Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 2. kesäkuuta 2020

"Lovisan paviljonki"


Lystihuone (lusthus) alkoi 1800-luvulla kuulua jokaisen kartanon puutarhaan. Nykyisin rakennusta nimitetään yleisimmin huvimajaksi, ja niitä pystytetään nykyisin niin kesämökeille kuin omakotitalojen pihapiireihin. Huvimajoja ei tehty menneinä vuosisatoina aina kovin kestäviksi, joten ajan saatossa moni romanttinen pikku majanen on kadonnut jälkiä jättämättä. 

Huvimaja pystytettiin mielellään paikkaan, josta avautui kaunis näköala. Leppäniemen isäntä Asessori Schreck suunnitteli vuonna 1811 ”temppeliä” läheisen Utterinvuoren laelle, mutta on epäselvää, toteutuiko hanke koskaan. Näkymät olivat ainakin komeat. Vaatimattomimmat huvimajat saattoivat olla sireenien varjoon laadittuja”lehtimajoja”, kun taas suurimmissa kartanoissa oli jo 1700-luvulla ikkunoin ja pylväin varustettuja lämmitettäviä pikkurakennuksia. 

Lovisan paviljonki Lautsian kartanossa 2020
Lautsian kartanon pieni ”Lovisan paviljonki” on pystytetty 1800-luvun puolivälissä. Tarkka vuosi ei ole tiedossa eikä myöskään tekijät. Ikää pienellä majalla on kuitenkin jo yli 150 vuotta. Se on ainoa näkyvä muisto aatelisen Schulman suvun ajasta Lautsian kartanossa. Kartanoa johti 1800-luvun alkupuolella leskirouva Lovisa Wilhelmina Schulman, os. Gardiemeister (1791-1879), jonka puoliso majuri Otto Wilhelm Schulman oli kuollut vuonna 1830. Sama henkilö, jonka haudalle Hauhon kirkon vieressä istutettiin lehtikuusi. Hänen lisäkseen Lautsiassa asui poika Carl Leonard perheineen ja läheisessä Bobackan kartanossa emännöi tytär Fredrika Wilhelmina Bosin. 

Herrasväki alkoi 1800-luvulla viettää perheenjäsenten syntymä- ja nimipäiviä asiaankuuluvilla juhlallisuuksilla. Nimipäivän viettoon kutsuttiin mukaan ystäviä ja sukulaisia. Päivänsankareille laulettiin ja kirjoitettiin runoja. Lautsian kartanossa lapset ja sukulaiset päättivät yllättää nimipäiväänsä viettävän ”Lautsian armon” Lovisa Wilhelminan erikoisella lahjalla, nimittäin huvimajalla. Se pystytettiin salaa yöllä. Ja nimipäivän aamuna 25. elokuuta päivänsankari vietiin juhlallisesti puutarhaan ilmestyneeseen paviljonkiin, joka sai nimekseen Lovisan paviljonki (Lovisa paviljongen). Pylväiden kannattama katto suojasi auringolta ja sateelta. Penkeillä voitiin istua ja seurustella. 

Lovisan paviljonki 1930-luvulla
Paviljonki sijaitsi kartanon pihapiirissä ylärinteessä ja sieltä avautui maisema omena- ja päärynäpuiden yli Ilmoilanselälle. Näkymä paviljongista on ollut varsinkin keväisin kaunis, kun 126 kukkivaa hedelmäpuuta levittäytyivät katsojan eteen. Nykyisin paviljonki on nurmikolla Lautsian päärakennuksen edustalla. Muissakin Hauhon kartanoissa on ollut varmasti huvimajoja, mutta ne eivät ole säilyneet. Nykyisin ainakin Hahkialan kartanon 1900-luvulta peräisin olevassa muotopuutarhassa on tyylikkäät huvimajat. 

Lautsiaa vuosikymmenet hallinnut ”Lautsian armo” Lovisa Wilhelmina Schulman Loviisanpäivineen vertautuu kiinnostavasti fiktiiviseen kaimaansa, Hella Wuolijoen näytelmien Niskavuoren vanhaan emäntään. Loviisa Niskavuoren merkkipäiväähän vietettiin suureellisesti näytelmässä "Niskavuoren naiset"(1933). Se kertoo siitä kuinka vaurastuneet ja kartanoita ostaneet talonpojat alkoivat omaksua varsin nopeasti herrasväen tapakulttuurin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. 

Hahkialan kartanon huvimaja 2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti