Salaisuuden jäljillä

Matilda von Kraemerin (1833-1919) Nutid-lehdessä vuonna 1917  julkaistujen ja Hyömäen kartanoa sivuavien muistelmien kiinnostavimpia henkilöitä on salaperäinen kasakkaupseeri, johon tämä oli selvästi ihastunut. Eikä tunne ollut täysin yksipuolinen.

Donin kasakka 1800-luvulla

 Matilda ei mainitse kertaakaan ihailemansa nuorukaisen etunimeä eikä edes sukunimeä, mutta hän jätti kuin tarkoituksella vihjeitä – ensinnäkin tämän: ”Kasakkaupseeri, jonka jo kerran aiemmin mainitsin, oli syntynyt Suomessa. Hänen äitinsä oli suomalainen, joka oli avioitunut Porissa sodan aikana kasakkaeverstin kanssa.” Matilda kertoo myös kasakkaupseerinsa Hämeenlinnassa asuvasta leskiäidistä, ”rouva K”, jolla oli kolme poikaa, joista yksi oli kehitysvammainen. Hämeenlinnaan oli sijoitettu 1800-luvulla Venäjän armeijan Donin kasakkarykmentti, jonka hevosia varten Poltinaholle rakennettiin viisi tallia. Yksi niistä on edelleen jäljellä. 

Matildan mukaan hänen ihastuksensa kohde oli ”äitinsä tuki ja turva” mutta tämän vanhempi veli tuotti pelkkää surua ja eli paheellista elämää Helsingissä. Mutta onnistuuko upseerin henkilöllisyyden selvitys? Katsotaanpa:

Ensimmäinen tehtävä oli selvittää Porissa vihityt avioparit Suomen sodan jälkeen. Varsin helposti löytyykin 5.3.1815 vihitty neiti Johanna Kristina Johnsson, jonka sulhasena oli venäläinen ratsumestari Michell (Mihail) Kantzoff. Siis ”K” niin kuin rouva Kantzoff! Neitosen isä oli Porin pormestari ja hovioikeuden assessori Krtistian Johnsson. Johannan sisaretkin avioituivat venäläisten upseerien kanssa. Gustava Karolina oli vihitty jo 1809 Anton Sadluskin kanssa ja Fredrika Katharina Johnsson avioitui vuonna 1819 Johann (Ivan Alekseyevich) Tschepurnoffin kanssa. 

Jatko onkin jo vaikeampaa, sillä Kantzoffien lapset on tietenkin kirjattu ortodoksiseurakuntaan, ehkä useampaankin, eivätkä taitoni riitä tietojen etsintään. Onneksi Hämeenlinnan rippikirjoista löytyy vuosina 1851-1863 Kantzoffin rouva Johanna Kristina, jonka mainitaan eläneen jo pitkään leskenä. Hänet on merkitty senaattori ja tuomari Bengt Detlof Krookin lesken Lovisa Ulrika Arckenholzin talouteen. Everstinna Kantzoff oli muuttanut Porista vuonna 1851 Hämeenlinnaan. Johanna Kristina Kantzoff on käynyt ehtoollisella, joten hän on säilyttänyt oman uskontonsa. Poikia hänellä ei rippikirjassa mainita. Vuonna 1863 leskirouva jätti Hämeenlinnan ja muutti Helsinkiin. 

Tanssiaiset 1840

Entäpä sitten Kantzoffien pojat? Otetaanpa avuksi sanomalehdet. Niistä löytyy mainintoja Kantzoffin upseeriveljeksistä. Herrasväen liikkeitä voi kätevästi selvittää 1840- ja 1850-lukujen sanomalehtien matkustavaisia-osioista. Tiedot olivat sosiaalisesti tärkeä, jotta tuttavat ja saman säätyiset tiesivät pistäytyä kohteliaisuuskäynnille. Myös höyrylaivoilla kaupunkeihin saapuneet matkustavaiset luetteloitiin sanomalehdissä. Lehtitiedoista ei kuitenkaan käy ilmi etunimiä. Esimerkiksi ”luutnantti Kantzoff” mainitaan 271.1841 tulleeksi Helsingistä ja asettuneen Turun seurahuoneelle. Åbo Tidning taas tiedotti 18.9.1844, että ”Kantzoffin luutnantit” olivat saapuneet Helsingistä Turkuun. Veljesten äiti everstinna Kantzoff liikkui hänkin lehtitietojen mukaan vieraisilla niin Turussa kuin Helsingissäkin. Esimerkiksi 27.7.1858 Johanna Kristina Kantzoff oli saapunut Hämeenlinnasta ja asettunut Turkuun kauppias Gallen omistamaan huoneistoon.

Yllättäen myös tunnettu muistelmakirjailija Anders Ramsay mainitsee kauniit Kantzoffin veljekset kirjassaan ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen.” Hän katsoo heidän kuuluneen Helsingin hienoimpiin seurapiireihin: 

”Nuorempain tanssitaitoisten, venäläisiin piireihin kuuluvain herrojen joukosta muistan nyt erityisesti hienon ja pirteän luutnantti Fribergin, kaupunginpäällikön pojan, ja Kantzoffin veljekset, kaksi kaunista kasakkaluutnanttia, naisten suosikkia, jotka ensimmäisinä aina masurkassa ja kotiljongissa liehuivat. He olivat kaikki hyväntahtoisia kunnon miehiä, jotka tuntuivat rakastavan Suomea, sen kansaa ja oloja ja viihtyivät täällä hyvin.” 

Hyömäen kartano

Anders Ramsaykin muistaa mainita veljekset ”kauniiksi”. Matildahan vertasi heistä toista jopa Amor-jumalaan. Ramsayn kuvauksen perusteella molemmatkin Kantzoffin veljekset taisivat olla melkoisia salonkileijonia, vaikka Matildan mukaan vain heistä vanhempi eli hienostoelämää pääkaupungissa. Totta varmasti oli sekin, että nuorempi veljeksistä majaili pitkiä aikoja Hämeenlinnan varuskunnassa – ja flirttaili aatelisneitosten kanssa sekä karautti ratsullaan Hyömäen kartanoon Hauholle, jossa neidit ja upseeri valvoivat koko valoisan kesäyön ullakon portaissa. 

Matildan ihailijan etunimikin selvisi sitten lopulta, mutta vasta surullisesta uutisesta. Finlands Allmänna Tidning-lehdessä julkaistiin 11.6.1856 kuolinilmoitus, joka sekin täsmää muistelmiin: Nuori luutnantti Wladimir Kantzoff oli kuollut Turussa 29-vuotiaaana. Häntä jäivät kaipaamaan iäkäs äiti ja veljet sekä ystävät, joista siis yksi oli vasta 23-vuotias Matilda von Kraemer, joka säilytti muiston komeasta ihailijastaan aina kuolemaansa asti.

Kuvat: August Mannerheim 1840: Tanssiaiset. Helsingin kaupunginmuseo. 

Venäläisiä univormuja; Donin kasakkajoukot, Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma, Enckellin kokoelma. 

Hauho-seuran arkisto.

Hyömäen kartanon Adonis

”Suuressa kaakeliuunissa rätisi iloinen valkea ja sen edessä seisoi nuori renki Raffo, jolla oli mustat kiharat ja salamoivat silmät. Kartanon Adonis, joka lämmitteli jäisiä käsiään sekä samalla tyttöjen ei niin kovin jäisiä sydämiä.” 

Matilda von Kraemerin muistelmissa huomio kiinnittyy Hyömäen kartanon renkiin Raffoon, joka nauratteli kartanon piikoja, ja jopa kartanon nuoret neiditkin huomioivat hänen komean ulkomuotonsa. Kreikan tarustossa itse rakkaudenjumalatar Afroditekin rakasti kuvankaunista Adonis-nuorukaista. Kovin paljon päättelyä ei tarvita Raffon henkilöllisyyden selvittämiseksi. Hyömäen kartanossa palveli usean vuoden ajan Rafael Spir, jonka raamatullinen nimi tuli arkkienkeliltä.  Suhteellisen harvinainen etunimi lyhenee luontevasti muotoon ”Raffo”. 

Rafael Jaakonpoika syntyi 11.4.1825 Miehoilan Juntulan talon Sampaan torpassa. Hänen isänsä oli entinen sotilas ja torppari Jaakko Samuelinpoika Spir ja äitinsä Eva Lena Strömberg. Eva Lenan isä oli asustellut itsellisenä Vitsiälässä ja Jaakko Samuelinpoika oli muuttanut Tuuloksesta rengiksi Vitsiälään. Pari törmäsi toisiinsa Seppälässä, jossa molemmat olivat palveluksessa. Avioliitto solmittiin jouluna 1821, ja Jaakolle ilmaantui sukunimi Spir. Yhteiselämää jatkettiin pari vuotta piikana ja renkinä, kunnes aukesi pääsy Miehoilan Juntulan torppareiksi. Perhe kasvoi peräti neljällä pojalla. 

Rafelin lapsuuden maisemaa oli Torvoilan kylä, jonka läheisyydessä Sampaan torppa sijaitsi. Vuonna 1838 perhe muutti ensin itsellisiksi Vitsiälään ja sieltä pari vuotta myöhemmin Hyömäen kylään. Rafael oli tuolloin 15-vuotias. Sitä kautta tuli tutuksi kartano ja sen tienoot. Vuonna 1842 Rafael Spir täytti 17-vuotta ja hänet mainitaan Hyömäen kartanossa renkinä. Erikoisempi elämänvaihe Rafaelin elämässä alkoi seuraavana vuonna. Hänet nimittäin merkittiin muuttaneeksi Turkuun. Rafael Spir lähetettiin sinne opiskelemaan. Ehkäpä Gustava von Platen oli hankkeen takana ja oli pistänyt merkille pojan pätevyyden puutarhurin apuna. 

Rafael löytyy vuonna 1843 Turun Kupittaalle perustetun puutarhakoulun oppilasluettelosta. Vuonna 1837 perustettu Suomen Puutarhaviljelyseura sai maata Kupittaan kylpylän läheisyydestä. Sinne perustettiin vuonna 1841 puutarhakoulu, jonka oppilaat huolehtivat samalla puiston istutuksista. Kupittaalla oli jo ennestään kuuluisa kylpylä, kaivohuone ja sen yhteydessä juhlasali. Puistossa järjestettiin kaupunkilaisille monenlaisia huvituksia. 

Rafael löytyy rippikirjasta Suomen Puutarhaseuran koulusta (neljäs alhaalta)

Turun Kupittaalla syrjäkylillä varttuneelle hauholaisnuorukaiselle avautui suuri maailma. Ei siis ihme, että Rafaelille kertyi itsevarmuutta. Eikä ihme, jos piikatytöt häntä ihailivat – ja vähän jopa aatelisneiditkin. Nuori komea maailmanmies palasi vuonna 1846 puutarhamestarina Hauhon Hyömäen kartanoon. Lukutaidossa 21-vuotiaalla Rafaelilla katsottiin olevan toivomisen varaa, mutta tuskinpa se uudessa ammatissa haittasi. Kirkkoherran mukaan Rafael hallitsi Katekismuksen ”jollaintavoin” vuonna 1848. 

Rafaelin muuttokirja Turusta

Matilda von Kraemer ei mainitse Raffon olleen kartanon puutarhuri. Hän nimitti tätä rengiksi ja kertoi Raffon tulleen usein vaunuilla noutamaan heitä Hämeenlinnasta Hauholle. Raffo hoiteli ilmeisesti myöhemmin muitakin toimia kuin vain puutarhanhoitoa. Piikojen sydämiä poltellut ”Adonis” teki lopullisen valintansa, kun kartanoon vuonna 1848 palkattiin piiaksi 29-vuotias Albertina Antintytär. Nuorukaista kuusi vuotta vanhempi Albertina voitti Raffon nopeasti omakseen. 

Kihlapari siirtyi Hauhon pappilaan, jossa Rafael Spiristä tuli kirkkoherra Karl Elias Alopaeuksen puutarhurimestari. Häitä tanssittiin Hauhon kirkonkylässä joulunaikaan 1849. Seuraavana vuonna Rafael vaimoineen otti muuttokirjan Hattulaan. Hänestä tuli seuraaviksi vuosiksi Hurttalan Herrnäsin kartanon puutarhurimestari. 

Oikeastaan hauholaisen Rafael ”Raffo” Spirin tarina on varsin poikkeuksellinen. Hän varttui torpanpoikana Roineentakana Torvoilan ja Miehoilan laitamilla, päätyi kartanorengiksi, joka saavutti luottamusta ja pääsi Turkuun puutarhakouluun. Hauhon pappilaa ympäristöineen voisi oikeastaan pitää puutarhamestari Rafael Spirin muistomerkkinä, sillä kukapa tietää, vaikka hän olisi suunnitellut ja toteuttanut 1840-luvulla rakennetun uuden pappilarakennuksen ympärille puutarhan. Sehän olisi periaatteessa täysin mahdollista.

Hauhon pappila