Hauhon Sappeen Alastalossa palveli taloudenhoitajattarena 1830-luvulla Wilhelmina Sederhom, jonka perhehistoria mutkittelee Rymättylään. Isä Johan Petter Sederholm oli tullut Rymättylään 1790-luvulla puutarhuriksi Tukholmasta ja avioitui Lisa Pacchalenin kanssa. Perhe oli vaeltanut rannikolta töiden perässä Akaaseen ja Hämeenlinnaan, jossa heille syntyi tytär Wilhelmina vuonna 1801, vaikka häntä ei löydykään syntyneiden luettelosta. Wilhelminan veli ja isänsä kaima Johan Petter harjoitti myöhemmin isänsä tavoin puutarhurin ammattia Sääksmäen Jutikkalan ja Pälkäneen Myttäälän kartanoissa.
Ruotsia puhuva Wilhelmina Sederholm oli säätyläisyyden rajamailla, mistä syystä häntä nimitettiin kirkonkirjoissa toisinaan neidiksi (jungfru) eikä piiaksi. Kasvatus ja kieli antoivat mahdollisuuden ansaita elanto Hämeen kartanoissa talousmamsellin ja kamarineidon välimuotona. Wilhelmina aloitti työuransa Lammilta, josta hän muutti vuonna 1822 Hauhon Sappeen Alastaloon, jossa viipyi vain vuoden. Pesti jatkui Hauholla Hahkialan kartanossa, jossa Wilhelmina Sederholm palveli neljä vuotta. Jostakin syystä hänet mainitaan vuonna 1829 kirkonkylän itsellisten joukossa. Syytä ei tiedetä. Kenties hän oli sairaana tai sitten hän kävi hoitamassa jossakin omaisiaan: siihen kaikilla palveluspakon alaisilla oli oikeus.
Vuonna 1830 Wilhelmina muutti uudelleen Sappeen Alastaloon, jossa hän tällä kertaa hoiti taloudenhoitajattaren tehtäviä peräti kymmen vuotta. Apua tarvittiin, sillä kartanon vanha 81-vuotias herra Christopher Schildt oli kuollut vuonna 1828 ja hänen leskensä rouva Hedvig Catharina Björckell haudattiin 1831. Kartanon neiti Gustava Albertina oli avioitunut 1828 nimismies Johan Fredrik Schmidtin kanssa. Uusi isäntä kapteeni Georg Wilhelm Schildt oli poikamies, joka sellaisena myös pysyi. Lisäksi kartanossa asuivat Georg Wilhelmin tädit Hedvig ja Ebba Maria, jotka olivat jo yli 70-vuotiaita. Perimätieto kertoo, että Alastalon kartanon keittiö oli muuta huoneistoa kahta porrasta alempana ja sen ovessa oli pieni pyöreä tirkistysreikä, josta voitiin salaa valvoa palvelijoita. Tirkistysreikä ei tuntunut haittaavan Wilhelmina Sederholmia. Voisi olettaa, että hän suorastaan nautti voidessaan pyörittää kartanon taloutta vapaasti.
Hauhon Sappee sijaitsee kaukana kirkonkylästä, mutta
lähellä Vihavuoden vilkasta myllykylää. Kanssakäymistä tapahtui muunkin kuin
vain jauhatuksen tiimoilta. Wilhelmina tutustui Nikkarin myllyn väkeen.
Myllärinä oli David Juhonpoika, joka oli avioitunut 1807 naapurimyllyn Rekolan
tyttären Maria Kallentyttären kanssa. Perheessä varttui kolme poikaa. David
Juhonpojalla oli arvostettu asema myllykylässä eräänlaisena järjestyksenvalvojana
(uppsyningsman). Pyrkimystä oli säätykierrossa ylöspäin, sillä vanhin poika
Kalle oli laitettu koulutielle. Hän päätyi aikanaan nimismieheksi Hollolaan.
Heinäkuussa 1839 David Juhonpojan vaimo Maria kuoli. Kuolinsyyksi merkittiin vesipöhö. Mylläri David oli nyt 58-vuotias leski – katse kääntyi Alastalon talousmamselliin 38-vuotiaaseen Wilhelmina Sederholmiin. Kului vuosi, ja 12.7.1840 pari vihittiin. Wilhelmina otti luokseen veljentyttärensä Anna Gretan ja Wilhelminan. Veli Johan Petter Sederholm oli edennyt Pälkäneellä puutarhamestarista siltavoudiksi ja nimismieheksi.
 |
| Nikkarin myllyn aluetta |
Mahtoiko osin ollut suunniteltua se, että Anna Greta Sederholm ja Davidin poika Erik Vilhelm avioituivat vuonna 1852. Ruotsia puhuva talousmamselli veljentyttärineen tuki Nikkarin perheen sosiaalista nousua. Erik Vilhelmillä oli vihittäessä jo sukunimikin: Renfors. Säätyasteikossa nousun kulmakiviä olivat avioliitot, ruotsin kieli ja koulutus. Nikkarin myllärisuku onnistui, ja toisaalta Alastalon talousmamselli turvasi oman ja veljentyttärensä tulevaisuuden. Vaikka heillä oli asema, heillä ei ollut maata eikä myötäjäisiä. Eikä silti pidä unohtaa, että rakkaudellakin saattoi olla osuutta eikä vain järkeilyllä.
Wilhelminan ja David Juhonpojan yhteinen taival Vihavuoden Nikkarin myllyllä kesti 14 vuotta. David kuoli helmikuussa 1854 ”vilutautiin” (frossa). Wilhelmina ei syystä tai toisesta halunnut jäädä Nikkarin myllylle, vaan otti pestin Hauhon kirkonkylään pappilan talousmamselliksi. Ehkä hän 53-vuotiaana kaipasi vilkkaampaa elämää säätyläispiireissä. Terveys kuitenkin kesti vain kolme vuotta: Wilhelmina Sederholm merkittiin kuolleeksi keuhkotautiin 6.3.1857.
Tädin ja veljentyttären kohtalona oli heikkorintaisuus. Tasan kuukautta myöhemmin 6.4.1857 kuoli keuhkotautiin myös Wilhelminan veljentytär, Nikkarin emäntä Anna Greta Sederholm 35-vuotiaana. Hän ehti synnyttää kaksi lasta Olga Marianan ja Selma Josefinan. Erik Vilhelm Renfors avioitui uudelleen Sotjalan Puuskan talon tyttären Karoliinan kanssa. Renforsien suku jatkui Hauhon Vihavuodessa, Hollolassa ja Padasjoella.
Lähteitä:
Tekstissä mainittujen seurakuntien kirkonarkistojen asiakirjat.
Arja Ollila: Koskis, vihaisen vuolteen kylä. Historiallisia tutkimuksia, kuvia ja kertomuksia Vihavuoden kylästä. 2018
Turisttidsskrift 01.10.1916 no 5/ Matkailulehti 01.10.1916 no 5.
Kiitos hyvistä ja sevetävistä tiedoista Martti Viljanen
VastaaPoista