Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 30. elokuuta 2016

Juho Erkinpoika ja rengin CV



Alkava syyskausi tietää akateemisella alalla erilaisia hakuja ja ansioluetteloiden päivitystä. Sen johdosta on syytä muistaa entisajan elämänkiertoa ja varsinkin palkollisten, jotka myös syyspuolella alkoivat etsiä uutta palveluspaikkaa seuraavaksi vuodeksi. Lopullinen päätös piti olla tiedossa Mikkelinpäivän aikaan.

Samana vuonna 1839, jolloin mamselli Polviander vietti kesäänsä Lautsian kartanossa, sinne pestattiin 62-vuotias renki Juho Erkinpoika kirkonkylän kappalaisen puustellista. Vaikea sanoa, mihin toimeen niin iäkästä miestä kartanossa tarvittiin. Riittikö, että renkien joukossa oli joku kokenut vanhempi mies? Vai oliko kyseessä lähinnä säätyläisten järjestämä köyhäinapu vanhalle miehelle, joka ei enää ollut voimissaan? Jos palkollinen sairasti, se vähennettiin palkasta. Kartanoilla oli varaa sääliin: heikkokuntoiseen renkiin.


Todennäköisesti Juhon äiti oli ollut Maria Martintytär, Hauhon Vitsiälän Puupon talon tytär, joka oli avioitunut vuonna 1766 Hyömäestä kotoisin olleen rengin Erkki Erkinpojan kanssa. Lapsia syntyi seitsemän ja esikoistytär Anna avioitui armeijan rummunlyöjän Johan Brandvilin kanssa vain 19-vuotiaana vuonna 1788 ja päätyi siten kotitalonsa emännäksi. Juho oli tuolloin vasta 11-vuotias. Vanha pari lapsineen asui sen jälkeen itsellisiksi merkittyinä kirkonkylässä ja Vitsiälässä. Muiden lasten piti hankkia elantonsa palkollisina.

Harva jäi kokonaan naimattomaksi, mutta Juho Erkinpoika näyttää jääneen. Miksi hänestä ei tullut isäntää? Syytä voi vain pohtia. Kalvoiko katkeruus omasta asemasta? Eikö tullut sopivaa naista kohdalle vai eikö elämä perheellisenä houkutellut? Vai olivatko syyt paljon syvemmällä, erilaisuudessa? Päätös pysyä kokonaan naimattomana oli aikakaudella harvinainen ja näkyvä ratkaisu, josta mies sai varmasti kuulla. Naimaton mies ei nauttinut samaa arvostusta kuin nainut. Siinä missä perheellinen mies sai voimien vähetessä apua vaimoltaan ja varttuvilta lapsiltaan, vanhapoika saattoi luottaa vain itseensä. Hänen piti jaksaa vielä vanhanakin ja toivoa, ettei terveys romahda. Kehen silloin saattoi turvata? Juho kiersi vailla pysyvää kotia talosta toiseen vuosikymmeniä. Koko ikänsä. Omaisuutena korkeintaan vaatearkku. Sana "eläke" oli lähes tuntematon, sitä tutumpi oli "elätti", eikä se asema ollut houkutteleva.

Miehoilan Arvelaan hän pestautui useamman kerran elämänsä aikana ja palveli siellä joka kerta 2-3 vuotta mikä oli pitkä aika palkolliselle. Tuntuu, että hän koki kylän, talon ja väen kodikseen, koska viihtyi lähialueella peräti 15 vuotta elämästään. Selitys lienee ehkä siinä, että Juhon täti emännöi Arvelaa. Tämä kuoltua vuonna 1824, Juho siirtyi parin vuoden kuluttua Miehoilasta Lautsian kartanon alaiseen Ilmoilan Furuholmaan. Hän oli tuolloin 49-vuotias. Kymmenen seuraavaa vuotta kuluivatkin Ilmoilassa.

Mutta millainen olisi ollut 66-vuotiaan renki Juhon kirjallinen CV eli ansioluettelo, jos sellaisia olisi 1830-luvulla kyselty? Alku jää epäselväksi, mutta vuodesta 1802 ura on suunnilleen selvillä.

1802-1806 Vitsiälän Penttilässä
1810-1812  Miehoilan Arvelassa
1813-1817 Torvoilan Lepistössä
1818-1819 Miehoilan Arvelassa
1820 Rukkoilan Ylhäisissä
1821-1822 Torvoilan Lepistössä
1823-1824 Miehoilan Arvelassa
1825 Miehoilan Paavolassa
1826 Ilmoilan Furuholmassa (Lautsia)
1827 Ilmoilan Furuholman Jussilassa
1832 Ilmoilan Vähä-Sipilässä
1833 Ilmoilan Kyömilässä
1837-1838 Kirkonkylän kappalaisen puustellissa Eerolassa
1839-1842 Lautsian kartanossa
1842 Okerlan Heikkilään

Työkokemus oli aina tärkeää mutta alkava keuhkotauti saattoi sanella sen, että Juho oli hakeutunut kuusikymppisenä pappilaan ja sitten Lautsian kartanoon. Isoilla tiloilla oli aina töitä, joita saattoi suorittaa heikompikuntoisena: veistoa, nikkarointia, kalaverkkojen paikkailua, työkalujen ja puuastioiden korjausta. Apuna oli myös laaja kokemus erilaisista töistä, jolla vanhempi mies saattoi neuvoa nuorempia ja lunastaa siten paikkansa kartanoyhteisössä. Vuonna 1842 Juho ehti vielä sopia siirtymisestä Okerlan Heikkilään. Sinne hän ei koskaan ehtinyt, koska kuoli Lautsiassa ”rintakuumeeseen” 66-vuotiaana. Rengin tai piian töissä nykyajan eläkeikään ylsi hengissä vain harva. 

Miehoilan maisema tuli Juholle tutuksi


Kuva: Eero Järnefelt: Isäntä ja rengit (Wikimedia commons)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti