Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Tourun kartanosta Wuolteen kartanoksi


Hauholla on pohdituttanut se, voidaanko entistä Pokkaria eli Wuolteen kartanoa pitää kartanona. Aloin selvittää asiaa – ja tulin siihen tulokseen, että kyllä se täyttää kartanolta vaadittavat mitat: Sen perusti kirkkoherra perintötiloja yhdistelemällä ja se saavutti yli 200 hehtaarin koon. Sille myös vakiintui nimi ”Tourun kartano”. Olkoonkin, että sen kartanohistorian pituus on vain 170 vuotta. Hauhon kartanoista se on nuorin. 

Hauhon kirkkoherra Adolf Fredrik Siréniä voidaan pitää Tourun kartanon perustajana. Hän muutti Hauhon pappilaan 1854, ja hankki omistukseensa  Vitsiälän Tourun tilan, koska oli kiinnostunut maanviljelystä. Rovasti hääri mielellään pellolla. Nälkävuodet koituivat toimeliaan rovastin kohtaloksi. Hän hoiti itse sairaita ja kuoli sen seurauksena kulkutautiin vuonna 1868. Leski muutti asumaan Tourun tilalle. Pitkän leskirouva Matilda Lovisa ei Tourulla viihtynyt, vaan se myytiin huutokaupalla jo 1873. Tilan hankki omistukseensa Robert Juhonpoika (1844-1891), joka otti käyttöön sukunimen Touru. Hänellä on keskeinen rooli Hauhon Säästöpankin perustamisessa. Robert Juhonpoika Touru kuoli vain 47-vuotiaana 2.7.1891, ja tila oli sen jälkeen vuokraajien hallussa. 


Vuoden 1898 lopulla Tourun kartano oli jälleen myytävänä vapaaehtoisella huutokaupalla. Tilaan kuuluivat sen kanssa yhteisviljelyksessä olleet Pokkarin ja Penttilän maatilat. Lehti-ilmoituksen mukaan Tourun tila sijaitsi ”kauniilla ja luonnonihanalla paikalla kalarikkaan Roineen rannalla.” Ostajaksi ilmaantui Hauhon kirkonkylällä kauppiaana toiminut Eerik Johan Knaapi. 

Tourun kartano päätyi monen muun suurtilan tavoin maakeinottelun kohteeksi. Tiloja ostettiin halvalla ja myytiin voitolla. Kauppias E.J. Knaapi myi Tourun ja Pokkarin tilat jo vuonna 1906 talousneuvos Oskar Olssonille 61 000 markalla. Olsson omisti lisäksi Sääksmäen Lotilan kartanon. Samassa yhteydessä Erkki Alhainen osti kauppias Knaapilta Vitsiälän Iso-Hannulan tilan. Aleksi Olsson myi vuorostaan Tourun ja Pokkarin tilat vuonna 1910 hämeenlinnalaiselle kauppias Jalmari Helteelle, joka pisti ne myyntiin heti seuraavana vuonna. 

Tourulta myytiin koiranpentuja 1905
Tilan osti maaliskuussa 1912 Heikki Kaloinen, joka samassa yhteydessä siirsi vuokraoikeutensa Vanajan Voutilan sotilasvirkataloon kauppias Helteelle. Puoliso Maria Kaloinen aloitti Tourulla täysihoitolan kesällä 1912. Tourun kartano on siten ensimmäisiä täysihoitolatoiminnan aloittaneita tiloja Hauholla. Kuuluisin vieras oli kirjailija Kyösti Larsson eli Larin Kyösti. Hänen ja muutaman muun kesävieraan liiankin boheemiksi muodostunut taiteilijaelämä ei miellyttänyt Maria Kaloista, joten kesävierastoiminta päättyi sillä kertaa nopeasti.

Vuonna 1911 tilan nimeksi näyttää vakiintuneen Tourun kartano (Touru gård), vaikka toisinaan puhuttiin Pokkarin ja Tourun perintötiloista. Päärakennuksessa kerrottiin olevan 13 huonetta ja kartanon yhteyteen kuului tiilinen tallirakennus. Myynti-ilmoituksessa lisäksi huomautettiin, että päärakennus oli säätyläishenkilön rakennuttama, joten se soveltuisi nimenomaan säätyläisperheelle. Tilan karjaa ja maatalouskoneita huutokaupattiin samana vuonna. Myös useita metsälohkoja oli kaupan. 


Vaasalainen pankinjohtaja Axel Fredrik Timgren (1866-1928) osti Tourun kartanon vuonna 1917. Seuraavana vuonna syttyi sisällissota, jonka seurauksena päärakennus poltettiin. Timgren ei lannistunut, vaan rakennutti uuden, entistä komeamman päärakennuksen vuonna 1919. Sen suunnitteli arkkitehti Emil Svensson. Erikoisuutena voisi mainita saman arkkitehdin suunnitteleman siccator-riihen, jossa arvioitiin olevan huippuluokan ilmanvaihto ja sitä pidettiin hyvin paloturvallisena. Liikemiehen elämä oli tuohon aikaan kovaa peliä, jossa saattoi voittaa tai hävitä kaiken. Timgrenin peli päätyi konkurssiin vuonna 1922. Tilan koko oli tuolloin 325 hehtaaria. Konkurssipesään kuului Pokkarin, Puupon, Matinniemen, Rassan, Rantahaukan, Eerolan ja Kirkkovainion verotilat. 

Hauhon kunta teki päätöksen ostaa Tourun kartanon rakennukset ja maa-alueet. Kunta hankki tilan asutustarkoitukseen ja jaettavaksi pientiloiksi. Siitä myytiin 55 hehtaarin tila vuonna 1923 sekä useita pienempiä viljelys- ja asuintontteja, työväenrakennuksia, Rassan talo rakennuksineen sekä vanha riihirakennus. Roineen rannoilla sijaitsevat loput metsäpalstat myytiin nekin pois. Tourun kartano muuttui sen seurauksena Tourun huvilaksi, jolla ei ollut enää suurtilan luonnetta. Tourun komea päärakennus oli myynnissä vuodesta 1923 lähtien. Sitä kuvattiin ”suurenmoiseksi” ja sen kerrottiin käsittävän 14 huonetta halleineen kylpyhuoneineen ynnä monine muine mukavuuksineen. 

Tourun kartano on täysihoitolatoiminnan pioneeri. Ilmoitus vuodelta 1923

Tourun huvila myytiin vuonna 1927 tamperelaiselle maisteri Toivo Kaipiolle (1882-1949). Ostohinta oli 139 000 markkaa, ja tila todettiin myydyn alle sen todellisen arvon. Toivo Kaipio oli merkittävä tamperelainen talousvaikuttaja. Vuonna 1914 hän oli ollut perustamassa Suomen Graniitti Oy:tä. Pari vuotta myöhemmin hän hankki omistukseensa G. R. Grundströmin Kassakaappitehdas Oy:n, josta tuli vuonna 1935 Kaipio Oy. Se oli Suomen merkittävimpiä autokoritehtaita. Tampereella kauppaneuvos Kaipio omisti talon, joka purettiin 1982. Sen paikalla on nykyisin pääkirjasto Metso. Tourun huvilan omisti Kaipion jälkeen konsuli Uno Khüry (1883-1950), joka toimi Tampereella Winterin tehtaiden toimitusjohtajana. Hän myi tilan Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirille vuonna 1941. 

Kuten sanottu, Wuolteen kartanoa voi pitää kartanona. Sen juuret ennen 1850-lukua ovat Vitsiälän talonpoikastaloissa, mutta kokonaisuus kasvoi kartanoksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Eino Jutikkalan ja Gabriel Nikanderin toimittamaan Suomen kartanot ja suurtilat -teokseen vuonna 1939 hyväksyttiin vain yli 200 hehtaarin tilat. Siihen Tourun kartano olisi päässyt, mikäli sitä ei olisi jaettu 1920-luvulla pientiloiksi. 

(Päivitetty 19.3.2020)

Lähteitä: 
Hämäläinen 27.03.1873 no 13
Hämäläinen 10.05.1882 no 37
Hämeen Sanomat 17.12.1898 no 144 
Hämetär 14.09.1905 no 104
Hufvudstadsbladet 31.03.1906 no 88
Uusimaa 02.04.1906 no 39
Hämetär 22.09.1910 no 106
Hufvudstadsbladet18.06.1911 no 162.
Hämeen Sanomat 02.04.1912 no 37
Byggnadskonst: tidskrift för praktisk byggnadsverksamhet 1918 01.12.1918.
Agros 1921 01.10.1921 no 10
Helsingin Sanomat 10.06 1923 no 155
Helsingin Sanomat 07.12.1922 no 332
Hämeen Kansa 12.04.1923 no 41
Häme 01.02.1923 no 13
Helsingin Sanomat 22.08.1923 no 227
Helsingin Sanomat 06.06.1925 no 150 
Aamulehti 19.07.1927 no 190, 22.07.1927 no 193
Teerijoki, Ilkka 2018: Hauhon historia III
Marja Penttilän tiedonanto perustuen Mauno Kaloisen artikkeliin "Larin Kyösti Tourulla kesävieraana. Hauhon Joulu 1998. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti