Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 5. marraskuuta 2019

Regina Schreck ja säätyläisneidin omaisuus


Millaista elämää vietti naimaton säätyläisneiti Hauholla 1800-luvun alkupuolella? Portaan Leppäniemen neidin Regina Schreckin monisivuinen perukirja vuodelta 1859 kertoo kiinnostavasti tämän elämänpiiristä ja puuhista. Perukirjaan kirjattiin 1800-luvulla huolellisesti vainajan koko omaisuus vaatteita, huonekaluja ja pikkuesineitä myöten.

Regina Wilhelmina Schreck syntyi Hauholla vuonna 1781. Hän oli 30-vuotias, kun Eric Ehrström vieraili Leppäniemessä kesällä 1811 ja ihastui Reginan nuorempaan sisareen "Hauhon kaunottareen" Gustavaan. Ikävä kyllä, 30-vuotias Regina mamselli oli jo auttamatta vanhanpiian kirjoissa. Nuori Ehrström ei kuvaile Reginaa – paitsi, että mainitsee tämän laulaneen illanvietossa ”kauniin ja melodisen laulun” yhdessä veljensä kanssa. Leppäniemen mamsellit jäivät kaikki naimattomiksi. He saivat isänsä kuoltua vuonna 1834 eläkkeen. Se takasi heille toimeentulon senkin jälkeen, kun veli joutui konkurssiin olleessaan takaamassa ystävänsä lainaa ja Leppäniemi piti myydä vuonna 1842. Regina Wilhelmina oli tuolloin 61-vuotias. Hän löytyy seuraavana vuonna Rukkoilan Niemen kartanosta, jonka omistivat Nylundin mamsellit. Siellä hän asui vuokralaisena loppuelämänsä.

Teeastiasto 1800-luvulta
Neiti Reginan asuinhuoneisto Rukkoilan Niemessä oli melko askeettinen. Hänellä oli kolme ruskeaa tuolia, punainen kirjoituslipasto, sininen pöytä, pienempi tuoli sekä kaksi jakkaraa. Vaatteiden ja tavaroiden säilytykseen oli sininen arkku sekä kaksi muuta rautahelaista arkkua. Seinällä oli hyllykkö, johon neiti saattoi asettaa ruotsalainen psalmikirjansa sekä seitsemän muuta kirjaansa. Valoa antoi talvi-iltoina kynttilät messinki- ja tinajaloissaan. Ajan kulun hän näki arvokkaasta hopeakellostaan. Lattialla oli useita mattoja estämässä vetoa ja ikkunoissa verhot sekä pöydillä toinen toistaan hienompia pöytäliinoja ja lautasliinoja. 

Regina neiti nähtävästi joi teetä mieluummin kuin kahvia, koska hän omisti teekannun, teekuppeja ja teelusikoita, mutta ei kahvipannua. Kahvikuppeja sentään löytyi. Hopeisilla sokerisaksilla pienittiin teen sekaan sokeria. Posliinimukeja kaapista löytyi vaikkapa kuumaan olutjuustoon. Ja väkevämpiin juomiin tarkoitettuja ryyppylasejakin oli useita. Pieni kuparipannu oli Reginan ainoa ruuanlaittoväline, mikä viittaa siihen, että hän söi yhdessä Nylundin neitien kanssa tai hänelle tuotiin ruoka keittiöstä. 

Vihreäksi maalattuun sänkyynsä neiti saattoi levittää talvella sudennahkaisen päärmätyn vällyn tai lampaantaljavällyn. Kesällä hän kietoutui joko silkkitäkkiin, puolivillaiseen täkkiin tai puuvillatäkkiin, ja painoi päänsä höyhentyynyyn. Sängyn vieressä oli pesuvati, kannu sekä lasinen saippuakori ja tietenkin pieni peilipöytä. Ja jos joutui pimeällä menemään ulos, niin kotoa löytyi myös musta läkkipeltinen lyhty. 

Muodikas musta silkkileninki
Se, mikä Reginan perukirjassa herättää eniten huomiota on suuri vaatemäärä. Talvisin hän taatusti pärjäsi kylmillä kirkkomatkoilla, koska omisti pitkän nahkavuorisen takin ohella lampaannahalla vuoratun palttoon. Arvokkain asu oli musta silkkileninki ja toiseksi arvokkain ruskea. Ensin mainitun kanssa hän saattoi pitää vaikkapa mustaa silkkimantiljaansa tai sitten valita jonkun kahdeksasta hatustaan. Korurasiasta löytyi kaksi kultaista sydänriipusta, helmisormus, kultasormus ja hopeinen helmikoristeinen rannekoru. Korvakorut vaikuttavat olleet Reginalle pieni heikkous, koska niitä oli peräti neljä paria: kultaisia renkaita ja riipuksia. 

Reginan vaatearkuista löytyi mm. villamusliinileninki, musta satiinileninki, vaalea- ja ruskea puuvillaleninki, sekä vaaleansininen että ruskea puolivillainen leninki, puna- ja siniraitainen puuvillaleninki, kaksi vaaleaa puuvillaleninkiä, ruudullinen leninki, raidallinen leninki sekä vielä kaksi siniraitaista leninkiä. Hansikkaita, sukkia sekä aluspaitoja oli suuri määrä. Kenkiäkin valittavana peräti 11 paria. Kotona ollessa Regina saattoi pitää vaikkapa sinistä silkkikaftaania yöpaitansa päällä.

Suuri vaatemäärä selittyy osittain sillä, että Regina näyttää ahkeroineen Rukkoilan kodissaan käsitöiden parissa. Hän nimittäin omisti poikkeuksellisen suuren määrän erilaisia ompelutarvikkeita, joita hän säilytetti kahdessa sitä varten valmistetussa laukussa sekä koreissa. Reginalla oli hopeisia ompelukehiä ja puisia ompelukehikoita, ompelutyyny, sormustimia, hopeaneuloja, sukkapuikkoja, saksia, kaksi korillista lankakeriä, lankavyyhtejä ja laatikollinen helmiä helmikirjontaa varten. Hän omisti myös rukin ja kehruulaitteita. Pelkkiä kankaitakin löytyi monta kyynärää. Ompelutarvikkeiden määrä on sen verran mittava, että Regina-neiti taisi ansaita taidoillaan myös lisätuloja. Sen ohessa omakin vaatevarasto kasvoi. Osa vaatteista saattoi olla perua pari vuotta aiemmin kuolleelta Gustava-sisareltakin.

Regina-neiti eli näennäisen vaatimatonta ja säästäväistä elämää eläkkeensä ja lisätulojen turvin. Hän oli tallettanut muutamia satoja ruplia Hämeenlinnan säästöpankkiin. Käteistäkin löytyi yli 200 ruplaa. Regina oli lainannut 36 ruplaa Rukkoilan Stenkullan leskirouva Neclairille vuonna 1858. Rukkoilan isäntä Ananias Rekola oli lainannut Reginalta kolme ruplaa ja syyntinkimies Antti Rekola yhden ruplan ja 50 kopeekkaa. Lampuoti Antti Niemi oli velkaa Regina Schreckille peräti 30 ruplaa. Regina olisi voinut elää ehkä leveämminkin kuin eli, mutta toisaalta hän oli jo iäkäs jäätyään yksin. Hauhon asiat, ystävien vierailut, käsityöt ja hiljainen elämä vailla taloudellisia huolia riittivät hänelle aina 78-vuotiaaksi asti.

Regina kuoli rauhallisesti lyhyen sairauden jälkeen. Häntä jäivät kaipaamaan sukulaiset ja ystävät


Lähteet:
Hollolan tuomiokunnan arkisto. Perukirjat, Hauho 1859.
Finlands Allmänna Tidning 24.1.1859. 
Fashion plate from Le Bon Ton, Journal des Modes 1856.
Albert Anker: Tea service. Wikimedia common. 
Wilhelm Wittmann: Stilleben mit Nähutensilien. Akvarelli 1889. Wikimedia commons.


 

1 kommentti:

  1. Hieno tarina ja elävästi kerrottu. Perukirjoista voi löytyä vaikka mitä elämän varrelta.

    VastaaPoista