Hämeenlinnassa maaherran talossa pidettiin ristiäiset 11. kesäkuuta 1821. Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran Gustaf Hjärnen puoliso Gustava Sophie oli synnyttänyt edellisenä päivänä kaksostytöt. Kaksosraskaus oli tuolloin aina vaarallinen äidille ja syntyville lapsille – ja varsinkin kun maaherratar oli jo 41-vuotias. Mitään suuria ristiäiskalaaseja ei voitu järjestää. Pelkona oli, että pienokaiset menehtyisivät. Äidinkin henki saattoi olla vaarassa. Kaste oli suoritettava heti ja kummit saatava paikalle nopeasti. He olivat varmasti jo varautuneet tapahtumaan hyvissä ajoin saapumalla etukäteen kaupunkiin.
Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherraksi oli vuonna 1816 nimitetty Gustaf Hjärne. Aviopari oli kotoisin Ruotsista ja jäänyt Suomen sodan jälkeen maahan. He olivat puolensa valinneet. Molemmilla on väitetty olleen keskeinen rooli Viaporin antautumisessa venäläisille. Hämeenlinnassa he olivat asuneet vasta viitisen vuotta. Tarkastellaanpa pitkää ja komeaa kummiluetteloa Hämeenlinnan syntyneidenluettelossa. Keitä maaherrapari oli kunnioittanut pyytämällä tyttäriensä kummeiksi? Millainen oli heidän seurapiirinsä Hämeenlinnassa?
 |
| Hämeenlinna 1823 |
Kaksosten pääkummina oli avioparin vanhin tytär neiti Beata Sophia Jeanne Hjärne, joka oli jo 20-vuotias ja muuttanut vanhempiensa luo Tukholmasta pari vuotta aiemmin. Toisena kummina mainitaan Anders Petrus Ammilon, Skånessa syntynyt ja Hämeenlinnaan päätynyt 61-vuotias rykmentin lääkäri. Kolmantena kummina oli Hämeenlinnan kappalainen Henrik Konsin, joka oli vaatimatonta syntyperää: talollisen poika Hattulan Rahkoilan Konsan talosta. Hän kastoi molemmat lapset maaherran kotona.
Aviopari halusi osoittaa erityistä kiitollisuutta lääkäriä ja pappia kohtaan kutsumalla molemmat kummeiksi. Molemmat olivat todennäköisesti valvoneet maaherran virkatalossa koko synnytyksen ajan antaen sekä henkistä että lääketieteellistä apua. Synnytyksessä oli siis turvauduttu rykmentinlääkäriin eikä Hämeenlinnassa asuneeseen piirilääkäri Johan Erik Sabelliin.
Sen jälkeen syntyneiden luettelossa mainitaan kummit vielä molemmille tyttärille erikseen. Lapsista syntyi ensin Alexandra, joka sai nimensä Venäjän keisarinnan mukaan. Neiti Alexandran läsnä olevista kummeista kirjattiin ensimmäiseksi vapaaherratar Anna Elisabet Rehbinder, omaa sukua Hedenberg ja hänen puolisonsa paroni, Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteeri ja ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder. He olivat korkea-arvoisimmat kummit ja lisäksi avioparin läheisiä ystäviä jo Viaporin ajoilta. Robert Henrik Rehbinder oli Suomen korkea-arvoisin virkamies.
Toiseksi kummiksi valikoitui leskirouva Fredrika Charlotta Stjernvall, omaa sukua von Yhlen, joka asui Hämeenlinnassa. Leskirouvan aviomies oli ollut Hämeen läänin maaherra Gustaf FredrikStjernvall. He olivat omistaneet Orimattilan Sommarnäsin kartanon. Sitä ennen he olivat asuneet Hauholla Keson puustellissa, jossa rouva oli kokenut lievää alemmuudentunnetta suhteessa paikallisiin aatelisiin. Nyt asiat olivat toisin.
Kolmantena kummina oli everstiluutnantti ja ritari Gustaf Carl Palmfelt, Luopioisten Kantolan kartanon isäntä. Neljänsinä kummeina kirjattiin kamarineuvoksetar Inga Lovisa Nordenswan, omaa sukua Gylling ja tämän puoliso ritari, kamarineuvos Henrik Kristian Nordenswan. Nordenswanit olivat vahvasti Hämeenlinnaan sitoutunut paikallisesti merkittävä aatelissuku, jota ei voinut sivuttaa.
Kaksosista jälkimmäinen sai nimen Hedwig. Kenties vertauskuvallisesti haluttiin muistaa Ruotsi-Suomen viimeistä yhteistä kuningatarta Hedwig Elisabeth Charlottaa. Alexandra ja Hedwig niminä edustivat siten kiinnostavasti uutta ja vanhaa maailmaa, jota jakoi Suomen sota ja vuosi 1809.
Hedwig neidin ensimmäisenä kummina oli läsnä vapaaherratar Catharina Sophia Munck af Fulkila, omaa sukua Fleming af Liebelitz, jonka edesmennyt puoliso oli ollut Uudenmaan ja Hämeen läänin entinen maaherra Johan Henrik Munck af Fulkila. Toiseksi kummiksi oli kutsuttu Hauhon Hahkialan isäntä eversti Robert Carl Charpentier ja kolmanneksi kummiksi kirjattiin leskirouva Maria Elisabet Stierwald, omaa sukua Gylling, jonka puoliso oli ollut senaattori, valtiopäivämies ja laamanni Reinhold Wilhelm Stierwald.
Neljäntenä kummina oli everstiluutnantti Carl Fredrik Schulman, joka oli hauholaista sukua Lautsian kartanosta mutta hankkinut omistukseensa Asikkalan Kalkkisten kartanoon. Hän asui perheineen kuitenkin Hämeenlinnassa. Viidensinä kummeina olivat rouva Lovisa Ulrika Krook, omaa sukua Arckenholtz ja laamanni Bengt Detlof Krook, joka toimi maaherran alaisuudessa Uudenmaan ja Hämeen läänin lääninsihteerinä. Viimeisiksi kummeiksi on kirjattu 22-vuotias neiti Inga Christina Nordenswan ja avioparin oma poika, vasta 16-vuotias Gustaf Adolf Hjärne.
Keskeistä kummien valinnassa oli kunnianosoitus tärkeille henkilöille: vapaaherratar Anna Elisabet Rehbinderille sekä entisten maaherrojen leskille vapaaherratar Catharina Sophia Munck af Fulkilalle ja Fredrika Charlotta Stjernvallille. Ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinderillä on arvioitu olleen ratkaiseva rooli Suomen autonomian vahvistumisessa 1800-luvun alussa. Johan Henrik Munck af Fulkila oli ollut aatelissäädyn edustajana Porvoon valtiopäivillä 1809 ja samoin Henrik Kristian Nordenswan.
Autonomia oli vielä nuorta ja maaherran lasten kummeilla oli poliittista merkitystä ympäröivälle yhteiskunnalle. Kummivalinnoilla haluttiin todistaa uskollisuutta Venäjän keisarille. Kummeiksi valitut olivat selkeästi valinneet puolensa jo Suomen sodan aikana 1808 tai heti sen jälkeen. Kummiluettelo kertoo myös siitä, ketkä olivat Hämeenlinnan korkea-arvoisimpia asukkaita 1820-luvun alussa.
Gustaf Carl Palmfeltiin aviopari lienee tutustunut jo Viaporissa Suomen sodan alla. Gustav Hjärne toimi tuolloin linnoituksen asevaraston hoitajana. Hauhon Hahkialan kartanon isäntä Robert Carl Charpentier kuului luultavasti maaherraparin henkilökohtaisiin ystäviin, samoin kuin Carl Fredrik Schulman. Gustaf Hjärne lienee tutustunut kumpaankin aatelismieheen jo sotapalveluksessa Ruotsin armeijassa. Se, miksi mainittujen herrojen vaimot eivät olleet kummeina, liittyi ehkä siihen, että heillä oli pieniä lapsia. Rouvat olivat kesällä lapsineen kartanoissaan maaseudulla. Nordenswanit asuivat Schulmanien tavoin Hämeenlinnassa, vaikka omistivat myös Vähikkälän kartanon Janakkalassa.Charpentier pääsi nopeasti paikalle Hauhon Hahkialasta.
Hedwig -nimellä kastettu pienokainen ei elänyt kauan, vaan kuoli jo 28. kesäkuuta ”sydänpysähdykseen.” Sisar Alexandra Hjärne sen sijaan eli aikuiseksi ja avioitui vuonna 1844 Sten Knut Johan Furuhjelmin kanssa, jonka serkku Carl Emil Furuhjelm oli muuten avioitunut vuonna 1828 Hauhon Hovinkartanon perijättären Margareta Charlotta Gripenbergin kanssa.
Lähteet:
KA Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan kastettujen luettelo 1821. Uudenmaan ja Hämeen läänin henkikirja U: 13, 1821.
Kuvat:
Kastevaippa 1700-luvun lopulta. Kuulunut Ramsay- ja Adelborg-suvuille Esbogårdissa (Espoonkartanossa) ja Ruotsissa. KAMU Espoon kaupunginmuseo.
Carl von Kügelgen: Hämeenlinna. Vues pittoresques de la Finlande, Pietari 1823 – 1824. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.
KA Kaupunkikartat. Charta öfver Tavastehus nya Stadstomter, Plantagier, Kryddegårdar och ängsdelar inom Canalen 1780.
