Yksi erikoisimpia lukuja Hauhon historiassa on Alvettulan Bobackaan 1840-luvun alussa perustettu nuuskatehdas. Nuuskatehtaan perustaja luutnantti Victor Erik Amadeus Bosin (1805–1862) ei ehkä ollut mikään synnynnäinen liikemies, mutta eipä sitä aina olleet aina muutkaan varhaiset yrittäjät. Pieniä tupakka- ja nuuskatehtaita syntyi 1800-luvun alussa sinne tänne Suomen maata. Osa niistä menestyi ja osa taas ei. Bobackan nuuskatehdas onnistui varsin hyvin.
Victor Bosin peri isältään Hauhon Kyttälän kartanon ja sai Lautsian kartanon tyttären Fredrika Sofia Schulmanin kanssa avioiduttuaan haltuunsa tiloja myös Alvettulasta. Aviopari asettui asumaan Alvettulan Miekan tilalle, joka sai Bosinien toimesta uuden ruotsinkielisen nimen: Bobacka. Tavallinen kansa puhui Puupakasta.
Sotapalveluksesta vapautettu luutnantti Bosin tuumi mihin toimeen siviilissä ryhtyisi. Hän päätti rohkeasti perustaa Bobackaan nuuskatehtaan. Aateli oli ryhtynyt käyttämään kuivaa nenänuuskaa 1700-luvun lopulla. Rahvas sen sijaan suosi piippu- tai purutupakkaa. Nenänuuskaa pidettiin yleisesti myös lääkkeenä ja sen uskottiin parantavan monia sairauksia. Nuuskarasiatkin olivat kauniita ja niiden käytössä oli monia hienostuneita sääntöjä. Nenänuuskaaminen oli yleistä vielä 1800-luvun puolivälissä jopa säätyläisrouvien keskuudessa.
Bobackan nuuskatehtaan toiminta alkoi vuoden 1842 vaiheilla. Jo vuonna 1843 Borgå Tidning -lehdessä tiedotettiin, että Hauholla oli toiminut jo vuoden verran ”herra luutnantti Bosinin perustama nuuskatehdas, jonka tuotteilla toivottavasti tulee olemaan hyvä menekki.” Bobackan oma nuuskamerkki lanseerattiin 1840-luvun alussa. Jää arvoitukseksi, miten nuuskamerkki kehiteltiin ja kuka oli sen sekoituksen takana: tuntemattomaksi jäänyt mestari vai luutnantti Bosin itse? Joka tapauksessa porvoolainen kauppias Näslund mainosti sanomalehdessä 19.4.1843, että heillä oli nyt saatavilla Birger Jarl -nimistä Bobackan nuuskaa.
Hauholaiselle nuuskalle nimensä antanut Birger Jaarli on historiallinen henkilö, jota pidetään Hämeen linnan perustajana. Hänestä kirjoitettiin paljon 1800-luvulla, joten sikälikin nuuskamerkin nimivalinta oli onnistunut. Bosin todennäköisesti halusi kunnioittaa nimellä myös Hämeen entisen maaherran puolisoa Gustafva Hjärneä, joka oli vuonna 1831 julkaissut runoelman liittyen Birger Jaarliin Tavastehus slott, en romans från Birger Jarls af Bjelbo tidehvarf. Hieno ja nerokas ele herrasmieheltä!
 |
| Näyttävä mainos hauholaisesta Birger Jarl nuuskasta Helsingfors Tidningarissa 2.11.1850 |
Bobackan nuuskalle alkoi kertyä ystäviä muualtakin kuin vain Hämeenlinnasta ja Porvoosta. Kauppias A.G. Alander mainosti vuonna 1850, että Bobackan Birger Jarlia sai nyt Esplanadilta Uschakoffin kivitalon puodista. Vuonna 1853 Viipurissa ilmestynyt sanomalehti tiedotti, että ”hyvää Bobackan nuuskaa, jota Birger Jarliksi kutsutaan, myydään Viipurin esikaupungissa.
Bobackan nuuskatehdas lopetti toimintansa vuoden 1854 aikana. Syy oli Victor Bosinin henkilökohtainen konkurssi. Nuuskatehdas ehti toimia Alvettulassa siis yli kymmenen vuotta, mikä ei ole ollenkaan huono saavutus. Suomen suuriruhtinaskunnan lukuisten tupakka- ja nuuskatehtaiden keskinäinen kilpailu oli erittäin kovaa. Bobackassa ehkä satsattiin laatuun eikä niinkään määrään. Birger Jarlista näyttäisi tulleen kuuluisa ja suosittu nuuskamerkki. Nenänuuska alkoi kuitenkin mennä pois muodista 1800-luvun puolivälissä, mikä osaltaan vaikutti konkurssiin.
 |
| Nuuskarasia 1850-luvulta |
Muistoksi Alvettulan Bobackan nuuskatehtaasta jäi tyylikäs visakoivusta tehty sinettileimasin, jonka Otto Schulman lahjoitti Hauhon esinemuseolle. Se muistuttaa hauholaisen yritystoiminnan yllättävänkin sinnikkäästä pioneerista: Bobackan nuuskatehtaasta ja Birger Jarl -tuotemerkistä.
Nuuskatehtaan menestys ei ollutkaan niin huono, kuin perimätieto myöhemmin antoi ymmärtää!
Lähde:
Miettinen, Tiina: Alvettulan Bobackan nuuskatehdas. Hauholaista yritystoimintaa 1840-luvulla. Hauhon Joulu 2018.
Kuva: Nuuskarasia 1850-luvulta. Heinolan museot, kokoelma Spranger, Heinolan kaupunginmuseo
