Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Neiti Schildtin tarina


Lisäksi perheeseen kuuluu myös neiti Schildt. – Kaikki mainitsemani henkilöt ovat oikein mukavia ja iloisia ihmisiä, joskaan luonto ei ulkonäön puolesta ole ollut Neiti Schildtille kovin suosiollinen.

Näin tylysti Eric Ehrström luonnehti toista hauholaista neitosta, jonka tapasi kesällä 1811. Asessori Schreck sijoitti viimeisillä illallisilla 25.7 nuorukaisen oman tyttärensä Gustavan ja neiti Schildtin väliin. Eric-parka vuodatti päiväkirjassa sydänverta mamselli Schreckin vuoksi, mutta ei juurikaan huomioinut 22-vuotiasta neiti Schildtiä. Neiti Schildt oli myös nimeltään Gustava, tarkemmin Gustava Albertina. Nimi näyttää olleen muodissa.

Gustava Albertina syntyi Hauhon Sappeen Alastalossa vuonna 1789. Hän oli kapteeni Christoffer Schildtin ja hänen vaimonsa Hedvig Catharina Björkellin nuorin lapsi. Gustava Albertinalla oli kolme vanhempaa veljeä: Volmar Johan, Ernst Christoffer ja Georg Wilhelm. Kaikki kolme upseereita, kuten aatelismiehille oli soveliasta. Ehrström kirjoitti perheen isän olevan ”hilpeä ja iloinen ukko, joskin suorasukainen”. Kapteeni Volmar Schildtin Eric Ehrström tunsi ennestään Suomen Sodan ajoilta. tämä oli vuonna 1804 avioitunut neiti Eva Fredrika Wadenstiernan kanssa. Sen seurauksena Ernst-velikin avioitui neidin sisaren Charlotta Sofian kanssa vuonna 1809.

Katrillin tahdissa 1810

Schildtien, Schmidtien ja Schreckien perheet seurustelivat tiiviisti. Ehrström kirjoitti päiväkirjassaan, kuinka Leppäniemessä hänen oli ollut suorastaan pakko tanssia katrilli kohteliaisuudesta, vaikka olikin kovin kuumissaan kävelystä. Tanssi kun ei olisi ollut muuten täysilukuinen. Illan kuluessa ”nuori Schmidt” säesti viululla Regina Wilhelmina Schreckin ja tämän veljen laulamia suomenkielisiä lauluja, joita Georg Wilhelm Schildt oli säveltänyt. Hauhon seurapiirissä siis harrastettiin innokkaasti suomenkieltä minkä Ehrström pani merkille. Eipä ihme, että Volmar Johan Schildtin pojasta, vuonna 1810 syntyneestä Jyväskylän piirilääkäri Volmar Styrbjörnistä eli Wolmari Kilpisestä, tuli fennomaani ja suomenkielen kehittäjä, jonka luomia sanoja ovat mm. tiede, taide, jalkine, kirje, sairaala, vankila, uskonto, puoliso, henkilö, yhtiö, itsenäistyä, olettaa, sisustaa, toteuttaa, vähentää…

Ei ole aivan varmaa, millaisia lupauksia solmittiin Portaan Jokioisten kartanon ylioppilaan Johan Fredrik Schmidtin ja neiti Schildtin kanssa. No, ehkä sinä kesänä ei vielä mitään. Säätyläismiehillä kesti pitkään saavuttaa sovelias asema ja varallisuus ennen kuin hän saattoi ajatella avioliittoa ainakaan aatelisneidon kanssa. Kihlauskin saattoi kestää vuosia. Ylioppilas Johan Fredrik Schmidt valmistui siviilivirkamieheksi Turun yliopistosta 1816. Vuonna 1825 hänestä tuli Hauhon nimismies. Viran hän peri samana vuonna kuolleelta isältään. Schmidt oli edelleen naimaton, vaikka ikää oli jo 41-vuotta. Vakiintuneen aseman seuraus oli se, että kruununnimismies Schmidt ja 39-vuotias neiti Gustava Albertina Schildtin häitä juhlittiin Sappeen Alastalossa 1.6.1828.

Finlands Allmänna Tidning 19.6.1828 Vihittyjä
Aviopari muutti asumaan Tuittulan Heikkilään, joka sai kartanomaisemman nimen Fredsvik, Rauhalahti. Gustava Albertina oli jo 42-vuotias synnyttäessään esikoisensa toukokuussa 1831. Pienokainen sai nimen Selma Gustava Fredrika. Perhe-elämää kesti vain joulukuuhun 1832. Nimismies Schmidt menehtyi 22.12.1032 ”rintapöhöön” vain 45-vuotiaana. Ja – murheellista kyllä – pieni Selma-parka kuoli rokkoon heti tammikuun alussa 1832. Onneton leski Gustava Albertina joutui vielä selvittelemään miehensä taloudellista konkurssia, jonka seurauksena Rauhalahti meni myyntiin. Kohtalo iskut tuntuvat perin julmilta. Varsinkin, jos he olivat joutuneet vuosikausia odottamaan avioliittoa.

Pikku Selman kuolinilmoitus Finland Allmänna Tidning-lehdessä

Finlands Allmänna Tidning 7.5.1833
Leski Gustava Albertina sai kodin Sappeen Alastalosta. Siellä hän eli koko loppuelämänsä yhdessä naimattoman veljensä Georg Wilhelmin kanssa. Kaikista kokemistaan murheistaan huolimatta Gustava Albertina eli pitkän elämän ja kuoli vasta lähes 80-vuotiaana 19.1.1869. Hänet haudattiin syntymä- ja kotipitäjänsä Hauhon kirkkomaahan.

Kuva: Wikimedia commons.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti