Johan Savenius ja herrasmiehen puvusto

Tarina alkaa huhtikuussa vuonna 1779 niinkin kaukaa kuin Leppävirroilta, jossa jolloin vietettiin Margareta Elisabet Herkepaeuksen ja Nurmeksen kappalaisen Salomon Saveniuksen häitä. Molemmat olivat kotoisin Hauhon seudulta. Salomon oli syntynyt Tuuloksessa vuonna 1741 ja morsiankin vanhaa hauholaista Herkepaeusten sukua. Papinvirat veivät säätyläistöä ympäri Suomea. Avioparille syntyi lapsia, mutta heitä myös kuoli. Vuonna 1786 menehtyi isorokkoon 3-vuotias poika Johannes. Vuonna 1804 kuoli kuumeeseen 2-vuotias Gabriel Fredrik. Henkiin jäivät vuonna 1780 syntynyt esikoistytär Maria Eleonora ja vuonna 1799 syntynyt Johan Joseph. 

Äiti Margareta Elisabet Herkepaeus kuoli Nurmeksessa vuonna 1809 kuumeeseen. Johan Joseph oli tuolloin vasta 10-vuotias. Kaikeksi murheeksi myös isä varapastori Savenius kuoli jo vuonna 1811. Ainoasta sisarestakaan ei ollut orvolle Johanille turvaksi, sillä Maria Eleonorakin kuoli jo vuonna 1810. Johan Joseph Savenius ei ollut terve lapsi eikä terve nuorukainen. Hän sairasti riisitautia, mikä johtuu D-vitamiinin puutteesta. Jos siitä selvisi hengissä, niin seurauksena oli vaikeita luuston ja raajojen vammoja. Riisitautiset saattoivat myös jäädä pienikasvuisiksi. Lantio saattoi painua vinoon ja jäädä pieneksi. Sairaus varmasti näkyi Johanin ulkonäöstä. Se ei silti estänyt poikaa opiskelemasta Loviisan triviaalikoulussa vuodesta 1816 lähtien. Hänellä oli Hauholla sentään eno maanmittari Paul Gabriel Herkepaeus, joka otti nuorukaisen luokseen asumaan Hauhon Rukkoilan Niemeen vuonna 1821.

Johan Joseph Savenius ei jaksanut lukea ylioppilaaksi eikä edetä yliopistoon. Se varmaan oli selvää jo siinä vaiheessa, kun 22-vuotias nuori mies muutti Niemen rustholliin. Mutta ehkä hänellä sentään oli hyviä aikojakin – varsinkin keväisin, jolloin aurinko helpotti kipuja. Johan ehkä antoi opetusta pientä maksua vastaan naapuruston pojille ja kenties myös serkulleen vuonna 1814 syntyneelle Paulina Gustava Herkeapeukselle. Nuorukainen jaksoi elää kipujensa kanssa vuoteen 1829. Kuolinsyyksi merkittiin ”engelska sjukan”, siis englannin tauti, jolla tarkoitettiin tuolloin riisitautia. 

Jälkeen jäivät vain oppikirjat ja vaatteet, jotka eno luetteloi perukirjaan. Kirjat kertovat monipuolisesti eri kieliin perehtyneestä nuorukaisesta. Johan opiskeli latinaa, saksaa, ranskaa ja venäjää. Hänellä oli myös matematiikan oppikirja sekä maailmanhistoria:

Franssysk, Tysk och Rysk språklära för ungdomen (1814)

Latinsk Gramatika af And. O Lindfors (1806)

Lärobok för skolundervisningen i Verlds Historien af Johan Georg August Galletti (1812)

Undervisning uti Räkne Konsten af Johan Gräns (1801)

Carl Strinsbergs Lärobok för begynnare i Tyska Språket (1804)

Elementarbok för begynnare i Latinska Språket av Sven Ylkenberg (1819)

 

 Mielenkiintoinen on Johan Saveniuksen jälkeenjättämä vaatelista. Arvokkain oli uusi harmaa pitkä takki. Toiseksi arvokkain vaatekerta oli sininen hännystakki ja siniset housut. Sitten tuli vanhempi musta hännystakki ja mustat housut. Lisäksi Johanlla oli kevyempi kankainen hännystakki, vanhat harmaat sarkahousut, vanha puolivillainen vaaleansininen pitkä takki ja housut. Hännystakkien alle löytyi peräti kuusi valkeaa pellavapaitaa. Paidan päälle puettiin tarvittaessa tyylikäs puolisilkkinen liivi. Päähänsä johan Savenius saattoi pistää vanhan hattunsa, harmaan lampaannahkaisen talvimyssyn tai mustan vahakankaisen myssyn. Jalkoja lämmittivät villasukat, joita Johanilla oli neljä paria. Talvella hän käytti lampaannahkaista turkkia, jossa oli ruskeat kangaskäänteet.

Vaikka Johan Savenius oli sairas nuorukainen, niin hän pukeutui muodikkaasti kuin maailmanmies. Rukkoilan raitilla ja kirkonkylällä nähtiin tyylikäs herrasmies. Lähes kuin samalla ajalla eläneet englantilaiset ”dandyt” eli muotiin keskittyneet herrasmiehet, joita pilkattiin myös keikareiksi. Johan Saveniuksen asun lopullinen täydennys olivat musta solmioliina sekä valkoinen cambridge-solmio. Niiden sitominen oli taidonnäyte, jossa niin Lontoon kuin Pariisinkin dandyt kilpailivat keskenään.

Johan Saveniuksen vaateluettelo on kuin suora lainaus ajan muotikuvista. Muodikas asu toi itsetuntoa ja kenties samalla myös lohtua parantumattomasti sairaan miehen arkeen. Samalla perukirja kertoo siitä, että hauholaiset nuoret herrat olivat erittäin hyvin perillä miesten muodin uusimmista tuulista 1800-luvun alussa. 

Kuvat: Louis-Roland Trinquesse (1745–1800): Lektüreszene (Sitzender junger Mann liest einer sitzenden und einer stehenden jungen Frau vor). Abklatsch (contre-épreuve), Artnet. Wikimedia Commons. 

Konst och Nyhetsmagasin för medborgare af alla klasser 1820, illustration nr 32. 

Lähteet. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 (Toim. Yrjö Kotivuori), Hollolan kihlakunnan tuomiokunnan perukirjat 1818-1829. 

Västlandista Hauholle

Ruotsin Upplannissa sijaitseva Västland päätyi Hauhon kummikunnaksi viime sotien jälkeen. Västlantilaiset avustivat hauholaisia sotaorpoja sekä antoivat merkittävän lahjoituksen Hauhon rakenteilla olevaan terveystaloon. Kummiuden sijalle tulivat sitttemmin ystävyysvierailut ja yhteistyö. 

Västlandin vanha vaakuna kuvaa kalastusvenettä ja kalaverkkoa. Itämerenkalastus olikin keskiajalla pitäjän pääelinkeino, kunnes rauta muutti kaiken. Kovin paljon yhteistä ystävyyskunnilla ei ole: Hauho on sisämaan maanviljelyspitäjä, kun taas Västland ja Tierp edustavat merellistä ruukkialuetta. Västland liitettiin vuonna 1974 Tierpin kuntaan. Liitos oli luonteva, sillä alueen talous ja väestö olivat jo pari vuosisataa vahvasti verkostoituneet ruukkien ympärille.

Ruotsin kruunu perusti Västlandin pitäjään ruukin vuonna 1612, jonka se vuokrasi 1633 hollantilaiselle liikemiehelle ja sijoittajalle Welam Wervierille (k.1654). Tämä osti lopulta koko ruukin ja loi siitä Upplannin suurimman rautaruukin. Sen rinnalle Wellam Wervier oli perustanut Tolftaan Strömbergin ruukin. Västlandin ja Tolftan Strömbergin ruukit sijaitsivat lähekkäin Tämnejoen varrella. Toinen hollantilainen liikemies Louis de Geer (1587-1657) perusti Upplannin pohjoisosiin lisää rautaruukkeja. Työntekijöiksi hän rekrytoi nykyisen Belgian alueelta tuhansia raudankäsittelyyn perehtyneitä vallooneja, joita siirtyi Upplannista Suomenkin ruukeille. Tierpin vanha Lövstan ruukki päätyi myös Louis De Geerin käsiin. Ruukin yhteydessä olevasta herraskartanosta tuli De Geerien loistelias sukukartano. 

Västlandin ruukinkuja

De Geerien käsiin keskittyi 1700-luvun kuluessa valtava teollisuusomaisuus, joka käsitti Lövstan ohella lopulta myös Västlandin ja Strömsbergin ruukit sekä Hillebolan ja Ullforsin. Kokonaisuus pysyi saman suvun hallussa vuoteen 1861 asti, jolloin se jaettiin. Carl De Geerin tytär Charlotta De Geer (1813-1888) peri Strömsbergin, Västlandin, Hillebolan ja Ullforsin ruukit - siis Tierpin alueen ruukit. 

Tierpin alueen ruukit, jotka päätyivät Baltzar von Platenille

Ohut, mutta mielenkiitoinen historiallinen yhteys Hauhon ja Västlandin välille syntyy Tierpin Lövstan kartanon perijättären Charlotta De Geerin kautta. Hän nimittäin avioitui kreivi Baltzar von Platenin (1804-1875) kanssa. Todellakin! Kyseessä on sama se von Platen-suku, joka omisti Lammin Vanhankartanon, ja jonka jäsen oli myös Hyömäen kartanon omistajatar neiti Sofia Gustava von Platen 1840-luvulla. Tierpin ruukkiruhtinaan kreivi Baltzar von Platenin ja Hyömäen "fröökynän" isät olivat pikkuserkuksia. Leikö sukupiirre sekin, että molemmilla jälkeläisillä oli taitoa pistää raha poikimaan.

Kreivi Baltzar von Platen

Saksalaislähtöinen von Platen-suku jakautui 1700-luvun alussa kahtia. Baltzar Achantes von Platen (1712-1782) päätyi avioliiton kautta Ruotsista Lammin Vanhaankartanoon. Serkku Filip Julius Berndt von Platen (1732-1805) loi uraa Ruotsissa, samoin kuin kreiviksi korotettu poikansa Baltzar Bogislav von Platen (1766-1829). Tätä pidettiin lähes kansallissankarina, sillä Baltzar Bogislav von Platen rakennutti 1800-luvun alussa Götan kanavan, joka yhdistää Pohjanmeren Itämereen. Hänen samanniminen poikansa siis avioitui Tierpin ruukkien perijättären kanssa. Ruukit periytyivät Baltzar von Platenin tyttärenpojille kreiveille Henning ja Axel Wachtmeisterille. He omistivat ruukit vuoteen 1910 asti, joskin Västlandin ruukki ajettiin alas jo vuonna 1902. 

Vaikea sanoa, oliko Ruotsin ja Suomen von Platen sukuhaarojen välillä mitään yhteydenpitoa. Upporikasta ja kuuluisaa kreiviä taatusti ihailtiin niin Lammilla kuin Hauhon Hyömäen kartanossakin, ja ehkä lähestyttiin ainakin muodollisin tervehdyksin. Kreivi Baltzar von Platen teki Ruotsissa häikäisevän uran diplomaattina, meriministerinä ja ulkoministerinä. 

Ystävyyskuntatoiminta Hauhon ja Västlandin (Tierp) välillä oli erityisen vilkasta 1960- ja 1970-luvuilla. Minullekin on periytynyt Västlandin kunnan viiri sekä käsintaottu järeä takorautainen lyhty, joka muistuttaa Tierpin alueen rautaruukkihistoriasta. Kuntien yhteistyön seurauksena opin lapsena ensimmäisen ruotsinkielisen sananikin, joka oli ”hoppa” (hyppiä). Sen minulle opettivat kummikuntavierailulla mukana olleet lapset, joiden kanssa leikin vailla yhteistä kieltä. Kulttuurivaihtoa toki sekin.

Kartta: Cohrs' atlas över Sverige (1928). Project Runeberg.

Kuvat:

Greve Baltzar von Platen (1804-1875), Bilden tagen av Stockholms Auktionsverk (2011-01-07), Wikimedia commons.

Wesslands Bruk, Uppland. Wessland (Västland), bruksgata. Teknik- och industrihistoriska arkivet / Tekniska museet (ARK-K264).