Minua on aina ihmetyttänyt mikä oli Hauholla ”Eteläisten Lövkulla”. Mikä on sen historia? Kuka on ristinyt sen ruotsinkielisellä nimellä? Hauhon Joulu -lehdessä joskus 60-luvulla julkaistussa Mandi Kimparin näytelmässä Lövkullan vuokraajina esiintyvät ”herra ja rouva Andersson” 1900-luvun alussa. Se ei kuitenkaan ratkaissut Löfkulla eli Lövkulla-nimen arvoitusta.
Eteläisten kylä ja Lövkullan "boställe" 1840-luvun pitäjänkartassa |
Bloggailun kuluessa on jo selvinnyt, että 1800-luku oli kartanokulttuurin
kukoistusaikaa. Herrasväki muodosti seurapiirin ja perusti ”kartanoita”
ristimällä ostamiaan perintötiloja ja upseerinpuustelleja ruotsinkielisillä
nimillä. Yksi niistä oli Hauhon Eteläisten kylän Lövkulla.
Eteläisten kartano lahjoitettiin 1600-luvulla
balttiaateliselle Jürgen Wrangelille. Varsinaista aateliskartanoa kylään ei silti
syntynyt. Eteläisten säteristä tehtiin isoreduktion seurauksena upseerin
virkatalo. Vuonna 1804 Eteläisten puustelllissa asuivat Adolf Joachim
Borgenström ja vaimonsa Ebba Fredrika Schulman, jotka muuttivat Renkoon. Kartanokulttuurin
Lövkullaan toivat Ruotsista vuoden 1804 tienoilla muuttaneet majuri Joachim
Christiernin ja vaimonsa Brita Maria Björkengren. Majuri polveutui 1600-luvulla
eläneestä Ramnäsin ruukinpatruunasta Erik Christiernistä ja tämän pojasta
Joachimista, jonka veli Carl aateloitiin vuonna 1720 nimellä von Christiersson.
Luutnantti Joachim Christiernin ja Brita Maria
Björkengren on vihitty Hauholla 17.4.1806. Koska vihkimerkintä tuli aina
morsiamen kotiseurakuntaan, täytyi Brita Mariankin asua tuolloin Hauholla. Suppea avioliittomerkintä selittyy osin
sillä, että morsian oli varsin pitkälle raskaana. Huhtikuussa vihityn parin
esikoistytär syntyi jo kesäkuun alussa. He siis olivat aloittaneet
yhteiselämänsä ennen aikojaan, mikä ei tietysti ollut kovin sopivaa. Siitä huolimatta syntyneen Maria Charlotan kummeina olivat Hauhon
kirkkoherra Wallenius rouvineen. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809,
jäivät majuri Joachim ja Brita Maria Eteläisten puustelliin ja asuivat siellä kuolemaansa asti. Aviopari ehti luoda
läheiset suhteet alueen herrasväkeen – ja ristiä puustellin komealla nimellä:
Lövkulla.
Kesähauholainen Eric Ehrström kertoo päiväkirjassaan
vuonna 1811, että rouva Christiernin on ”aivan täydellinen luonnonlapsi”. Hän
ei avaa kuvausta sen enempää, mutta oletettavasti Lövkullan rouva oli hilpeä ja
seurallinen. Majurin Ehrström tunsi varsin hyvin Suomen sodan ajoilta
Luopioisten Lemmettylän omistanut notaari Johan Wallenius
törmäsi luutnantti Christierniin ensi kertaa syyskuussa 1806, jolloin tämä oli yhdessä
nimismies Schmidtin kanssa tekemässä virallista tarkastusta Lemmettylän ratsumiestorpasta.
Veljenmaljat herrat joivat Lautsian kartanossa vasta marraskuussa 1809. ”Hän esitti
sitä”, halusi Wallenius täsmentää rituaalia päiväkirjaansa. Majuri Christiernin oli päättänyt
jäädä Suomeen ja halusi selvästi kiinnittyä paikalliseen herrasväkeen. Avioparin lasten kummeissa toistuvat paikallisen herrasväen nimet.
Lövkullan Christiernien hautaristi Hauhon kirkkopihassa |
Maria Britta Björkegrenin syntymävuosi on Hauhon rippikirjoissa
1784. Kuitenkin hautaristissä ”Kära maka
Marie Christiernin” on syntynyt 29.9.1782. Rouvan kutsumanimi oli siis
perheen kesken ”Marie” eikä Brita. Merkinnöissä on jonkinverran ristiriitoja, jotka voivat
toki selittyä sillä, että pariskunta oli kotoisin Ruotsista.
Avioparille syntyi Hauholla kaikkiaan neljä lasta: Maria
Charlotta 9.6.1806, Anna Fredricka Dorothea 12.3.1810, Victor Joachim 12.3.1814
ja Ulrika Aurora Clementina 20.4.1816. Kaikille neitosille löytyi myös
aviopuolisot nuorina. Maria Charlotta avioitui vuonna 1824 venäläisen upseerin
Petter Ostrogorskyn kanssa. Anna Fredrika vihittiin tammikuussa 1832
Hämeenlinnalaisen apteekkarin Johan Nymanin kanssa. Mademoiselle Ullan häitä
tanssittiin Lövkullassa toukokuussa 1822. Sulhasena oli luutnantti Hans Fredrik
Rottkirch.
Brita Maria Björkengren kuoli 59-vuotiaana maaliskuussa
1843 ollessaan tyttärensä perheen vieraana Hämeenlinnassa. Hänet on kirjattu siksi
sekä Hauhon että Hämeenlinnan haudattujen luetteloon. Aviomies majuri Joachim
Christiernin kuoli vuonna 1847. Samaan hautaan laskettiin vielä avioparin kaksi pientä tyttärenpoikaa. Heidän aikansa Hauholla oli ohi. Lövkullan
Christierneistä muistuttaa enää Hauhon kirkkopihassa oleva komea rautaristi.
Vuosina 1865 ja 1868 Lövkullan puustellia samoin kuin useita muita virkataloja tarjottiin 50
vuodeksi arennille eli vuokralle ”Hämäläinen” lehdessä. Vuosina 1867-1873
Lövkullassa asuivat Hauhon nimismies Zachris Fredrik Alopaeus ja vaimonsa
Josefina Emilia Wahlberg. Sen jälkeen vuokraajaksi ryhtyivät Johan Wilhelm
Saarinen ja Paulina Josefina Törnroos. Hauholaisen Mandi Kimparin
kirjoittamassa näytelmässä Eteläisten Lövkullan herrasväkenä olivat vuonna 1894
kartanoon muuttaneet Lauri Anderson ja rouvansa Hilda Maria Ingberg.
Kuvat: Hämäläinen 17.2.1865, no 7, KA Maanmittaushallitus, Hauhon pitäjänkartta
hei
VastaaPoistaIsänäitini isän vanhemmat Johan Wilhelm Saarinen s. 1843 Sääksmäki (Saaren rusthollin poika) ja Paulina Josefina Törnroos s. 1839 Ikaalisten kauppala vuokrasivat Lövkullan kartanon 1878-1890. Hauholla syntyi heidän 3 pojastaan 2 nuorinta Johan Gustaf s. 1879 joista siis Johan Paavali s. 1881 on mummoni isä. Säätyläiselämästä Hauholla kertoo se että Johan Paavalin kummisetä on kirjailija Paavo Cajander jonka sisar oli avioitunut Hauhon nimismiehen kanssa.
Lövkullaan Saariset siirtyvät Janakkalasta Konttilan kartanosta jonka pehtoorina Johan Wilhelm Saarinen toimi.
Ilmeisesti rusthollien nuoremmat pojat olivat hyvää pehtooriainesta. Johan Wilhelmin isänpuoleinen suku oli pitänyt Porilan rusthollia Sääksmäellä, mutta hänen isänsä siirtyi Saaren ruthollariksi ja Johan Wilhelm oli lapsista ensimmäinen joka syntyi Saaressa.
Paulina Josefina taas on puuseppä Mats Törnroosin ja Wendla Christina Åbergin tytär joka lähti 17 vuotiaana Tampereelle piiaksi ja siirtyi nopeasti Janakkalaan Konttilan kartanon kammarjungfruksi.
Kiitos! Siinäpä mielenkiintoinen lisä Lövkullan tarinaan.
VastaaPoistaNuo kertomuksesi alussa ja lopussa mainitut Lars Andersson ja Hilda Maria Inberg olivat isoisäni Kustaa Aadolf Anderssonin (myöh. Anttio) vanhemmat. Se näytelmän tarina 1960-luvulta oli tietenkin osittain fiktiivinen, mutta ilmeisimmin kyllä aikalaisten tarinoista muistiinmerkitty ja pitkälti totta.
VastaaPoista