Tietoja minusta

Oma valokuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

torstai 21. maaliskuuta 2019

Kesä Hyömäen kartanossa



 Mathildan muistelmat osa 4  

Kesäisin tapahtui niin, että koko suku kerääntyi tädin luokse.  Täti Jeanette tuli koko joukkoineen ja osa sukua aina Ruotsista asti, mitä seikkaa tietenkin kunnioitettiin ja juhlittiin. Käyskenneltiin ulkosalla varjoisalla lehmuskujalla sekä istuskeltiin ja juteltiin. Tai sitten istuttiin sisällä ja juteltiin. Tai vaellettiin Roineen rantaan, jonka himmeän sinisessä vedessä kylvettiin. Mutta koska hyödyllisyys liittyy yhteen tyytyväisyyden kanssa, niin esiin voitiin kaivaa myös suuret täkkipuut. Ja sitten monet ahkerat kädet työskentelivät ilolla ja riemulla suuren tilkkutäkin ympärillä. Omat sormeni eivät luonnollisestikaan olleet siinä kiinni, mutta vapaana en silti ollut, vaan kuljettelin korilla sinne ja tänne puuvillatilkkuja. Erään kerran sain päähäni kuljettaa koria pääni päällä, josta se keikahti kumoon ja koko sisältö levisi joka puolelle ympäri lattiaa, paitsi ei tietenkään juuri hänen kohdalleen, joka karstasi tilkkujen väliin pumpulivanua. 


"Moster Jeanette"
Tämä samainen vanua karstaava nainen uskoi minulle kerran koko elämäntarinansa. Se oli oikeastaan vastaus kysymykseeni siitä, miksi hän näytti aina kovin ärtyisältä. Se oli se tavallinen tarina: hyväuskoisuutta, valheellisuutta ja petollisuutta ilkeiden miesten toimesta! Täti lähetti meidät molemmat hakemaan kartanon suuren salin kaapista sinne varattuja ruokatarpeita. Sieltä paljastuikin hiirten jälkiä purkkien ja korien seasta, joten olimme pitkään pakotettuja etsimään niiden piilopaikkoja. Sitä puuhaa kesti yhtä pitkään kuin hänen rakkaushistoriaansakin, joten pitkä kertomus yksin ei viivästyttänyt meitä.

Toisinaan tuli hiivittyä samalle kaapille ilman eri käskyäkin, koska siellä säilytettiin piparkakkuja. Ne kun maistuivat hyviltä muulloinkin kuin kestityksenä vehnänpuhdistuksesta. Täti ei koskaan torunut meitä, sillä hän oli kiltti ja antelias sekä halusi nähdä meidät iloisina – vaan miksi ihmeessä nuoriso niin mieluusti pyrkii huiputtamaan vanhempaa ihmistä? 

Hyömäen kartanon lähimmät naapurit olivat luutnantti Bosin ja hänen perheensä Bobackassa. Luutnantin rouva oli vaaleaverinen, pyylevä ja ilomielinen; mies taas oli suuri, roteva ja mustanpuhuva tuuheine mustine pulisonkeineen ja viiksineen. Luutnantti kävi pukeutuneena suuriin väljiin housuihin, mistä seurasi se, että hän näytti vieläkin kookkaammalta. Hän oli tädin neuvonantaja ja oikea käsi, joka kävi usein ilman rouvaansa Hyömäessä. Me kyllä huomasimme, että luutnantti hakkaili tätiä, mutta emme koskaan havainneet, että se olisi herättänyt tädissä minkäänlaista vastakaikua. He puhuivat rukiista ja perunoista ja niin edelleen, ja me mieluusti hävisimme jossain vaiheessa omille teillemme. 

Täti vaikutti luutnantin läsnä ollessa paljon topakammalta kuin muiden seurassa. Hän toisteli puheessaan ”pahus vieköön” tuon tuostakin. Ei se kuulostanut pahalta, sillä sitä seurasi aina jokin nopea repliikki.  Mutta eihän se toki ollut naiselliselta. Lähdimme joskus mukana vierailulle Bobackaan, mutta meillä oli hauskempaa kotona. 

Näköala Hyömäen kartanon puutarhasta
Skånelaisten sukulaistensa kanssa täti oli kaikkein innokkaimmin tekemisissä, luullakseni he olivat hänelle kaikkein rakkaimpia. Sieltä hän sai kiinnostavia kirjeitä varsinkin iloiselta ja ystävälliseltä Aurora von Platenilta – joka sittemmin avioitui kreivi Adlersparren kanssa – hänelle täti kirjoitti kaikkein ahkerimmin. Todellakin luulen, ettei täti kaivannut maalla suuremmin seuraa; hän oli keksinyt niin paljon puuhaa itselleen. Joku toinen olisi voinut olla hyvinkin peloissaan, jos olisi asunut yhtä yksin kuin hän. Vaikka palvelusväki asui rakennuksen toisessa päässä, ei hän siltikään pelännyt. Tosin täti kyllä mielellään haetutti meidät Hämeenlinnasta luoksensa lähettämällä Raffon ja vaunut meitä noutamaan. Ja me tietysti lähdimme aina yhtä mielellämme Hyömäkeen. 

                                                              ***

Mathilda mainitsee Roineen, mutta kyseessä täytyy olla Hauhonselkä. Tietysti on mahdollista, että herrasväki kutsui Roineeksi koko Hauhon vesistöä. Mathilda ei koskaan erittele Hyömäen kartanoa ja kylää. Hänelle sana Hyömäki – muodossa Hömäki – tarkoitti aina kartanoa. 

Lammin Vanhassakartanossa syntynyt Achates Carl von Platen (1786-1850) avioitui Janakkalan Hyvikkälässä vapaaherratar Henrietta Charlotta Munckin kanssa. He asettuivat 1800-luvulla Ruotsiin, jossa aviomies eteni armeijan palveluksessa everstiluutnantiksi. Perhe asui Ruotsin Skånessa Hälsingborgissa. Hyömäen neiti Gustava von Platen oli Achates von Platenin veljentytär, joten Charlotte Aurore von Platen (1821-1853) oli siten Mathildan äidin ja tädin Gustavan serkku. Aurora-serkku avioitui vuonna 1848 kreivi Carl August Adlersparren kanssa, joka tunnettiin runoilijana kirjailijanimellä Albano. 

Hyömäen kartanoon löysi kesäisin tiensä Hyömäen neidin nuorempi sisar "Moster Jeanette" kenraalinrouva Johanna Christina Ehrnrooth (1796-1848) Nastolan Seestan kartanosta. Ja kyllä! Hän on jalkaväenkenraali ja Mannerheimristin ritarin Adolf Erik Ehrnroothin isänisän äiti.

Alvettulan Bobackassa asuivat  luutnantti Viktor Erik Amadeus Bosin (1805-1862) ja vaimonsa Fredrika Wilhelmina Sofia Schulman (1811-1883). Bosinin perustaman nuuskatehtaan tuotteet kelpasivat myös Hyömäen neidille.

Lähteet:
Några barndoms- och ungdomsminnen. Upptecknade av M v. K. Nutid 2-3, 1917.
Westermarck, Helena: Adelaide Ehrnrooth. Kvinnospår I Finländsk kulturliv (1928).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti