Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Johan Savenius ja herrasmiehen puvusto



Tarina alkaa huhtikuussa vuonna 1779 niinkin kaukaa kuin Leppävirroilta, jossa jolloin vietettiin Margareta Elisabet Herkepaeuksen ja Nurmeksen kappalaisen Salomon Saveniuksen häitä. Molemmat olivat kotoisin Hauhon seudulta. Salomon oli syntynyt Tuuloksessa vuonna 1741 ja morsiankin vanhaa hauholaista Herkepaeusten sukua. Papinvirat veivät säätyläistöä ympäri Suomea. Avioparille syntyi lapsia, mutta heitä myös kuoli. Vuonna 1786 menehtyi isorokkoon 3-vuotias poika Johannes. Vuonna 1804 kuoli kuumeeseen 2-vuotias Gabriel Fredrik. Henkiin jäivät vuonna 1780 syntynyt esikoistytär Maria Eleonora ja vuonna 1799 syntynyt Johan Joseph. 

Äiti Margareta Elisabet Herkepaeus kuoli Nurmeksessa vuonna 1809 kuumeeseen. Johan Joseph oli tuolloin vasta 10-vuotias. Kaikeksi murheeksi myös isä varapastori Savenius kuoli jo vuonna 1811. Ainoasta sisarestakaan ei ollut orvolle Johanille turvaksi, sillä Maria Eleonorakin kuoli jo vuonna 1810. Johan Joseph Savenius ei ollut terve lapsi eikä terve nuorukainen. Hän sairasti riisitautia, mikä johtuu D-vitamiinin puutteesta. Jos siitä selvisi hengissä, niin seurauksena oli vaikeita luuston ja raajojen vammoja. Riisitautiset saattoivat myös jäädä pienikasvuisiksi. Lantio saattoi painua vinoon ja jäädä pieneksi. Sairaus varmasti näkyi Johanin ulkonäöstä. Se ei silti estänyt poikaa opiskelemasta Loviisan triviaalikoulussa vuodesta 1816 lähtien. Hänellä oli Hauholla sentään eno maanmittari Paul Gabriel Herkepaeus, joka otti nuorukaisen luokseen asumaan Hauhon Rukkoilan Niemeen vuonna 1821.

Johan Joseph Savenius ei jaksanut lukea ylioppilaaksi eikä edetä yliopistoon. Se varmaan oli selvää jo siinä vaiheessa, kun 22-vuotias nuori mies muutti Niemen rustholliin. Mutta ehkä hänellä sentään oli hyviä aikojakin – varsinkin keväisin, jolloin aurinko helpotti kipuja. Johan ehkä antoi opetusta pientä maksua vastaan naapuruston pojille ja kenties myös serkulleen vuonna 1814 syntyneelle Paulina Gustava Herkeapeukselle. Nuorukainen jaksoi elää kipujensa kanssa vuoteen 1829. Kuolinsyyksi merkittiin ”engelska sjukan”, siis englannin tauti, jolla tarkoitettiin tuolloin riisitautia. 

Jälkeen jäivät vain oppikirjat ja vaatteet, jotka eno luetteloi perukirjaan. Kirjat kertovat monipuolisesti eri kieliin perehtyneestä nuorukaisesta. Johan opiskeli latinaa, saksaa, ranskaa ja venäjää. Hänellä oli myös matematiikan oppikirja sekä maailmanhistoria:

Franssysk, Tysk och Rysk språklära för ungdomen (1814)

Latinsk Gramatika af And. O Lindfors (1806)

Lärobok för skolundervisningen i Verlds Historien af Johan Georg August Galletti (1812)

Undervisning uti Räkne Konsten af Johan Gräns (1801)

Carl Strinsbergs Lärobok för begynnare i Tyska Språket (1804)

Elementarbok för begynnare i Latinska Språket av Sven Ylkenberg (1819)
 
 Mielenkiintoinen on Johan Saveniuksen jälkeenjättämä vaatelista. Arvokkain oli uusi harmaa pitkä takki. Toiseksi arvokkain vaatekerta oli sininen hännystakki ja siniset housut. Sitten tuli vanhempi musta hännystakki ja mustat housut. Lisäksi Johanlla oli kevyempi kankainen hännystakki, vanhat harmaat sarkahousut, vanha puolivillainen vaaleansininen pitkä takki ja housut. Hännystakkien alle löytyi peräti kuusi valkeaa pellavapaitaa. Paidan päälle puettiin tarvittaessa tyylikäs puolisilkkinen liivi. Päähänsä johan Savenius saattoi pistää vanhan hattunsa, harmaan lampaannahkaisen talvimyssyn tai mustan vahakankaisen myssyn. Jalkoja lämmittivät villasukat, joita Johanilla oli neljä paria. Talvella hän käytti lampaannahkaista turkkia, jossa oli ruskeat kangaskäänteet.

Vaikka Johan Savenius oli sairas nuorukainen, niin hän pukeutui muodikkaasti kuin maailmanmies. Rukkoilan raitilla ja kirkonkylällä nähtiin tyylikäs herrasmies. Lähes kuin samalla ajalla eläneet englantilaiset ”dandyt” eli muotiin keskittyneet herrasmiehet, joita pilkattiin myös keikareiksi. Johan Saveniuksen asun lopullinen täydennys olivat musta solmioliina sekä valkoinen cambridge-solmio. Niiden sitominen oli taidonnäyte, jossa niin Lontoon kuin Pariisinkin dandyt kilpailivat keskenään.

Johan Saveniuksen vaateluettelo on kuin suora lainaus ajan muotikuvista. Muodikas asu toi itsetuntoa ja kenties samalla myös lohtua parantumattomasti sairaan miehen arkeen. Samalla perukirja kertoo siitä, että hauholaiset nuoret herrat olivat erittäin hyvin perillä miesten muodin uusimmista tuulista 1800-luvun alussa. 


Kuvat: Louis-Roland Trinquesse (1745–1800): Lektüreszene (Sitzender junger Mann liest einer sitzenden und einer stehenden jungen Frau vor). Abklatsch (contre-épreuve), Artnet. Wikimedia Commons. 
Konst och Nyhetsmagasin för medborgare af alla klasser 1820, illustration nr 32. 
Lähteet. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 (Toim. Yrjö Kotivuori), Hollolan kihlakunnan tuomiokunnan perukirjat 1818-1829. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti