Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 31. toukokuuta 2016

Puutarhamestari Adolf Gustaf Jacob Törnroos ja pätkätyöläisen karu arki


Adolf Gustaf Jacob Törnroos syntyi 24.1.1815 Mäntsälän Nummen Frugårdissa (Alikartano) aivan toisenlaiseen asemaan kuin ammattiveljensä puutarhamestari Carl Fröberg. Adolfin isä Jacob Törnroos oli kartanon puutarhamestari ja hänen vaimonsa Anna Sofia Jurén taas oli Frugårdin entisen puutarhamestarin tytär. Ammatti periytyi ja kehittymässä oli sukuverkosto, jossa aviopuolisokin etsittiin samasta ammattikunnasta. Adolf Gustaf Jacob Törnroos olisi Nordenskiöldien palveluksessa jo kolmannessa polvessa. Vuonna 1838 nuori puutarhamestari avioitui Andersgårdin piian Wilhelmina Sandholmin kanssa.

Puutarhurin kosinta

Syystä tai toisesta elämä ei jatkunutkaan Adolf Törnroosin kannalta säädetyssä järjestyksestä. Majuri Otto Henrik Nordenskiöld muutti perheineen pysyvämmin Ruotsissa oleville perintömailleen. Puutarhurille ei ollut ehkä tarvetta. Törnroos muutti vaimoineen Frugårdista Porvooseen samana vuonna kuin avioitui eikä enää palannut kartanoon. Uusi pesti oli Haikon kartanossa, jossa syntyi myös perheen esikoinen Gustaf Allfrid vuonna 1839.

Puutarhamestari oli ylellisyyttä, jos asiaa ajattelee taloudellisesta näkökulmasta. Suomen talvi on pitkä – ja mitä puutarhuri tekee talven ajan? Talvipuutarhoja, orangerioita, oli vain muutamassa kartanossa akatemian lisäksi. Ruukkukukkien hoito ei vaatinut kokopäivätoimista puutarhuria. Luultavasti tämä oli puutarhamestareiden ongelma: he jäivät helposti työttömiksi. Heitä oli tarjolla liikaa. Ammatin sesonkiluontoisuus tulee esiin Adolf Törnroosin elämänkulusta. Hän vaihtoi paikkaa lähes vuosittain.

Haikosta Törnroosit siirtyivät 1841 Myrskylään, tarkemmin sanoen Myrskylän kartanoon, jossa tarjolla oli vakinaisempi työ. Tänä aikana syntyi kaksi lasta: Albertina ja Adolf Engelbert. Adolf toimi Falckenheimien puutarhurina aina vuoteen 1846 asti. Sen jälkeen kasattiin taas muuttokuorma ja suunnattiin Orimattilaan Niemen Sommarnäsin kartanoon. Reilun vuoden kuluttua 1849 muutettiin jälleen. Puutarhuria tarvittiin Tuuloksen Juttilan Kommilassa vuoden verran. Tässä vaiheessa herää kysymys, että mitä puutarhuri ehti tehdä vuodessa? Perustiko hän vain puutarhan? Neuvoiko isäntäväkeä ja palvelijoita? Ratkaisiko hän kotipuutarhurin vaikeat pulmat neuvomalla ja opastamalla?

Mäntsälän Alikartanon päärakennus vuodelta 1805

Juttilan Kommilasta Adolf Törnroos perheineen muutti Hauholle Hyömäen kartanoon vuonna 1850, jossa syntyi seuraavana vuonna poika Victor Richard. Kummeiksi oli pyydetty kartanon ”inspehtori” Claes Örnberg sekä muuta palvelusväkeä. Oma suku oli kaukana. Hyömästä suunnattiin Helsinkiin heti seuraavana vuonna. Ulkopuolisen silmissä Törnroosien elämä alkaa tuntua aika kohtuuttomalta. Minnekään he eivät päässeet juurtumaan.Väistämättä miettii miten he pitivät yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, vai pitivätkö ollenkaan? 

Oliko Adolf Törnroos levoton luonne, vai sanelivatko elämän ehdot ikuisen vaeltamisen? Kuka tietää… Helsingistä tie kulki taas seuraavana vuonna Hämeen läänin Koskelle Pätilän kartanoon puutarhamestariksi 1852. Siellä perhe sentään asui muutaman vuoden. Voisi kuvitella, että liikkuvuus vaati veronsa: vaimo Wilhelmina kuoli Pätilässä vuonna 1854 vain 33-vuotiaana. Haudattujen luettelon mukaan kuolinsyytä ei ole kerrottu (oangifven). Leskeksi jäänyt Adolf palasi vuonna 1856 Hauholle, tällä kertaa kahdeksi vuodeksi Sotjalan Hovinkartanoon. Sieltä mies lähti Janakkalaan, jossa hän työskenteli vuoden rautatien asemalla renkinä kunnes palasi takaisin Hauholle. Lautsian kartanoon tarvittiin uutta puutarhamestaria Yläneelle muuttaneen Carl Fröbergin jälkeen.

Puutarhurin kevät

Jonkinlaista vihjettä Adolf Törnroosin ongelmista antaa se, että muuttokirjan mukaan hän oli ollut merkittynä Hauhon kirkonkirjoihin ”såsom lös personen”, siis kuin irtolaisena. Mitään rikosmerkintöjä miehellä ei kuitenkaan ollut missään seurakunnassa ja hän oli aina palvellut nuhteettomasti. Irtolaisuus oli eräänlainen synonyymi työttömyydelle. Puutarhamestarin oli vaikea työllistyä ja ehkä vaikea ryhtyä mihinkään muuhunkaan ammattiin. Ruotsinkielinen puutarhamestari myös miellettiin sosiaalisessa asteikossa korkeammalle kuin sepät ja suutarit. Rautatie antoi ”säädyllisen” mahdollisuuden ansaita elanto.

Kauan ei rautatieltä omaan ammattiinsa palannut Adolf Törnroos ehtinyt vaalia edellisen puutarhurin Carl Fröbergin perintöä. Hän kuoli Lautsian kartanossa vain 44-vuotiaana vuonna 1859. Kuolinsyyksi merkittiin ”okänd”, tuntematon. Hänet haudattiin Hauholle. Viime vuotensa hän ahkeroikin Hauhon kartanoissa jonkinlaisena herrasväen "kimppapuutarhurina", pätkätyöläisenä, jolle ei kuitenkaan aina ollut tarjolla vuoden pestiä. Lain silmissä hän oli vaarassa päätyä irtolaiseksi. Pätkätyöläisen arki oli 1800-luvulla karu: vaarassa ei ollut pelkkä terveys, vaan myös vapaus - ja jopa henki.

Kuvat: Gardeners Offer (Thomas Rowlandson 1756-1831), Mäntsälän Alikartano, Kalender Jahreszeiter, Frühling (Johan Georg Volmar 1770-1831). Wikimedia Commons.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti