Tietoja minusta

Oma kuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon ja sen lähialueen kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Blogini on omistettu kirjailija Jane Austenille ja hänen aikakaudelleen Hämeessä. Oma kartanoni on vanha karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

perjantai 21. lokakuuta 2022

Hakemus Hauhon kirkkoherraksi 1779

Asikkalan kappalainen Axel Laurell (1715-1790) tunnetaan Suomen historiassa merkittävänä perunanviljelyn edistäjänä. Hän oli syntyisin rusthollin poika Hämeen läänin Koskelta, joka lähti koulutielle. Poika päätyi aikanaan papiksi ja sai Asikkalan kappalaisen viran vuonna 1744. Perunanviljelystä hän kiinnostui jo 1740-luvulla. Innostus uuteen viljelykasviin oli niin suurta, että Laurell kirjoitti aiheesta kirjasen nimeltä Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten eli Maan-Pärönain Viljelemisestä, säilyttämisestä ja Hyödytyksestä Huonen hallituxesa, joka julkaistiin vuonna 1773. Se ilmestyi myös ruotsiksi, ja levisi ympäri valtakunnan. Kirja teki Laurellista kuuluisan miehen.

Aivan tyytyväinen kappalainen Laurell ei liene virkaansa ollut Asikkalassa. Kirkkoherranvirka olisi ollut arvokkaampi ja samalla tuottoisampi. Kun Hauhon kirkkoherra Johannes Nohrmarck kuoli vuonna 1778, niin tuolloin 63-vuotias Axel Laurell päätti yrittää Hauhon kirkkoherran virkaan. Hän istui pöytänsä ääreen ja laati seuraavanlaisen virkahakemuksen piispalle ja konsistorille:

Korkeasti kunnioitetut Herra Tohtori ja Piispa ja Maisteri. Tuomiorovasti, lehtorit ja muu Konsistori

Koska Hauhon seurakunta on kirkkoherra ja rovasti Nohrmarckin kuoleman kautta tullut nyt vapaaksi, niin siksi minä ilmoitan korkea-arvoiselle herra Tohtorille ja Piispalle, sekä Konsistorille, kaikkein nöyrimmästi sekä kunnioittavimmin toiveeni, että minut huomioitaisiin tätä virkaa täytettäessä.

Toimivuoteni ovat monilukuiset, kuten oheen liitetty lista osoittaa, samoin kuin minun mitä ahkerimmat ja kovat toimeni tässä virassani Asikkalan seurakunnassa. Ne tuovat minulle toivoa tähän esitykseeni mitä tulee kyseessä olevan Hauhon pastoraatin virantäyttöön, samoin kuin Kuninkaallisen majesteetin armollinen kirjelmä 14. tammikuuta 1774. Lasken teidän huomaanne sen, mitä minun ylentämiseni suhteen tulee, Arvoisa Korkea-arvoinen Herra Tohtori ja Piispa sekä konsistori.

Kaikkein Nöyrin Palvelijanne

Axel Laurell

Axel Laurellin vaatimaton syntyperä ja pappisura eivät kuitenkaan riittäneet piispalle eikä konsistorille. Virkaan valittiin 1779 Porvoon lukion lehtori Petrus Bonsdorff. Laurellin hakemuskirjeessä on kiinnostava vihjaus kuninkaallisen majesteetin kirjelmään: hän oli todellakin saanut 1774 kuningas Kustaa III:lta etuoikeuden virkaylennyksiin, mutta sekään ei silti auttanut häntä viranhaussa. Laurellin perhetausta, suhteet ja ura pappina olivat ehkä liian vaatimattomia, vaikka hänen ansionsa perunanviljelyn edistäjänä oli erittäin merkittävä niin Suomessa kuin Ruotsissa, jopa itsensä kuninkaan silmissä. Vuonna 1774 Axel Laurell sai Asikkalan käräjillä kuninkaan myöntämän hopeamitalin kiitokseksi kirjoittamastaan perunanviljelyn käsikirjasta.

Asikkalalaiset pitivät kappalaisestaan, ja Laurellin muistoksi kunnan vaakunassakin on perunankukka. Miten Axel Laurell olisi menestynyt Hauhon kirkkoherrana? Varmaankin aivan hyvin ja opettanut samalla innokkaasti hauholaisia viljelemään perunoita. Pitkäksi hänen uransa ei olisi muodostunut, sillä Axel Laurell kuoli Asikkalassa vuonna 1790. 

******

Kyllä Hauhollakin peruna tuli tunnetuksi 1700-luvulla ja kiitos siitä kuuluu Asikkalan kappalaiselle Axel Laurellille, vaikka häntä ei Hauhon kirkkoherraksi kelpuutettukaan. Lopuksi on vielä kannattaa julkaista kirjasta Vanhaa Hauhoa (1925) se kaikkein alkuperäisin pernamokon ohje:


Lähteitä:

KA Porvoon tuomiokapitulin asiakirjat, Eb:91, 1.1.1779-30.6.1779, Huhtikuu 1779.

Mäkelä-Alitalo, Anneli: Laurell, Axel. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 21.10.2022).

Kuva: Atlas des plantes de France. 1891.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti