Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

perjantai 5. helmikuuta 2016

Vänrikki Stoolin tytär Lautsian kartanossa

 

Mamselli Karolina Polviander


Vuoden 1838 lopulla 28.12 Lautsian kartanon ovesta asteli sisään mamselli Karolina Sofia Polviander kaukaa Kurusta. Mamselli tai demoiselle Karolina Polviander oli vasta 17-vuotias, joten häntä ei palkattu taloudenhoitajattareksi, vaikka nimitys demoiselle usein mielletään siten. Sana merkitsee naimatonta ei-aatelista naista ja sen synonyymi on mamselli. Vain aateliset saattoivat olla neitejä (fröken). Karolina Polviander ei ollut fröken eikä piika, vaan demoiselle. Siinä oli suuri ero.

Karolina Polvianderin isä ei ollut kuka tahansa köyhä aliupseeri, vaan legendaarinen Carl Gustaf Polviander, jota on pidetty J.L. Runebergin ”Vänrikki Stoolin” esikuvana. Polviander kertoi nuorelle aatelisperheen kotiopettajalle metsästysmatkoilla tarinoitaan Suomen sodasta. Kertomukset innoittivat nuorta Runebergia, joka vuonna 1848 julkaisi ensimmäisen osan "Vänrikki Stoolin tarinoita". Vänrikki Polviander asui Kurussa ensin Hainarin virkatalossa ja myöhemmin Kiviojan torpassa. Karolinan kotona oli vuonna 1838 isän kahden avioliiton seurauksena kymmenen lasta ja lisääkin oli vielä tulossa.

Mutta miksi mamselli Karolina Sofia lähti juuri Lautsian kartanoon? Se on arvoitus, johon on vaikea vastata. Toki majuri Otto Wilhelm Schulman oli, vänrikki Polvianderin tavoin, taistellut Suomen sodassa mutta hän oli kuollut jo vuonna 1830. Kaipasiko hänen leskirouvansa Lovisa Wilhelmina seuraneitiä, koska ainoa tytär Fredrika oli avioitunut vuonna 1833 ja poika Carl Leonard luomassa omaa sotilasuraansa Venäjän armeijassa? Mahdollisesti Lautsian majorskan sisar Elisabet Eleonora ja tämän aviomies Nils Johan Idman olivatkin asian takana, sillä he olivat asuneet Kurussa. Lisäksi Karolinan muuttokirjassa on kohteeksi kirjattu ensin Tyrväntö, joka on vedetty yli ja sen tilalle kirjoitettu Hauho. Lautsian rouva majorska Lovisa Wilhelmina ja tämän sisar Elisabet Eleonora Idman olivat omaa sukua Gardiemeister ja syntyneet Tyrvännön Uskelan Haukilan kartanossa.

Aateliskartano oli suuri mahdollisuus köyhälle säätyläistytölle. Karolinan-mamsellin ehkä toivottiin saavan oppia mahdolliselle uralle talousmamsellina, mikäli aviomiestä ei löytyisi. Ja muutenkin: olihan suuri kunnia saada opetusta taloudenhoidossa, käytöksessä, käsitöissä ja ruotsinkielessä oikeassa aateliskartanossa. Nuori mamselli saattoi niiden ohessa solmia arvokkaita suhteita, joista kenties oli suurta hyötyä tulevaisuudessa. Tavallaan hän oli kartanossa palvelijattarena mutta asema voitiin tulkita nuoren säätyläismamsellin oppivaiheena, joka tuki hänen kasvatustaan.

Kovin vilkasta kartanon seuraelämä tuskin oli vuonna 1839. Hauhon kartanoissa näyttäisi asuneen tuohon aikaan lähinnä vanhoja armoja yhtä vanhoine seuraneiteineen. Mamselli Karolina saattoi pitkästyä hiljaiseen elämään majorskan seuraneitinä. Ehkä sentään otettiin vastaan vieraita ja käytiin joskus herrasväissä. Kesällä saattoi olla juhliakin, kun nuorempaa herrasväkeä saapui kaupungista maaseudulle.

"Vänrikki Stoolin" tytär demoiselle Karolina Polviander viipyi Lautsian kartanossa vain vajaan vuoden ja matkusti syyskuun lopulla 1839 takaisin kotiinsa Kuruun. Hän asui kotonaan kunnes vuonna 1841 solmi avioliiton pitäjänräätäli Anders Thurmanin kanssa. 

Mitähän Karolinalle jäi lopulta käteen Hauhon vuodestaan? Ainakin hän itsenäistyi ollessaan vajaan vuoden poissa kotoaan. Nuori neito voi kokea lyhyessä ajassa paljonkin. Vaikka tuskallisen saavuttamaton kaukorakkauden, jota ei kukaan huomaa muuna kuin ruokahaluttomuutena ja kalpeutena. Niin tai näin, ainakin Karolinalla riitti varmasti kerrottavaa ja ehkä tuliaisiakin kotiväelle Kurussa.


Hyvää Runebergin päivää kaikille!

Kuvat: Miklós Barabás, Ateljee (1838). Wikimedia Common
Karolina Sofia Polvianderin muuttokirja Kurusta Hauholle 1838, Hauhon seurakunnan arkisto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti