Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

maanantai 25. syyskuuta 2017

Presidentin isoäiti


Suomen itsenäisyyden satavuotistaipaleen kunniaksi olen syventynyt Suomen presidenttien sukutaustoihin. Kiehtovien sukukiemuroiden ohessa ryhdyin etsimään, liittyisivätkö jonkun presidentimme sukujuuret Hauholle. Ja todentotta: hauholaissyntyinen Ulrika von Kraemer oli presidentti P.E. Svinhufvudin isoäiti!

Hauhon Vuolujoen varressa sijainneen Keson rälssitilan juuret ovat jo keskiajalla, jolloin Hyvikkälän kartanon omistajat perustivat sinne myllyn. Kesosta muodostui aatelisten asuma sivukartano, joka reduktion yhteydessä muutettiin upseerinpuustelliksi. Sen alaisuuteen kuuluivat vielä 1800-luvun lopulla Ylitalon ja Nokin lampuotitilat sekä Lakeisen torppa.

Keson kartano sijaitsi Vuolujoen varrella


Suomen sodan jälkeen Kesossa asui majuri Gustaf Wilhelm von Kraemer, joka oli syntynyt Vitsiälän kylän Tekkarin virkatalossa vuonna 1772. von Kraemerit olivat aatelissuku, jonka jäseniä asui Hauholla useammassakin eri paikassa. Pääkartano oli Hyömäen kartano. Majuri kunnostautui Suomen sodassa, ja ryhtyi rauhan tultua komissiomaanmittariksi. Hän oli 39-vuotias avioituessaan vuonna 1810 Tyrvännön Lahdentaan kartanon neidin ja vapaaherrattaren Christina Gustava Boijen kanssa. Yllättävää kyllä, heidänkin esikoispoikansa syntyi vain kuusi kuukautta häiden jälkeen. Näyttää siltä, että 1800-luvun alkupuolen herrasväki aloitti varsin usein yhdyselämänsä jo ennen papin aamenta.

Maaliskuussa 1813 Kesossa oli jälleen iloinen perhetapahtuma. Rouva Christina oli synnyttänyt tyttären, joka kastettiin 18.3 Ulrika Charlotta Fredrikaksi. Kutsumanimeksi vakiintui sittemmin Ulla. Kummit olivat paikkakunnan seurapiiriä: Hovinkartanon eversti ja ritari Gripenberg, Eteläisten Löfkullan majuri Christiernin rouvineen, kapteeni von Kraemer rouvineen, pastori Walden, luutnantti Silvan, paroni Axel Boije rouvineen sekä neidit Carolina Charpentier, Greta Schulman ja Lovisa Boije.

Ulrika Charlotta Fredrika syntyi 1813

Pieni Ulla-neiti oli vasta 5-vuotias, kun perhe muutti tammikuussa 1818 Heinolaan ja asettui Rantakortteliin tontille 6. Gustav Wilhelm von Kraemer oli saanut nimityksen Kymenkartanon läänin varainhoitajaksi. Heinola oli ollut Kymenkartanon läänin maaherran asuinpaikka vuodesta 1776. Kesoa ei silti kokonaan hylätty, vaan sinne muutti Gustaf Wilhelmin veli kapteeni Nils Adolf von Kraemer ja vaimonsa Gustava Ingman perheineen.

Heinolassa von Kraemerin alaisuuteen päätyi vuonna 1830 Sääksmäen Rapolan kartanon perillinen 26-vuotias Pehr Gustav Svinhufvud. Tämä oli saanut toimen Kymenkartanon lääninhallituksen rahastonhoitajana. Ulla-neidin ja nuoren kamreerin välille syntyi side, joko tunteiden tai järjen perusteella. Molemmat olivat aatelisia, joten estettä liitolle ei ollut. Ulla-neidin isä sai 1831 siirron Hämeen läänin varainhoitajaksi, joten perhe muutti takaisin Hauhon Kesoon ja helmikuussa 1832 Hämeenlinnaan. Muutot eivät katkaisseet nuorten seurustelua. Pehr Gustav Svinhufvud ja 20-vuotias Ulrika von Kraemer vihittiin Hämeenlinnassa 28.6.1833. He perustivat kotinsa Heinolaan.

von Kraemerien muuttokirja 1818 kertoo mm. että lapset on rokotettu

Äitinsä kaimaksi ristitty Ulrika Charlotta Emilia syntyi Heinolassa syyskuussa 1834, mutta kuoli vain muutaman päivän ikäisenä. Poika Pehr Gustav syntyi vuonna 1836. Hän oli avioparin ainoa aikuiseksi elänyt lapsi, ja presidentti P.E. Svinhufvudin isä. Kun Kymenkartanon hallinto siirrettiin Mikkeliin, kamreeri Svinhufvud muutti sinne perheineen vuonna 1843. Se merkitsi elämää kahden kodin välillä. Svinhufvudit ehtivät oleskella sukukartanossa Rapolassa varsin vähän. Siitä huolimatta sen asioita hoidettiin tarkasti.

Perhe asui Sääksmäen Rapolassa pidempään vain toukotöiden ja sadonkorjuun aikaan. Pikavierailuillla kamreeri pistäytyi ympäri vuoden. Kartanoon nousi hänen toimestaan komea kivinavetta. Palkollisille hän tilasi suomenkielisiä sanomalehtiä ja suosi muutenkin suomen kieltä. Kamreeri koki vahvasti olevansa suomalainen ja halusi, että tavallinen kansakin oppisi kirjoittamaan. Hänen kerrotaan olleen roteva mies, joka haastoi mielellään Rapolan renkejä painiotteluihin. 

P.E.Svinhufvud 1861-1944
Kamreeri Svinhufvud tiesi hyvin kartanonsa historiallisen merkityksen. Hän ”suojeli” Rapolan linnavuorta ja samalla omia tiluksiaan: linnavuorelle ei saanut kukaan mennä ilman lupaa tai sai kartanon vahtikoirat kimppuunsa. Sääksmäen Metsäkansan väki neuvotteli luvan kulkea kirkkoon vuorta reunustavaa tietä pitkin lupaamalla olla mukana kartanon ruistalkoissa. Linnavuorelle nousi myös huvimaja ja sen puustoa raivattiiin. Piikojen työt olivat talousmamsellien huolena. Vuosina 1848-1851 Rapolan taloutta hoiti Hauholta muuttanut Sara Magdalena Roth.

Tarkoitus oli, että kamreeri ja Ulla-rouva asettuisivat Rapolaan vanhuuden päiviksi. Mutta toisin kävi. Ulla-rouva sairastui 39-vuotiaana kesällä 1852 punatautiin ja menehtyi 1. elokuuta. Rouvan ruumis kuljetettiin surusaatossa Mikkelistä Sääksmäelle.

Lääninkamreeri pystytti Ulla-rouvansa haudalle muistokiven, johon hakkautti ajalle poikkeuksellisesti suomenkielisen tekstin: ”Tässä lepää Rapolan emäntä Ulla Svinhufvud, oma nimi von Kraemer”.

Kuva: Wikimedia commons, Kalmbergin kartta vuodelta 1855

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti