keskiviikko 21. joulukuuta 2022

"Niskavuoren naiset" jouluna 1937

Elokuva ”Niskavuoren naiset” sai ensi-iltansa 16.1.1938. Sitä edelsi jouluna 1937 näyttävä mainoskampanja, joka teki tunnetuksi elokuvan ohella myös sen filmauspaikkaa eli Hauhoa ja Rukkoilan kylää – sillä seurauksella että täysihoitolatoiminta tuli sen jälkeen pysyvästi osaksi kylää. Niskavuoren tilaksi valikoitui Rukkoilan Räväsmäki, jonka kiitettiin edustavan ”vaurasta hämäläistä rusthollia.” 

Rukkoilan Räväsmäki eli Stenkulla ei varsinaisesti ollut mikään ratsutila eli rustholli. Tila oli vanha Sipilän verotila, joka 1700- ja 1800-lukujen taitteessa muuttui nimismies Gustaf Neclairin (1734-1809) toimesta Stenkullan kartanoksi. Oikeastaan kyseessä oli siten entinen herraskartano. Toisaalta, moni hämäläinen herraskartano päätyi 1800-luvun lopulla talonpoikaissukujen haltuun ja sitä kautta osaksi ”niskavuorelaista” elämäntapaa.

”Niskavuoren naiset” on monella tavalla nostalginen elokuva. Ensinnäkin Hella Wuolijoen tarina on kestänyt hyvin aikaa. Lisäksi elokuvassa esiintyivät Suomi-Filmin kirkkaimmat tähdet Sirkka Sari ja Tauno Palo. Ja yhtenä elokuvan tähdistä on tietenkin Räväsmäen vanha päärakennus, jota ei enää ole, sillä se paloi vuonna 1964. Elokuva siis tallentaa monella tasolla kadonnutta hauholaista herraskartano- ja rusthollikulttuuria.

Useissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistiin jouluna 1937 artikkelipakina elokuvan filmauksesta Hauholla. Sen ohessa julkaistiin jouluisia kuvia elokuvan pääparista. Tärkeää oli mainostaa elokuvaa, joka tulisi olemaan vuoden tapaus. Toistetaanpa tuo artikkeli tähän aivan sanasta sanaan:

(Elokuvasta otettuihin kuviin on käytetty automaattiväritystä)

Tähdenvälejä. Niskavuoren naisten filmauksesta

”Niskavuoren naiset” elokuvan kesäiset ja todella kauniit ulkokuvat, s.o. tapahtumat Niskavuoren talossa, ovat kuvatut Räväsmäen vanhassa, perinnerikkaassa rusthollissa Hauholla. Kylätie Räväsmäeltä Hauhon kirkolle ja Hämeenlinnaan oli filmauksen aikana ruoanhaun, tavarain- ja näyttelijäkuljetuksien takia niin vilkkaan, melkein yötä päivää jatkuvan autoliikenteen rasittama, että paikallinen tielautakunta katsoi välttämättömäksi erikseen veloittaa Suomi-Filmiä tien korjauttamiskustannuksista. Mitkä kustannukset Suomi-Filmi mielihyvin suoritti, sillä Räväsmäki oli filmaustarkoituksiin tässä tapauksessa aivan harvinaisen hyvin sopiva paikka. Luontonsa ja ympäristönsä puolesta tämä vauras ja vanha rustholli hämäläisine sävyineen ja rakennusryhmineen oli kuin tehty Niskavuoren taloksi, tarjoten samalla kaikki ne muutkin edellytykset, joita oli kauan ja perusteellisesti etsitty. Tässä mielessä ei Niskavuoren aitoutta vastaan voine olla mitään muistuttamista.

Tämänkin filmaustyön yhteydessä on saatu kokea n.s. eläinfilmauksen vastuksellisuutta ja vaivoja. Tarvittiin näet kauniita kuvia pikku-porsaista ja otaksuttiin, että kyllähän tuon tapainen porsaskuvaus sujuu mutkattomasti suuressa maalaistalossa. Mutta – ! Tämäntapaisessa filmaustyössä otaksuma usein jää vain otaksumaksi. Porsaat lakkoilivat, – tekivät jyrkän tenän – juoksivat saparot heiluen ympäri pihaa ja tanhuoita ja vinkuivat viimeistä päivää. Ja Suomi-Filmin teknisellä henkilökunnassa oli tavallista hikisempää!

Nuori herra Pertti Palo, joka on jos mahdollista, vielä suurempi hurmuri kuin isänsä Tauno Palo sattui aamuisella tarkastusmatkallaan osumaan paikalle, kun näitä kohtauksia yritettiin kuvata. Hän hymyili huvitettuna ”isojen setien” puuhille ja loihe lausumaan: ”Onkos nyt jo kyllästytty filmaamiseen, kun Suomi-Filmin herrat aamusta alkaen juoksevat porrr-saitten perässä!”

Sasu Haapanen – apteekkari niskavuoren naisissa – sai eräänä päivänä kutsun saapua studioon klo 13. Mies tuli, näki – ja maskeerattiin! Mutta sitten sotkeutuivat monet konseptit sen vuoksi, että harjoituksia teatterissa oli muutettu. Sasu Haapanen sai jäädä odottamaan. Ja niinhän on, että kun tarpeeksi kauan odottaa, viimein saa havaita, etteipä ole sitä turhaan tehnyt. Sillä klo 24.10, siis jo toisenkin vuorokauden alettua, huusi ohjaaja: - Jaaha. – ja tässä kohtauksessa näkyy sitten apteekkarikin salin ovessa.” Sasu Haapanen lienee vain harvoin esiintynyt sellaisella antaumuksella kuin tässä tapauksessa, runsaan yhdentoista tunnin odottamisen jälkeen.

Eräänä päivänä seisoskeli Suomi-Filmin musta Packard Hämeenlinnan asemalla odottaen junaa ja siinä saapuvia näyttelijöitä, jotka oli määrä tuoda pikaa Hauholle. Packard lippuineen herätti tietenkin viljalti huomiota, kuten aina, ja kunnon hämeenlinnalaiset parveilivat uteliaina auton lähettyvillä. Joukosta erottui lopuksi eräs hämeenlinnalainen autoilija, joka vakavin, päättäväisin askelin lähestyi Suomi-Filmin autoa. Aikansa tuumittuaan hän yksikantaan sanoi: - Olisittepa ottanut vilmiinne sen NN:n täältä – (jätämme oikean nimen mainitsematta) – siinä on sellainen näyttelijä, että koko Hämeenlinna nauraa, kun se näyttelee! Niin kuin ei filminäyttelijältä muuta vaadittaisi!

Muuan ”Niskavuoren naisissa” mukana oleva näyttelijä teki ”kerran kesällä” seuraavan huvimatkan Hauholle osallistuakseen yhden – sanoo yhden ainoan – korkeintaan viisi sekuntia kestävän kohtauksen kuvaustyöhön. Aluksi privaattimoottoriveneellä noin 2 peninkulmaa maantienvarteen, sitten privaattiautolla 3 peninkulmaa lähimmän autobussilinjan sopivimmalle pysäkille, sitten 65 km linja-autolla Jyväskylään, sitten yöjunalla Helsinkiin ja sieltä viimein Hauholle. Kohtaus kuvattiin muutamassa sekunnissa! – Työtä ja puuhaa on siis ollut ”Niskavuoren naisia” filmatessa, mutta nyt on elokuva valmis ja ensi-ilta on tammikuun 16 päivänä.

Hauholla filmatun elokuvan "Niskavuoren naiset" voit katsoa Elonetistä ilmaiseksi.

                                               Hyvää Joulua kaikille lukijoille! 


 

Artikkeli löytyy mm. seuraavista lehdistä:

Karjalan Suunta 21.12.1937 no 146

Suomi Filmin uutisaitta 01.01.1938 no 1

Warkauden Lehti 21.12.1937 no 145

Ilkka 19.12.1937 no 342

Raahen Seutu 08.01.1938 no 2

Kuvat elokuvasta (automaattiväritys) sekä Elokuvakertomuksia 12.12.1937 ja Elokuva-aitta 15.12.1937


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti