Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Salaperäinen Johan Nohrmarck


Vuosina 1769-1778 Hauhon kirkkoherrana toiminut Johan Nohrmarck ei ehtinyt tehdä itseään kovinkaan tunnetuksi. Hänen toimistaan ei ole jäänyt perimätietoa eikä hänestä ylipäätään tiedetä paljon mitään. Kaikesta huolimatta Nohrmarck on tuttu Hauholla rippikoulunsa käyneille suurille ikäluokille. Yhtenä rippikoulun ohjelmanumerona oli nimittäin kurkistaa kirkon lattian alla olevaa muumioitunutta kirkkoherraa.


Itseasiassa Nohrmarckista on todella vaikea löytää juuri mitään tietoa. Se tiedetään, että hän syntyi 27.3.1723 Helsingissä, missä hänen isänsä toimi triviaalikoulun opettajana. Koulussa toimi vain kolmiluokkainen klassillinen linja, jossa opiskeli lähiseudun ruotsinkielisten sotilaiden, porvarien ja käsityöläisten poikia. Opettajina olivat rehtorin ja vararehtorin lisäksi ylempi ja alempi kollega. Johan Nohrmarck oli koulun alempi kollega. Isänsä kaimaksi kastetulla Johanille ei jäänyt isästä muistoja, sillä tämä kuoli 8.10 1724. Oppinut mies jätti jälkeensä peräti 76 kirjaa, mikä on huomattava määrä isonvihan jälkeisessä Suomessa.
 
Äiti Maria Kremer mahdollisesti avioitui 1720-luvulla uudelleen tullimies Johan Sperringin kanssa Johan aloitti koulutiensä varhain: hänet mainitaan 11-vuotiaana Helsingin triviaalikoulun oppilaana 1732. Sen jälkeen hän jatkoi Porvoon lukioon ja kirjoittautui Turun yliopistoon vuonna 1741. Lahjakkaan nuorukaisen opinnot jatkuivat Ruotsissa Uppsalan yliopistossa. Papiksi 22-vuotias Johan Nohrmarck vihittiin Porvoossa vuonna 1745.
Nohrmarck näki Viaporin rakennustyöt 1760-luvulla

Johan Nohrmarck toimi viisi vuotta Pernajan kirkkoherran apulaisena. Hän oli vuoteen 1749 mennessä avioitunut Maria Normanin kanssa, jonka sukutausta on myös hämärän peitossa. Lapsia avioparille ei syntynyt. Johan Nohrmarckin tie vei sotilaspapiksi eri varuskuntiin kuten Viaporiin. Sotilaspastorin toimessa hän oli lähes 20 vuotta. Sitten vuonna 1769 kuningas myönsi hänelle Hauhon kirkkoherran viran. Nohrmarckille se oli selvästikin unelmien täyttymys:

Herra, joka niin ihmeellisesti on armokädellään johdattanut minut tähän virkaan, antakoon virkatoimituksilleni tässä hänen viinimäessään kaiken armonsa ja siunauksensa Jeesuksen Kristuksen nimessä.”

Se, oliko Johan Nohrmarck hauholaisten toiveiden täyttymys onkin sitten eri asia. Hauho oli niin kutsuttu regaaliseurakunta, jossa hallitsija saattoi päättää kirkkoherrasta papinvaalien ohitse. Entinen kirkkoherra Martin Martinus (1690-1767) oli ollut virassa lähes 30 vuotta ja omasi sukusiteet Hauhon seudulle. Nohrmarck oli ensimmäinen ”muualta tullut” kirkkoherra, jolla ei ollut sukusiteitä Hauholle. Tilannetta parannettiin siten, että avioparin luona asunut kasvattitytär Anna Catharina Lundberg avioitui vuonna 1772 entisen kirkkoherran pojan notaari Fredrik Gabriel Martinin kanssa. He asettuivat Kyttälän Villantilalle.

Nohrmarckin kirjoittama pitäjänkokouksen pöytäkirja

Nohrmarck oli työteliäs ja innokas virassaan. Hän jatkoi edeltäjänsä työtä sen eteen, että hauholaiset pitäisivät kotihartauksia. Pitäjänkokousten pöytäkirjat ovat hänen jäljiltään laajoja ja perusteellisia. Käsiala on pientä ja säntillistä. Kirkon huonokuntoiset lehterit kunnostettiin hänen aikanaan. Nuorta väkeä tuskin miellyttivät kirkkoherran johdolla tehdyt uudistetut ja kovemmat säännökset, joilla kiellettiin pahennusta herättävät menot sunnuntai-iltaisin ja juhlapyhinä. Niitä olivat tanssiminen, juopottelu, kortinpeluu ja kokoontuminen kylillä. Kirkon eteisen jalkapuulla oli Nohrmarckin aikanakin ahkerasti käyttöä.

Rovastiksi nimitetty Nohrmarck kuoli vain 55-vuotiaana 6.5.1778. Kuolinsyyksi on merkitty ”inflammation”, mikä tarkoittaa tulehdusta. Hänestä olisi ehkä tullut hyvinkin muistettu kirkkoherra, jos hän vain olisi saanut elää. Nyt virka-aika Hauholla jäi vain yhdeksään vuoteen. Kirkkoherra vaimoineen jäi siten väistämättä vieraiksi seurakuntalaisille. Maria Nohrmarck ei myöskään ymmärtänyt lainkaan suomea, minkä kappalainen Grahn on kirjannut vuonna 1778 muistiin. 

Kirkkoherra Nohrmarck teki jo eläessään suuren lahjoituksen entiselle opinahjolleen Helsingin triviaalikoululle. Yhdessä vaimonsa kanssa hän lahjoitti Hauhon kirkkoon kaksi suurta sileää messinkistä kynttilänjalkaa, joissa kirjoitus: ”Joh. Nohrmarck P et P in Hauho. Maria Nohrmarck Förärd A:o 1777.” Kynttilänjalat lahjoitettiin vuonna 1882 Kansallismuseoon. Johan Nohrmarckin kehystetty siluettikuva on periytynyt Hauhon kirkolle, jossa se on edelleen nähtävillä. Siluettikuvat olivat muodissa 1700-luvulla. Katsojalle siluetista piirtyy kuva päättäväisestä ja itsevarmasta miehestä, jolla on muodikas rokokookiehkura otsalla ja niskahiukset rusetilla niskassa.

Parempi niin, että Nohrmarckin annetaan levätä rauhassa Hauhon kirkossa. Voimmehan katsella siluettikuvaa, joka kuulemma kyllä muistuttaa lattian alla lepäävää kirkkoherraa.

Kuva: Ehrensvärd, Augustin (?): Suomenlinnan kaleeritelakkaa rakennetaan. Helsingin kaupunginmuseo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti