Fredrika Wilhelmina Leopold

Millainen oli kohtalo Hauhon Sotjalan Hovinkartanon omistaneen tuomari Wilhelm Leopoldin nuorimmalla tyttärellä vuonna 1766 syntyneellä Fredrika Wilhelmina Leopoldilla? 

Frederika Vilhelmina oli vasta 15-vuotias, kun hänen äitinsä Magdalena Christina Ignatius kuoli. Toisin kuin sisarensa, nuorimman Hovinkartanon tyttären osaksi tuli elinikäinen naimattomuus. Kenties hän ei löytänyt mieleistään sulhasta. Yhtä syytä naimattomuudelle tuskin oli. Lähes kaikissa säätyläisperheissä yksi tai kaksi tytärtä elivät elämänsä sukulaispiirissä täteinä. Usein syynä oli neitosten varattomuus, joka oli este säädynmukaiselle avioitumiselle. Köyhät upseerit etsivät varakkaita morsiamia.

Aluksi Fredrika asui Hovinkartanossa yhdessä isänsä ja sisarensa Margareta Magdalena sekä tämän aviomiehen Odert Gripenbergin perheessä. Fredrika luultavasti huolehti isästään, joka oli jo ikämies. Tuomari Leopold kuoli 71-vuotiaana vuonna 1797. Fredrika Leopold oli nyt 31-vuotias, ja joutui väistämättä tuumimaan mitä tekisi. Hänen holhoojakseen määrättiin sisaren Ulrika Charlottan aviomies lasitehtailija kapteeni Johan Furuhjelm. Niinpä Fredrika Leopold muutti vuonna 1800 Hauholta Urjalaan, Nuutajärven kartanoon. Sisaren apua varmasti kaivattiin, sillä avioparilla oli jo viisi lasta ja kuudeskin tulossa. Nuutajärven kartano lasitehtaineen tuli siis Fredrika Leopoldin kodiksi. 

Nuutajärven kartanon 1822 valmistunut päärakennus

 

Vuonna 1814 tuli elämänmuutos. Sisar kuoli ja Fredrika mahdollisesti peri kohtuullisen summan rahaa samoihin aikoihin. Niin tai näin, hän muutti 49-vuotiaana Poriin ja perusti sinne oman taloutensa. Furuhjelmien lapset olivat varttuneet, joten Fredrika ehkä toteutti keski-iässä unelmansa omasta itsenäisemmästä elämästä. Ratkaisu on varsin yllättävä eikä mitään selvää selitystä muutolle löydy. Fredrika Wilhelminan pääkummeina tosin olivat kenraalimajuri Carl Constantin de Carnall ja hänen vaimonsa Catharina Elisabet von Knorring, joiden pojasta tuli ruukinpatruuna Noormarkkuun. Porissa Fredrika Leopold asettui asumaan Linnakorttelin taloon numero 201, jonka omisti piirilääkäri Björnlundin leski. Siis sovelias vuokranantaja yksinäiselle neidille ja tämän piialle. Vuonna 1823 Fredrika Leopold muutti saman korttelin taloon numero 188, jonka omisti leski Anna Tocklin. 

Tocklinin talosta Fredrika muutti vuonna 1825 takaisin Nuutajärven kartanoon lankonsa ja holhoojansa Johan Furuhjelmin ja tämän pojan Carl Emilin ja miniän Maria Sofian talouteen. Siellä hän vietti seuraavat 10 vuotta. Köyhä hän ei ollut, koska rahaa riitti 1820-luvulla jopa lainaksi sisarenpojalle, joka sittemmin menetti koko kartanon velkojensa vuoksi. Fredrika Leopold toisin kuin edesmennyt sisarensa ehti nähdä ja nauttia Nuutajärven uudesta loisteliaasta kartanorakennuksesta. Viimeiset neljä vuotta hänellä oli oma piika, joka autteli vanhaa neitiä askareissa. Fredrika Leopold kuoli kartanossa 69-vuotiaana 24.6.1835. Kuolinsyyksi merkittiin vesipöhö eli turvotustauti (vattusot). 

Fredrikan muuttokirja Porista Urjalaan

Perukirjan perusteella voi luoda mielikuvan Fredrikasta. Hän oli ahkera koruompelija, joka vanhimmiten joutui turvautumaan silmälaseihin. Onkin helppo kuvitella violettiraitavaan leninkiin ja harmaaseen shaaliin pukeutunut Fredrika syventyneenä ompelupöydän ääreen omassa huoneessa Nuutajärven kartanossa. Helmenharmaalle pöydälle on katettu sinivalkoiset teekupit sekä tarjottimelle pikkuleipiä. 

Fredrika omisti Raamatun ja psalmikirjan. Porin kappalaisen muuttokirjaan tekemän merkinnän mukaan neidin kristinopintiedot olivat tyydyttävät eli mitenkään syvästi uskonnollinen hän ei ollut. Papistoa saattoi ärsyttää sekin, että Frederika Leopold ei ollut Poriin muuttaessaan toimittanut muuttokirjaa kirkkoherralle. Tästä on erillinen huomautus kirkonkirjassa. Joko neiti Leopold oli hukannut sen, tai sitten hän on ajatellut, että säännöt koskevat rahvasta – eivät herrasväkeä. Liekö tahallista pistelyä sekin, että pappi merkitsi neidin rippikirjaan "itselliseksi", ei sentään kuitenkaaan irtolaiseksi. Toki pappi hyvin tiesi, että kyse oli varakkaasta neidistä.

Fredrikan perukirjan käännös on syytä liittää mukaan, sillä osa huonekaluista ja astioista saattaa hyvinkin olla peräisin jo Hauhon Hovinkartanosta. Ja kertoohan se paljonkin Hovinkartanon neidin tyylistä ja ympäristöstä. Vaatteetkin olivat muodikkaita ja arvokkaita.

 Fredrika Leopoldin perukirja:

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

 

Muodikas violettiraitainen leninki 1836

Lähteitä:

Från våra gamla slott och herrgårdar XI. Notsjö gård (utdrag ur Harald Neovius bok Notsjö och dess ägare. Hemma och Ute 30.4.1913

Journal des Jeunes Personnes, novembre 1836 Robe de Mousselin.

KA Sääksmäen Alisen tuomiokunnan perukirjat 1803-1835

KA Urjalan seurakunnan arkisto. Muuttokirjat.

Kyläkoski, Kaisa 17.10.2019: Porilainen nurkkakirjuri Daniel Tocklin. Sukututkijan loppuvuosi.

 

Ulrika Charlotta, Nuutajärven patrunessa

Hovinkartanon isännän kihlakunnantuomari Wilhelm Leopoldin kolmanneksi vanhin tytär oli Ulrika Charlotta Leopold. Hän oli vanhempien siskojensa vuoden 1784 hääjuhlien aikaan ehtinyt jo 20-vuoden ikään. Tyttöjen äiti Magdalena Christina Ignatius ei nähnyt tyttäriensä päätymistä avioon, sillä hän kuoli jo vuonna 1781. Tuomari Wilhelm Leopold ei avioitunut uudelleen, joten kartanon emännyys lankesi vuonna 1784 vanhimmalle tyttärelle Margareta Magdalenalle, jonka aviomies Odert Albrekt Gripenberg otti Hovinkartanon isännyyden. 

Miltei alkoi näyttää siltä, että Ulrika-neiti ei avioidu ollenkaan. Miten lie asiat kulkivat, mutta kihlaus ja avioliitto tulivat kuvioon. Kapteeni Johan Furuhjelm esitti kosinnan, johon 29-vuotias neiti Ulrika vastasi myöntävästi. Häitä juhlittiin Hovinkartanossa heinäkuun 14. päivänä vuonna 1793. Johan Furuhjelm (1762-1840) oli vasta toisen polven aatelismies, jonka asessorina toiminut isä omisti Urjalan Honkolan kartanon. Johan oli lankonsa tavoin sekaantunut vuonna 1788 Anjalan liiton upseerikapinaan, mutta armahdettu. Aviopari asettui Kalvolaan Orjanhirren Kyyhkysen virkataloon, jossa heille syntyi kolme poikaa: Otto Wilhelm, Carl Emil ja Johan Fredrik. Ulrika ei avioliittonsa myötä päätynyt yhtä kauas kuin sisarensa, jonka koti oli Mikkelissä. Perheenjäsenet ja sukulaiset saattoi vierailla hänen luonaan. Esimerkiksi Johan Fredrik Furuhjelmin kummina oli vuonna 1797 Ulrikan nuorin sisar Fredrika Leopold. 

Nuutajärven lasitehdas

Virkatalo oli virkatalo, jonka omistaja oli valtio. Kapteeni Johan Furuhjelm halusi oman tilan. Hän kiinnostui kapteeni Jacob Wilhelm de Pontin omistamasta Urjalan Nuutajärven kartanosta ja sen yhteyteen 1794 perustetusta lasitehtaasta. Lasitehtaassa oli lisäksi yhtiökumppanina Johan Furuhjelmin veli Harald, joka oli turvannut tehtaan puunsaannin. Harald Furuhjelm isännöi suvun kartanoa, Urjalan Honkolaa. De Pont oli kiinnostunut myymään kartanon ja osan tehtaastaan. Johan tarttui tilaisuuteen ja osti molemmat vuonna 1797. Kauppahinnaksi tuli 16,636 riikintaalaria. Johan erosi armeijasta ja ryhtyi tehtailijaksi ja kartanonisännäksi. Entisestä Hovinkartanon neidistä Ulrikasta tuli nyt ”ruukinpatrunessa” . Perhe muutti Kalvolasta Urjalan Nuutajärven kartanoon. Lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista viisi eli aikuisiksi. 

Pääosin Nuutajärven lasitehdas tuotti ikkunalasia, jolle oli kysyntää, koska yhä useampi asuinrakennus varustettiin lasi-ikkunoilla. Sen lisäksi tehdas tuotti käyttöesineitä, kuten juomalaseja, karahveja ja pulloja. Lasinpuhaltajiakin palkattiin lisää. Koko tehdas päätyi Johan Furuhjelmin omistukseen vuonna 1809. Jotkut tutkijat ovat olleet sitä mieltä, ettei Johania kiinnostanut tehdas, vaan lähinnä sen tuotto ja kartano. Toiset taas korostavat hänen asemaansa tehtaan kehittäjänä: Johan Furuhjelm aikana lasitehtaan toimintaan tuli uutta puhtia, jota tulipalotkaan eivät nujertaneet. Ulrika-rouvan asema kartanonemäntänä oli varsin kadehdittava. Elämä oli ylellistä, ja isännällä oli jopa 60 niteen kirjastokin.

Hauholla syntynyt Ulrika Charlotta kuoli Urjalassa 50-vuotiaana vuonna 1814. Hän ei ehtinyt nähdä Nuutajärven kartanon uutta loisteliasta päärakennusta, joka valmistui entisen tilalle vuonna 1822. Valkeaksi kalkitussa linnamaisessa hirsirakennuksessa oli eteistilojen ja keittiön lisäksi peräti 23 huonetta. Kartanon alaisuudessa oli peräti 54 torppaa, ja lasitehtaan lisäksi kokonaisuuteen kuului myös sahalaitos. 

Ulrika-rouva ei nähnyt sitäkään, kuinka hänen toinen poikansa Carl Emil Furuhjelm avioitui vuonna 1828 serkkunsa Hovinkartanon neidin ja perijättären Margareta Charlotta Gripenbergin kanssa. Ulrikan pojasta Carl Emilistä tuli siten Hauhon Hovinkartanon isäntä appensa jälkeen. Carl Emilin toinen vaimokin oli ensimmäiselle sukua, sillä Gustava Margareta Teodora Langenskiöld oli edesmenneen Charlotta Gripenbergin sisaren Gustava Magdalena Gripenbergin tytär. 

Karahvi 1700-luvulta

Nuutajärven lasitehdas ja kartano periytyivät vuonna 1840 Johanin ja Ulrikan vanhimmalle pojalle Otto Wilhelm Furuhjelmille, jonka finanssiasiat eivät olleet hyvällä tolalla. Kartano tehtaineen myytiin velkojien vaatimuksesta jo muutaman vuoden kuluttua. Kerrankos rikkaan isän poika on liian tuhlaavainen eivätkä ne bisnestaidotkaan aina periydy. Kokonaisuuden osti Vesilahden Laukon kartanon omistaja Johan Agapetus Törngren, jonka poika Adolf nosti Nuutajärven lasitehtaan sen kukoistukseen.

Mainittakoon vielä, että konkurssista huolimatta Otto Furuhjelmin jälkeläisetkin menestyivät. Esimerkiksi Ulrikan ja Johanin pojanpoika oli Johan Hampus Furuhjelm (1821-1909), josta tuli Venäjän keisarikunnan laivaston vara-amiraali, tutkimusmatkailija sekä Alaskan, Venäjän Kaukoidän ja Taganrogin kaupungin kuvernööri sekä myös sukukartanon Honkolan isäntä. Veljiä olivat kenraaliluutnantti Johan Otto Vladimir Furuhjelm, vuori-intendentti Hjalmar Furuhjelm ja Karl Harald Felix Furuhjelm, joka matkusti veljensä tavoin Kaukoitään ja toimi käskynhaltijana kaukana Amurinmaalla. 

 

Lähteitä:

Från våra gamla slott och herrgårdar XI. Notsjö gård (utdrag ur Harald Neovius bok Notsjö och dess ägare. Hemma och ute, 30.4.1915 (myös henkilökuvat).

Tidskrift för Finlandssvenska lantmän: organ för Svenska lantbrukssällskapens i Finland förbund 1921 1.4.1921. 

Kuvat: Nuutajärven lasitehtaan tuotantoa oleva kannu/karahvi 1700-luvun lopulta. Turun museokeskus. Nuutajärven lasipikari 1800-luvun alusta. Helsingin kaupunginmuseo.

Nuutajärven lasitehdas: Aalto-yliopiston arkisto. Kokoelma. Arkkitehtuurin laitoksen opetusdiakokoelma, kaappi A. Teknillinen korkeakoulu.