Jacobina Charlotta Munsterhjelmin perintö

 

Tuuloksen Juttilan Kommilan eli Toivoniemen kartanoon muutti Nastolasta 27.10 1818 neiti Jacobina Charlotta Munsterhjelm. Kartanon oli ostanut vuonna 1802 Jacobinan veli kapteeni Anders Munsterhjelm. Sisarusten isä Anders Gustaf oli velkaantunut ja hänen kuoltuaan perheen vanha sukukartano Elimäen Hämeenkylä jouduttiin myymään. Andersin ja hänen vaimonsa Vendla Glansenstjernan perintörahat riittivät Toivoniemen ostoon Tuuloksesta. Siten he päätyivät osaksi Hauhon seudun herrasväen seurapiiriä. Munsterhjelmit seurustelivat 1800-luvun alussa tiiviisti varsinkin Hovinkartanon Gripenbergien kanssa. 

Toivoniemen kartanoon vuonna 1818 muuttanut 32-vuotias Jacobina-neiti oli kulkeutunut etäälle syntymäkodistaan. Jacobina ehti päästä Elimäellä ripille 2.10.1802, mutta jo samantien hän muutti äidin ja sisarustensa kanssa Nastolan Immilän Joentaan tilalle. Isän velkojen tähden leski Ester Nohrström ja neljä tytärtä Anna, Ulrika, Jacobina ja Beata jäivät taloudellisesti ahtaalle. Heistä vain Ulrika pystyi solmimaan avioliiton serkkunsa Otto Mangnus von Essenin kanssa. Sukulaisten keskinäisillä avioliitoilla saatiin usein turvattua omaisuutta sekä turvattomien naissukulaisten asema. 

Jacobina Munsterhjelmin ainoat hyödynnettävät taidot olivat ompeleminen ja taloudenhoito. Molemmat hän oli oppinut lapsuudessaan. Niiden avulla naimaton nainen saattoi olla hyödyksi sukulaispiirille. Mikäli tilanne kävi todella tukalaksi, niin säätyläisneitikin saattoi antautua palkatuksi taloudenhoitajaksi. Jacobinan kohdalla sellainen ei ollut suotavaa, ja olisi alentanut sekä veljen että aatelissuvun arvoa. Ompelullakin saattoi korkeintaan ansaita siten, että myi käsitöitä sukulaisilleen. Silloin ei tarvinnut kokea kerjäävänsä armopaloja eikä työn tilaaja loukannut naista tarjoamalla rahaa vastikkeetta. Jacobina oli Toivoniemessäkin taitava ja ahkera neulan käyttäjä. 

Kodin menetys 15-vuotiaana ja vuonna 1808-1809 käyty Suomen sota vaikuttivat väistämättä Jacobinan elämään. Monta nuorukaista ystävä- ja sukulaispiiristä oli kaatunut sodassa. Perimätieto kertoo, että Jacobina suri koko elämänsä sodassa kaatunutta rakastettuaan. Romantiikan aika arvosti elämänikäistä suremista, ja tavallaan se loi hohtoa naimattomaksi jääneeseen naiseen: Ikään kuin naimattomuuden syynä olisikin oma valinta eikä se, ettei kukaan ollut kosinut. 

Jacobinan kukkein nuoruus kului Nastolan Immilän Joentaan kartanossa. Äiti kuoli vuonna 1817, minkä jälkeen sisarusjoukko hajaantui avioituneiden sisarusten talouksiin. Jacobina ei ollut koskaan sellaisissa varoissa tai asemassa kuin Tuuloksen Ylöskartanon Sofia Gustava von Platen, joka päätyi hoitamaan itsenäisesti Hauhon Hyömäen kartanoa. Todennäköisesti Jacobina hoiti veljensä taloutta Toiviniemen kartanossa, sillä veljenvaimo Vendla poti keuhkotautia ja kuoli vain 46-vuotiaana vuonna 1821. 

Toivoniemen kartano 1910-luvulla

 

Jacobina muutti heti veljensä Anders Munsterhjelmin kuoltua vuonna 1824 Tuuloksen Toivoniemestä Kosken kappeliin. Jälleen oli yksi koti hajonnut alta. Sisar Ulrika otti naimattomat sisarensa Jacobinan, Annan ja Beatan luokseen Kurjalan kartanoon. Suvun perimätieto kertoo, että ”muster Jacobina” oli äkkipikainen, katkeroitunut ja omaan maailmaansa sulkeutunut. Eräs suvun jälkeläinen pohti, että mikä teki päiväkirjaa kirjoittaneesta iloisesta tytöstä katkeran vanhuksen. Olisiko yhtenä syynä ollut se, ettei hän pystynyt vaikuttamaan omaan elämäänsä juuri mitenkään. 

Viimeiset vuotensa Jacobina asui sisarensa Beatan kanssa Kosken kirkonkylän Koppelon eli Fridshyddan tilalla. Syy muuttoon oli se, että hän ei viihtynyt Kurjalan kartanossa. Rippikirjassa Jacobinan mainitaan olleen kuuro sekä viallinen tai ontuva (ofälig), mikä osaltaan teki hänestä eristäytyneen ja masentuneen. Arvattavasti lohtua toi pikkusisaren Beatan läsnäolo, ja ehkäpä hän viimeinkin sai oman rauhan omassa taloudessa. Jacobina kävi sisarensa kanssa ehtoollisella loppuun asti, joten vammat eivät tehneet hänestä täysin liikuntakyvytöntä. Jacobina oli kuollessaan 1.4.1842 vasta 56-vuotias eli suhteellisen nuori. Kuolinsyy oli tuntematon. 

Jacobinan muuttokirja Tuuloksesta

Naimaton Jacobina Charlotta Munsterhjelm eli hiljaista elämää sukulaiskartanoissa eikä hän tai kukaan muukaan olisi osannut arvata, kuinka merkittävän perinnön hän jättäisi jälkipolville. Jacobinan 13-vuotiaana aloittama päiväkirja on nimittäin ainoa säilynyt lähde suomalaisen kartanoelämän arkeen vuosina 1799-1801. Toista yhtä pikkutarkkaa dokumenttia ei ole. Lisäksi siinä katsellaan maailmaa teini-ikäisen tytön silmin. 

Vaikka Jacobinan kirjallinen perintö onkin vain osin hajonnut langalla sidottu 185 sivuinen nuoruuden päiväkirja, niin uskallan verrata häntä varovasti samalla ajalla Englannissa eläneeseen kirjailija Jane Austeniin. Tavallisen arjen kuvaajana Jacobina oli jo nuorena taitava, terävä ja huumorintajuinen. Ei ole tietoa haaveiliko Jacobina kirjailijan urasta. Kirjoittamiseen hänellä oli ainakin nuorena sisäistä paloa. Hän sai paperiarkkeja lahjoiksi ja teki itse jopa mustetta. Miksi hän lopetti kirjoittamisen? Kodin menetys, Suomen sodan aiheuttamat traumat, köyhyys, taloudenhoito, kuurous, sairaus… 

Yhtä syytä tuskin on. Päiväkirja teki Jacobinasta kuitenkin kuolemattoman – ja se on paljon se. 

Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirjamerkintöjä suomeksi 8.5.2021 alkaen twitterissä.

 

Lähteitä:

Lönnqvist Bo (toim.): Jacobina Charlotta Munsterhjelms Dagböcker 1799-1801. SLS. 1970.

Vainio-Korhonen, Kirsi: Sophie Creutzin aika. Aateliselämää 1700-luvun Suomessa. SKS. 2012.

Vainio-Korhonen, Kirsi: Sofie Munsterhjelmin aika. Aatelisnaisia ja upseereita 1800-luvun Suomessa. SKS. 2012.

Kuva: Tuuloksen Toivoniemen kartano. Signe Brander. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.