Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Hauhon Lauttian muinaishistoriaa


Tartuin pitkästä aikaa historialliseen romaaniin. Kollegani lahjoitti minulle jo toissa keväänä Kristiina Vuoren romaanin Neidonpaula, johon tulin tarttuneeksi vasta nyt. Kiinnostukseni kasvoi, koska päähenkilöiden äidin todettiin olevan kotoisin Hauhon Lauttiasta. Toki jo saman kirjailijan esikoisteoksessa Näkijän tytär liikutaan Hauhonselän rannalla sijainneessa Lauttian rälssikartanossa.

Tietenkin on turhaa alkaa tonkia romaanien fiktiivisten henkilöiden tai paikkojen esikuvia - se voi olla jopa ärsyttävääkin. Mutta kaikesta huolimatta sain ajatuksen syventyä Lautsian kartanon muinaisuuteen. Vuoren romaanissa voisi kai sanoa yhdistyvän kaksi hauholaista kartanoa: Hyvikkälän ja Lautsian. Hyvikkälä oli yhteydessä Hauhonselkään ja mahtikartanon syntyvaiheet menevät ajalle, jolta ei ole lähteitä. Lautsia – jota ikäihmiset lapsuudessani kutsuivat nimellä Lauttia – ei ollut olemassa vielä keskiajalla.

Yrjö Koskimiehen tuomio Hauhon historiassa (osa I) nimestä ”Lautsia” on melko tyly: ”Asutushistorian kannalta nimi ei siis sano mitään”. Maallikko tietysti pohtii, että mitkä syyt vaativat lauttapaikan perustamiseen juuri tähän tiettyyn kohtaan Ilmoilanselän rannassa? Miksi Ilmoilasta piti päästä järven yli rannalle, jonka takana jatkui laaja, asumaton metsäalue? Tai miksi Alvettulasta piti päästä vesitse rantaa pitkin Lautsiaan, jonka alueeseen se kuului?

Siihen on selitys: Teponlinna, Hauhon ainoa virallinen linnavuori. Se sijaitsee aivan Lautsian läheisyydessä. Pieni, jyrkkärinteinen kalliopäällystäinen vuori, jonka laelle vie kapea polku. Tästä näkökulmasta Lautsia onkin ikivanha ja varsin merkittäväkin paikka. Se on ollut olemassa jo vähintään 1200-luvulla, jolloin linnavuoret ilmeisesti perustettiin ja niitä tarvittiin. Ehkäpä Ilmoilanselän ja Vähäjärven kapeikossa sijaitseva ”lauttasija” vakiintui 1200-luvulla linnan ohessa sen ”satamaksi”.

Lautsian tienoilta alkoi keskiajalla yhteismaa, jossa usealla kylällä oli omia niittyraivauksia. Lautsia kylänä on nuori. Se oli ”afgärda by”, siirtokylä. Tarkemmat syyt sen perustamiseen ovat hämärän peitossa. Myöhäiskeskiajan kuluessa ”Lauttasijan” liepeille asettui asukkaita – tai ainakin asutus siellä vakiintui. Paikka aidattiin erilleen Alvettulan maista. Vuoden 1539 maakirja tuntee Lautsiassa kolme nimeä: Martti Klemetinpoika, Mikko Pekanpoika ja Matti Sipinpoika. Vuonna 1563 Kustaa Fincke antoi todistuksen kylän olemassaolosta erillisenä alueena, joten hänen kai voisi sanoa olevan Lautsian eräänlainen perustaja.

Lautsia eli Lauttia Hauhon maakirjassa 1539

Väistämättä tulee mieleen, oliko alun perinkin kyse yhdestä sukuryhmästä, joka kenties jo keskiajalla muutti Lautsiaan, Teponlinnan kupeeseen. Miksi ja koska? Kysymyksiin ei saa vastausta.  Kylän historia jäi lyhyeksi, koska jo vuonna 1555 Matti Sipinpoika yhdisteli taloja ja suurtilan synty oli alkanut. Vai... oliko koskaan ollutkaan kyse muusta kuin yhdestä huonekunnasta, joka muutti asumaan erilleen muista, linnavuoren kupeeseen? Jos näin oli, niin kuka oli Matti Sipinpoika, jonka sukua asui tuomiokirjan mukaan 1600-luvun alussa myös Ruotsissa?

Lautsian lopullinen ero Alvettulasta oli tapahtunut tultaessa vuoteen 1590, sillä tuolloin riideltiin ensi kertaa käräjillä rajoista. Lautsian käyttöön jäi alue, jota rajoittivat Telkilahden niitty, Rantakorttehisto ja Sillanmäki. Tämän alueen ulkopuolella Lautsian asukkaat saivat laiduntaa ja ottaa metsästä tarvepuita.

Muinaislinnan kupeessa olevaan ”Lauttiaan” on helppo kuvitella toinen toistaan kiehtovampia asukkaita. Puhdas fiktiivinen historiallinen romaani, kuten Neidonpaula, antaa parhaimmillaan enemmän kuin epämääräinen faktana myytävä kuvitteellinen muinaishistoria. Sellaistakin on Teponlinnan ja Alvettulan seudulle takavuosina rakenneltu, vieläpä viikinkien voimin. 

Ilmoilan Kalomäestä löydetty "Hauhon risti" Kalevalakorun mallistossa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti