Hauhon pikkupappilan eli punaisen tuvan seinässä on valtioneuvos J.R. Danielson-Kalmarin (1853-1933) muistolaatta. Harva oikeastaan enää tarkalleen tietää kuka hän oli eikä nimikään tule vastaan juuri missään. Vielä muutama vuosikymmen sitten Danielson-Kalmaria juhlittiin merkittävänä poliitikkona ja Suomen valtiollisen historian kirjoittajana. Onkin syytä kerrata, kuka oli Johan Richard Danielson-Kalmari ja miksi häntä kannattaisi edelleen muistaa.
 |
| Hauhon pikkupappila, J.R. Danielson-Kalmarin syntymäkoti |
Johan Richard Danielson syntyi Hauholla 7.6.1853 Eerolassa, kappalaisen puustellissa. Rakennus, punainen tupa, on siis edelleen olemassa kirkon vieressä. Lapsen vanhemmat olivat Hauhon kappalainen Johan Philip Danielson ja hänen toinen vaimonsa Amanda Lovisa Palander. Pienen pojan kummit tulivat pääosin Hauholta: kirkkoherran leskirouva Charlotta Palander ja leskirouva rovastinna Karolina Neclair, herra majuri Edvard Memssen ja rouvansa Sofia Neclair, mademoisellet Emma Alopaeus, Lovisa Neclair ja Alina Mörtengren. Aatelisneiti Emelie Charpentier, luutnantti Carl Leonard Schulman, ylioppilaat Knut Charpentier ja Carl Alopaeus sekä herra kapteeni Georg Wilhelm Schildt. Hauhon merkittävin herrasväki oli siis mukana tulevan valtioneuvoksen kummilistassa.
Äiti Amanda Palander kuoli jo vuonna 1858 lapsivuoteeseen. Hänen hautaristinsä löytyy uudelta hautausmaalta. Pikku Johan Richardin eli Rikun toverina oli vanhempi sisar Lilli, kunnes nuorimmat lapset Alfred ja Jenny varttuivat. Lapsista piti huolta Saarijärveltä perheen mukana Hauholle muuttanut Kaisa. Pappilan vanha puutarha vanhoine omenapuineen oli lasten leikkipaikkana. Kesäisin vieraaksi tuli serkkupoikia, joiden kanssa Riku seikkaili kirkonkylän ympäristössä Kotkon metsissä ja Saunalammella lumpeita poimimassa – kielloista huolimatta.
 |
| Takana vas. Riku ja Lilli, edessä Jenny, isä ja Alfred |
Johan Richardin koulutie alkoi Hämeenlinnan alkeiskoulussa ja jatkui Jyväskylässä sen jälkeen, kun perhe vuonna 1865 muutti Hauholta Hartolaan. Isä valittiin Hartolan kirkkoherraksi. Johan Richardin kiinnostus historiaa kohtaan alkoi jo lapsuudessa. Hän hakeutui yliopistossa varsin pian historian pariin.
Danielson-Kalmarin historiantutkijan ura alkoi 1870-luvulla ja jatkui 1900-luvun alkuun. Yleisen historian professoriksi hänet valittiin 1880. Siihen aikaan vakavasti otettava historia keskittyi tiukasti Suomen valtiolliseen kehitykseen. Olihan Suomi irtautumassa Venäjästä ja kansakunta haki juuriaan sekä perusteli olemassaoloaan. Paikallishistoria, henkilöhistoria sekä naisten ja arjenhistoria jäivät etupäässä harrastelijoiden käsiin. Niiden aika tuli vasta myöhemmin. Danielson-Kalmarin julkaisut koskivat Suomen valtiollisen historian keskeisiä tapahtumia autonomian aikana, mikä teki hänestä oman aikansa suurmiehen. Samoin kuin menestyksekäs poliittinen ura, jonka ansiosta hän sai valtioneuvoksen arvonimen.
J.R. Danielson-Kalmarin 12 osainen teossarja Suomen valtio- ja yhteiskuntaelämää 18:nella ja 19:nellä vuosisadalla julkaistiin vuosina1920–1933. Sen hän kirjoitti vasta ollessaan eläkkeellään. Kuusi ensimmäistä osaa käsittelivät Ruotsin aikaa ja seuraavat kuusi autonomian alkuvuosia päähenkilönä Gustaf Mauritz Armfelt. Jokainen osa on paksu kuin tiiliskivi eikä kuville ole jäänyt tilaa. Myönnän, että epäluuloisena katselin Danielson-Kalmarin teossarjaa, joka ilmestyi yliopiston historian oppiaineen tiloissa olevaan kirjahyllyyn. Siitä sai vapaasti ottaa kirjoja omaan käyttöönsä, sillä kyse oli kirjaston tuplakappaleista.
Lopulta kurkistin osaa VI – ja rehellisesti sanoen yllätyin. Se käsittelee Fredrick Stjernvallin maaherrakautta Uudenmaan ja Hämeen läänissä 1810–1815. Siis liki 400 sivua tekstiä vain viidestä vuodesta. Danielson-Kalmari on ottanut pitkiä lainauksia maaherran kirjoittamista kirjeistä, kirjoituksista ja raporteista. Ne tarjoavat lukijalle erinomaista aikalaiskuvausta 1800-luvun alun Hämeestä. Löytyy luonnehdintaa läänin asukkaista, heidän arjestaan ja elinkeinoistaan. Ne eivät vanhene koskaan. Oikeastaan Danielson-Kalmarin teos on sittenkin paikallishistoriaa parhaimmillaan.
Totta on, että Danielson-Kalmarin laajemmat näkemykset Suomen historiasta ovat jo vanhentuneita, mutta niin pitää ollakin, sillä jokainen aika kirjoittaa historiaa uudelleen omasta näkökulmastaan. Vanhan perustuksen päälle on helppo rakentaa uutta, mitä ei pidä unohtaa. Mutta Hämeen ja Uudenmaan historiasta kiinnostuneelle osa VI antaa paljon ja ehkäpä sen sivuilta löytyy myös tekijän omaa paikallishistoriallista kiinnostusta seutuun, jossa hän vietti lapsuutensa, nuoruutensa ja vanhuutensakin päivät. Danielson-Kalmarilla oli vuodesta 1892 lähtien omistuksessaan Suviniemen huvila Asikkalan Vääksyssä.
J.R Danielson muutti sukunimensä Danielson-Kalmariksi 12.5.1906. Nimi Kalmari tuli isoisän Saarijärvellä omistaman talon nimestä.
 |
| J.R. Danielson-Kalmari ja tyttärentytär Mirja s.1914 |
Kuvat:
Danielson-Kalmari, J.R.: Lapsuuteni ajoilta. Kotiliesi 1.1.1932
Historian kuvakokoelma. Museovirasto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti