Tarinoita Hauhon Lautsian kartanosta osa 3

Eerik Aadaminpoika Pyymäki: Torpan pojasta renkivoudiksi

Pälkäneen Ruokolan kartanon Pyymäen torpassa elettiin vakavia aikoja vuoden 1828 kevättalvella. Lapset sairastivat isorokkoa. Joko rokotusinto oli papiston keskuudessa vähäistä tai sitten väki epäluuloista sitä lapsilleen ottamaan. Pieni vuoden vanha Vilhelm menehtyi isorokkoon maaliskuun alussa. Torppari Aatami Erikinpojalla ja vaimon Maria Antintyttären toinenkin poika Eerik sairasti rokon, mutta parantui. Jäljet jäivät näkyviin.

Erik Aadaminpojan muuttokirja 1837

Ainoa poika ei Pyymäelle jäänyt, vaan muutti vuonna 1837 Hauholle Ilmoilan kylään. Nuori parikymppinen mies asettui rengiksi ensin Vähä-Sipilään ja seuraavana vuonna Siukolaan. Vähä-Rekolassa Eerik Aadaminpoika viihtyikin peräti viisi vuotta. Kenties perhe tuntui mukavalta ja paikka kotoisalta. Siellä hän tutustui väistämättä sukulaistensa huomassa kasvavaan esi-isääni Matti Matinpoikaan.

Vähä-Rekolan jälkeen Eerik oli kolme vuotta renkinä Furuholmassa, joka kuului Lautsian omistaneille Schulmaneille. Se oli vanha säterikartano, mutta toimi herrasväen metsästysmajana. Pedantti kirkkoherra Adolf Fredrik Siren merkitsi Eerkin kohdalle rippikirjaan, että tällä oli ollut isorokko. Rokonarvista huolimatta Eerkin pätevyys työssä alettiin huomata. Hänet pestattiin vuonna 1846 Lautsian kartanoon renkivoudiksi. Renkien käskijänä ja töiden organisoijana mieheltä vaadittiin näkemystä ja omatoimisuutta. Ehkä hän oli saanut laajempaa maanviljelykokemusta ja vastuuta jo Vähä-Rekolassa ja Furuholmassa. 

Renkivoudin asema toi elämään vakautta. Vakauden merkki on vakiintuminen: Eerik Aadaminpoika Pyymäki kuulutettiin avioliittoon Hauhon Nurmen kylän Toralan lampuodintyttären Anna Juhontyttären kanssa. Häitä tanssittiin 1.12.1848. Sulhanen oli 31-vuotias ja morsian vuotta nuorempi. Vuonna 1853 syntyneen toisen tyttären Fredrikan kummeina olivat – Matti Matinpoika ja morsiamensa Fredrika Hillerström. 

Suomalainen Wirallinen lehti 21.3.1866

Eerik Aadaminpoika Pyymäki ja nuorempi Matti Matinpoika olivat lopulta molemmat Lautsian renkivouteja. Työnjohtajia piti olla useita, sillä Schulmanien maaomistukset kiersivät ympäri laajan Ilmoilanselän. Erik Aadaminpoika muutti vaimoineen 1850-luvulla Lautsialle kuuluvaan Matkantaan Kompelin taloon. Matti Matinpoika jäi katsomaan kartanon päärakennuksen töiden perään. 

Molemmat tekivät työnsä hyvin ja kapteeni Schulman anoi heille Suomen talousseuralta pronssimitalit vuonna 1866. Sosiaalinen nousu torpan pojasta renkivoudiksi ja asuminen talossa nostivat miehen asemaa. Tultaessa 1860-luvulle Eerik vaihtoi Pyymäen ruotsinkieliseen sukunimeen Enqvist. Tilattoman eteneminen kartanossa oli silti riippuvainen herrasväen taloudellisesta tilanteesta, joten pudotuskin saattoi olla nopea ja armoton. Lautsian myynnin jälkeen 1871 Erik Enqvist perheineen joutui etsimään uuden kodin. He muuttivat itsellisiksi Nurmen kylään. Toki ikäkin ehkä jo painoi, sillä 50-vuotias saattoi tuohon aikaan olla jo vanhus. Itsellinen Erik Enqvist kuoli 61 vuotiaana kuumeeseen Nurmessa maaliskuussa vuonna 1878.