Johanna Carolina Blåfield - aatelisneiti kyökin puolella

Blåfieldit aateloitiin vuonna 1476. Se on vanhimpia suomalaisia aatelissukuja ja juhlii 540 vuottaan marraskuussa Ritarihuoneella. Se on huomattavasti vanhempi kuin Schulmannien suku, jos mittana pidetään ikää. Blåfieldit ovat aina olleet lapsirikas suku eikä sitä ole uhannut ”sammuminen”, vaan se elää mieslinjassa edelleenkin. Suvun elinvoimaisuuden ilmentymä lienee sekin, että siihen syntyneet ovat sitkeästi selviytyneet tilanteesta kuin tilanteesta – kuten vaikkapa armottomasta säätykierrosta.

Tarina alkaa Espoosta, jossa vuonna 1794 armeijasta eronnut kersantti Anders Reinhold Blåfield asusteli avosuhteessa Maria Adamintyttären kanssa Espoon Friisilän Svinolundin torpassa. Maria Adamintytär käväisi synnyttämässä Janakkalan Vähikkälässä aviottoman tyttären vuonna 1792, joka kastettiin Hedvig Helenaksi. Maria oli ehkä talollisentytär Janakkalan Koutolasta. Toinen avioton tytär Maria Sofia syntyi Espoossa vuonna 1794 eikä sitä enää pyritty salaamaan. Maria Adamintytär ja Anders Reinhold Blåfield solmivat avioliiton vuonna 1798. Selvää siis on, että painetut aatelismatrikkelit eivät tällaista perhettä tunne kuin auttavasti.

Vuonna 1802 syntynyt aviolapsi Johanna Carolina sai säätyläiskummit, joista silmään pistää Nils Adolf von Kraemer ja vaimonsa Gustava Ingman. Nils Adolfin äitikin oli omaa sukua Blåfield Tuusulasta. Johanna Carolina oli hädin tuskin vuoden vanha, kun perhe muutti vuonna 1803 Hattulan Kouvalaan, josta he siirtyivät vuonna 1806 Janakkalan Vuorenpäähän. Ainoa poika Johan Ivar syntyi ja kuoli 1805. Carolina Johannan ja hänen sisartensa elämä oli kaukana kartanon salien ja förmaakien eleganssista.

Isä Anders Reinhold Blåfield kuoli vain 40 vuotiaana vesipöhöön (svulnad) 24.2.1809. Vaikea tilanne leskelle ja tämän pienille lapsille. Äiti Maria Adamintytär oli kironkirjoissa rouva (fru) ja tyttäret saivat vihittäessä tittelin ”jungfru” eli neiti kuten aatelisneidolle kuului. Jonkinlaista säädynmukaisuutta pyrittiin säilyttämään. Maria Sofia, Johanna Carolina ja Gustava Otteliana lähtivät sisäpiioiksi kartanoihin. Kaatumatautia poteva Hedvig Helena eli äitinsä kanssa ruotuvaivaisena ja kuoli Janakkalan Nuolialassa 30 vuotiaana vuonna 1821. Leski Maria Adamintytär kuoli 70 vuotiaana vuonna 1837. Vaikea arvioida voiko hänen kohdallaan puhua nousevasta säätykierrosta...

Blåfieldin aatelisneitipiiat päätyivät kaikki Hauholle. Maria Sofia Blåfield palveli Keson puustellissa vuonna 1820 ja avioitui hauholaisen suutarin Juho Hylenin kanssa. Nuorin sisar Gustava Ottiliana Blåfield avioitui vuonna 1835 Hyömäen Kirppusen emännäksi. Talo kuului Hyömäen kartanoon, jonka von Kraemer-sukuinen herra oli emännälle etäistä sukua.

Johanna Carolina Blåfield ja miehensä Henrik Henrikinpoika asettuivat aluksi Hausjärven Leppäkosken kartanoon. Henrik mainitaan vuoden verran renkivoutina ja sitten muonatorpparina Viralan myllyllä. Sieltä he muuttivat 1833 Kalvolaan Niemen kartanoon ja vuonna 1835 Hauholle Vitsiälän Tekkariin, josta he siirtyivät vuodeksi 1838 Lautsian kartanoon. Neljästä syntyneestä lapsesta kolme oli jo kuollut. Vitsiälässä syntyneen Carl Fredrikin kummeina oli Hyömäen kartanon rouva von Kraemer ja tämän tytär.

Henrikin ja Johanna Carolinan muuttokirja Hauholle

Lautsian kartanossa tapahtui kesäkuussa 1838 tragedia: perheen nelivuotias Johan hukkui kartanon kaivoon. Miten se tapahtui, ei selviä. Murheellinen tapahtuma kosketti varmasti koko kartanoa ja sen asukkaita. Elämä kuitenkin jatkui. Carolina Johanna synnytti Lautsiassa syksyllä 1839 pojan Reinholdin. Tämän jälkeen perhe muutti Lammille, Lammilta Hausjärvelle ja Hämeenlinnaan. Tässäkin tapauksessa liikkuva, levoton elämä pätkätöineen tuntui vaativan veronsa, sillä viimeksi kirvesmiehenä toiminut aviomies kuoli 1845 vain 41-vuotiaana vatsavaivoihin. Seitsemän lasta synnyttänyt ja heistä suurimman osan menettänyt Carolina Johanna menehtyi kolme vuotta myöhemmin 46-vuotiaana ”horkkaan” (frossa).

Mitenkähän säätyasteikon eri portailla elävät Blåfieldit suhtautuivat toisiinsa? Kohtasivatko rikkaat Blåfieldit renkeinä, piikoina ja tilattomina puuhailevia lukuisia aatelisia Blåfieldejä, ja jos kohtasivat, miten he suhtautuivat? Oliko tunnelma kiusallinen? Miltä tuntui Schulmanneista se, että renkivoudin vaimo oli vanhaa aatelia mutta hääri kyökissä ja tuvassaan? Oliko ajatus helppo ohittaa Jumalan määräämänä kohtalona ja kenties rangaistuksena epäsäätyisistä avioliitoista, joissa jalo aatelinen veri pääsi sekoittumaan rahvaaseen? Silti ainakin Hyömäen von Kraemerit tuntuivat auttaneen etäistä sukulaisperhettään ja toimivat useita kertoja lasten kummeina. Niin tai näin: Blåfieldit ovat selviytyjien sukua.

Blåfield-perheet, klikkaa kuva isommaksi

 Kuva: Giuseppe Maria Crespi: Keittiöpiika (wikimedia commons)