erään mamsellin kanssa, joka opetti ranskaa kenraali Willebrandin luona.” Aurora Hallingin ja Georg Danetin häitä vietettiin Turussa 12.12.1794. Niin kotiopettajatar Aurora Hallingista tuli lehtorin rouva Danet.

Myöhemmin Porthanin kirjeestä käy ilmi kiinnostava tieto: Georg Danet oli matkustanut Pariisiin vuoden 1802 heinäkuussa lunastamaan perintöään. Se on vihje siitä, että Danetin pariskunnan varallisuus kasvoi oleellisesti. Georg Danet teki vuonna 1812 testamentin, jossa hän määräsi koko omaisuutensa vaimolleen Auroralle. Avioparille ei syntynyt lapsia, joten vaimo oli ranskalaissyntyisen miehen ainoa omainen. Georg Danet kuoli 68-vuotiaana vuonna 1819. Aurora Danetista tuli varakas leski, joka viimeistään tällöin avasi Turussa pensionaatin eli tyttökoulun ylemmän säädyn neideille. Siitä tuli kuuluisa ja suosittu. Rouva Danet palkkasi 1820-luvun alussa nuoren, mutta lupaavan opiskelijan nimeltä Johan Ludvig Runebergin 12 riikin taalarin kuukausipalkalla opettamaan historiaa ja maantietoa. 

Aurora Danetin siteet Hauholle eivät koskaan katkenneet. Hän oletettavasti vieraili Bosinien luona Kyttälässä ja ehkäpä myöhemmin Alvettulan Bobackassa. Bosinien kanssa hän saattoi pohtia, miten pitäjän kouluasioita voisi parantaa. Koulumestareita Hauholla oli, mikäli papit käyttivät siihen omia varojaan. Syntymäpitäjä merkitsi Auroralle paljon – jopa niin paljon, että hän päätti 71-vuotiaana tehdä jotain konkreettista hauholaislasten hyväksi. Aurora Danet allekirjoitti testamenttinsa 31.7.1838. Hän jätti omaisuuttaan lähetystyölle, mutta määräsi lopusta seuraavasti: 

”Koko siitä jäljellejäävän omaisuuteni osoitan minä pitäjänkoulun hyväksi Hauhon pitäjässä Hämeen lääniä, jossa rahvaan lapset, niin pojat kuin tytöt, voivat saada oppia, pääosin lukemiseen ja kristinoppiin sekä kirjoittamaan ja laskemaan sekä niiden ohella tekemään kaikenlaisia tarpeellisia käsitöitä; mutta koska omaisuuteni yksistään on tähän sangen riittämätön, niin kiireellisyydellä, jota vielä kallis aikamme pahoin koettelee, saattaakseni sellaista koululaitosta käyntiin, on minun käännyttävä kanssaihmisteni moraalisen hyväntahtoisuuden puoleen, sillä toiveella, että läänin herra kuvernööri ja pitäjän kirkkoherra ovat halukkaita ottamaan osalleen koulun järjestämisen sekä sen valvonnan ja tulevan hallinnon. Toivon myös pitäjän asukkailta tukea, samaan tapaan kuin on jo lupautunut Herra luutnantti hyväsukuinen Bosin, joka on luvannut lahjoittaa vuosittain 50 riikin taalaria koulun hyväksi sekä antaa rakennustarpeita koulutaloon ja lisäksi tarjoaa apuaan vaadittavan ja pätevän opettajan hankkimiseen.” 

Auroran vaatimaton kuolinilmoitus Åbo Tidningar lehdessä 23.10.1844

Aurora Danet kuoli 12.10.1844 sairastettuaan sitä ennen yhdeksän viikkoa. Mystinen pariisilaisperintö yhdistettynä Aurora Danetin omiin tuloihin teki sen, että jälkeen jäi huomattava omaisuus. Hauhon seurakunta sai 1 580 ruplaa 83 kopeekkaa. Auroran toivomaa koulutaloa Hauholle ei ryhdytty rakentamaan, mutta rahaston korkojen turvin palkattiin pitäjään koulumestari ja kiertokoulusta tuli pysyvä järjestelmä aina 1900-luvulle asti. Testamentin ansiosta Hauholla koulunkäynti vakiintui ja kehittyi paremmin ja nopeammin kuin muilla paikkakunnilla. Danetin rahasto kasvoi korkoa ja helpotti oleellisesti Hauhon ensimmäisen kansakoulun perustamista vuonna 1871. Koulu aloitti toimintansa Alvettulan Tapolan talossa, josta se siirrettiin Kirkonkylään. 

Rahaston pääoma oli vuoteen 1910 tultaessa 32 000 markkaa. Vuotuinen korko käytettiin 1915 neljän kiertokoulunopettajan palkkaan, jotka toimivat kansakoulujen rinnalla. Yleisen oppivelvollisuuden tultua voimaan 1921, opetusministeriö antoi luvan käyttää rahaston jäljellä olevat varat Hauhon seurakunnan hyväksi. Vuoden 1934 lopussa rahastossa oli edelleen 84 773 markkaa 70 penniä.   

Danetin koulurahaston tilikirjan kansilehti
 

”Hauhon koululaisten kummitädin” Aurora Danetin harras toive oli, että hauholaislapset, tytöt ja pojat, saisivat käydä koulua lähellä kotiaan. Ehkä hän jäi jo pikkutyttönä pohtimaan, miksi hän lähti kouluun mutta leikkitoverit eivät. Puhumattakaan, että hän oli tullut revityksi 7-vuotiaana kotiseudultaan voidakseen käydä koulua Tukholmassa. En yhtään epäile, etteikö Aurora Danetin toive olisi edelleen se, että pienet hauholaislapset saisivat käydä tulevaisuudessakin koulunsa mahdollisimman lähellä kotiaan. Siihen hän tähtäsi. Ja siihen olisi pyrittävä Auroran viimeisen tahdon velvoittamana.

 

Aamulehti 1937 08.01.1937 no 6 

Alempi kansanopetus 1915 28.01.1915 no 1. 

Holmborg, Eric: H. G. Porthan och Nath. Gerh. Schultén: brevväxling 1784-1804.

Strömborg, J.E: Biografiska anteckningar om Johan Ludvig Runeberg. 1-3, 1804-1837.

Syrjä, Urpo: Hauhon kansakoulut 1871-1976. Hauhon kunta 1979.

Kuvat: Paul Hoecker, Empierezimmer (1900). Wikimedia Commons, Hauhon alisen kihlakunnan kartta 1843. Lydia. Hämeenlinnan kaupunginkirjasto.